Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta | Page 6

livistiv?t Lo-Magundista kohti mink? enn?ttiv?t.
Ja tied?ttek?," lis?si Peter ly?den polveaan ja katsoen merkitsev?sti vieraaseen toisella puolen tulta, "olen yht? varma er??st? asiasta kuin siit?, ett? nyt istun t?ss?. Tuo neekeri, jonka tapasin majallani, oli h?nen miehens?! H?n oli tullut naista hakemaan silloin, ja, kun nainen huomasi, ettei pako ollut mahdollinen, hankki h?n patruunat _h?nelle_, miehelleen!" Peter vaikeni hetkeksi tarkoittavasti. "Ja nyt h?n on palannut miehens? luo. Ja miehelleen h?n vei nuo ampumavarat!"
Peter katsoi toiselle puolen tulta vieraaseen, n?hd?kseen, mink? vaikutuksen h?nen kertomuksensa oli tehnyt.
"Sen min? sanon," lis?si sitten Peter, "jos min? sin? p?iv?n? olisin aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin olisin varmaan l?hett?nyt h?nen niskaansa yhden patruunan, jota h?n ei ollut pyyt?nyt." Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli h?nen ainoa kertomuksensa. H?n oli kertonut sen kymmeni? kertoja leirivalkean ??ress? jollekin uudelle toverille. H?nen tultuansa t?h?n kohtaan olivat kuulijat aina ilmaisseet hyv?ksymisens? ja osanottonsa. T?n? iltana ei kuulunut mit??n sellaista. Vieraan tummat silm?t katselivat tulta, aivan kuin h?n ei olisi kuullut mit??n.
"En min? siit? olisi v?litt?nyt niin paljoa," lis?si Peter v?h?n ajan kuluttua, "vaikk'ei kukaan mies mielihyv?ll? katsele sit?, ett? h?nen naisensa otetaan pois, mutta h?nen piti synnytt?? lapsi parin kuukauden per?st? -- ja sen pienen tyt?n piti kanssa synnytt?? lapsi, mik?li min? ymm?rsin! Silt? h?n ainakin n?ytti. Min? otaksun ett? he tappoivat siki?t ennen syntymist?. Niill? ei ole syd?nt? ollenkaan noilla neekereill?. Mit? ne v?litt?v?t valkoisen miehen lapsesta! Niill? ei ole rahtuakaan syd?nt?! Ne palaavat milloin tahansa takaisin mustan miehen luo, vaikka niit? kohtelisi kuinka hyvin. Se on eri asia, jos ottaa ne vallan nuorina ja pit?? ne tarkasti erill??n niiden omasta kansasta. Mutta annappas jos neekerinaisella on ollut neekerimies ja viel? lapsia lis?ksi! Yht? hyvin voisi koettaa pit?? pirua kiinni kuin sellaista naista! Ne palaavat takaisin aina. Jos minut koskaan ammutaan, niin on hyvin luultavata, ett? se tapahtuu minun omalla pyssyll?ni ja omilla patruuneillani. Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seist? vieress? katsomassa ja huutaa hyv?ksymisens? ampujalle, vaikka min? en ly?nyt h?nt? kertaakaan koko sill? ajalla, kun h?n oli luonani. Mutta sen min? sanon, ett? jos min? kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyll? min? h?nelle n?yt?n! H?nen el?m?nlankansa ei veny kovin pitk?ksi sen per?st?!" Peter Halket vaikeni. H?nest? n?ytti kuin nuo tummat silm?t pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin h?nen takanaan niin ??rett?m?n surumielisesti, aivan kuin itkev?n silm?t.
"Te n?yt?tte kovin v?syneelt?," sanoi Peter, "ettek? tahtoisi hiukan nukahtaa? Voitte panna p??nne tuohon kivelle, ja min? vartioin."
"En kaipaa unta," sanoi vieras, "min? valvon kanssanne."
"Te olette my?skin ollut sodassa, n?en m?," sanoi Peter, kumartuen hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! -- Ja aivan l?pi! Teill? mahtoi olla aika harmi siit?!"
"Siit? on jo hyvin pitk? aika," sanoi vieras.
Peter Halket heitti lis?? puita tuleen. "Tied?ttek?," sanoi h?n, "min? olen koko ajan miettinyt, ket? te muistutatte. Nyt tied?n, ?iti?ni! Teid?n kasvonne eiv?t ole h?nen kasvojensa n?k?iset, mutta kun teid?n silm?nne katsovat minuun, tuntuu aivan silt? kuin h?n katsoisi minuun. Eik? se ole hullua? Min? en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti, ja te olette tuskin virkkanut sanaakaan koko ajalla, ja kumminkin minusta tuntuu, kuin olisin tuntenut teid?t koko elinik?ni." Peter siirtyi hiukan l?hemm?ksi vierasta. "Min? pelk?sin teit? kamalasti, kun ensin tulitte, ja viel? sittenkin, kun ensin n?in teid?t. -- Teid?n pukunne ei ole samanlainen kuin useimmilla meill?, ymm?rr?tteh?n. Mutta heti paikalla kun tulen valo loisti teid?n kasvoihinne, sanoin itselleni: 'ei ole h?t??k??n'. Eik?s se ole hullua?" sanoi Peter. "Min? en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja t?ht?isitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja pit?? p??t?ni teid?n jaloillanne. Eik?s se ole hullua, vaikka en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mik? teid?n nimenne on?"
Mutta vieras j?rjesteli puita tulessa. Liekit kohosivat heloittaen korkealle ja melkein peittiv?t h?net Peter Halketin n?kyvist?.
"Ihme kuinka ne palavat, kun te niit? kohentelette!" sanoi Peter.
He istuivat ??neti liekin ??ress? v?h?n aikaa.
Sitten Peter sanoi: "N?ittek? yht??n neekeri? eilen? Min? en ole tavannut ainoatakaan n?ill? seuduilla."
"Tuolla on", sanoi vieras nousten seisaalleen, "vanha vaimo er??ss? luolassa, ja pensaikossa kymmenen peninkulmaa t??lt? on mies. H?n on el?nyt siell? kymmenen viikkoa, siit? asti kun h?vititte heid?n kyl?ns?, k?ytt?en ravinnokseen juuria ja yrttej?. H?n tuli haavoitetuksi s??reen ja j?tetyksi kent?lle muka kuolleena. Nyt h?n odottaa, kunnes olette poistuneet n?ilt? seuduilta, voidakseen sitten seurata omia heimolaisiaan. H?nen s??rens? ei ole viel? niin terve, ett? h?n voisi kulkea niin nopeasti."
"Puhuitteko h?nen kanssaan?" kysyi Peter.
"Autoin h?nt? alas lammikolle, sill? ranta?yr?s oli niin korkea, ettei h?n voinut yksin kulkea sit? pitkin."
"Olipa onni, ettei meid?n miehet huomanneet teit?," sanoi Peter. "Meid?n kapteenimme on niin peijakkaan tarkka. H?n olisi siin? paikassa ampunut teid?t, jos h?n vain olisi n?hnyt teid?n hulluttelevan haavoitetun neekerin kanssa. Olipa se onni, ettette joutunut h?nen tielleen."
"Nuoret korpit saavat lihaa ravinnokseen," sanoi vieras kohottautuen suoraksi, "ja jalopeurat menev?t virralle sammuttamaan janoaan."
"Jaa -- niin --" sanoi Peter, "mutta sit?h?n emme voi est??!"
He olivat