Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta | Page 4

kallion laidalla astui esiin henkil? kirkkaaseen tulen valoon.
Ratsumies Peter Halket katsoi yl?s siihen.
Se oli miehen kookas vartalo, puettuna liinaverhoon, joka ulottui alapuolelle polvia ja liittyi tiiviisti ruumiiseen. H?nen p??ns?, k?sivartensa ja jalkansa olivat paljaat. H?nell? ei ollut mit??n aseita, ja h?nen olkap?illeen valuivat paksut tummat kiharat.
Peter Halket katsoi h?neen h?mm?styneen?. "Oletteko yksin?" kysyi h?n.
"Olen yksin."
Peter Halket laski pyssyns? ja nousi yl?s.
"Eksynyt kaiketi?" sanoi h?n, viel? veltosti pidellen pyssy??n.
"Ei. Tulin kysym??n, enk? saisi istua kanssanne tulen ??ress? hetkisen.
"Tietysti, tietysti!" sanoi Peter, katsellen tutkistellen vieraan pukua ja yh? viel? pidellen pyssy??n, vaikka k?si ei en?? ollut hanalla. "On viet?v?n lysti? saada joku toveri. T?m? on niin helkkarin kolkko y?, kun on aivan yksin. Kumma ett? l?ysitte t?nne. Istukaa, istukaa!" Peter katsoi tarkasti vieraaseen ja asetti sitten pyssyns? vierelleen.
Vieras istui toiselle puolen tulta. H?nen ihonsa oli tumma, h?nen k?sivartensa ja jalkansa kuparin ruskeat, mutta h?nen kotkannen?ns? ja h?nen py?re? otsansa eiv?t olleet etel?-afrikkalaista rotua.
"Kai olette niit? sudanilaisia, joita Rhodes toi mukanaan pohjoisesta?" kysyi Peter, yh? viel? katsellen uteliaasti vierasta.
"Ei, en ole. Cecil Rhodesilla ei ole mit??n tekemist? minun t?nnetuloni kanssa," vastasi vieras.
"Jaha -- -- --" sanoi Peter. "Ette sattumalta tullut n?hneeksi er?st? miesjoukkoa, kaksitoista valkoista miest? ja seitsem?n mustaa, joilla oli mukanaan kolme kuormallista muonavaroja? Meid?n piti menn? suureen leiriin, ja min? erosin seurastani t?n? aamuna. En ole voinut l?yt?? heit?, vaikka olen siit? l?htien heit? etsinyt."
Vieras l?mmitteli k?si??n hiljakseen tulessa. Sitten h?n kohotti p??t??n: -- "He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle", sanoi h?n, osoittaen k?dell??n vasemmalle pime??n. "Huomisaamuna varhain he ovat t??ll?, ennen auringon nousua."
"Ahaa, te olette siis tavannut heid?t!" huudahti Peter iloisesti. "Siksi te ette h?mm?stynyt ollenkaan l?yt?ess?nne minut t??ll?. Ottakaapa naukku!" H?n otti pienen pullon povestaan ja ojensi sen vieraalle. "Siin? on, paha kyll?, kovin v?h?n, mutta se l?mmitt?? kumminkin."
Vieras kumarsi p??t??n, mutta kiitti ja kielsi.
Peter kohotti pullon huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sitten h?n pisti sen takaisin taskuunsa. Vieras pani k?sivartensa polvien ymp?ri ja katsoi tuleen.
"Oletteko juutalainen?" kysyi Peter ?kki?, kun tulen valo sattui selv?sti vieraan kasvoihin.
"Olen."
"Jaha", sanoi Peter, "siksip? min? en ensin voinut ymm?rt?? mit? rotua olitte. Teid?n pukunne, se on -- -- --" Sitten h?n ?kki? vaikeni ja sanoi: "Asiamatkoilla kai? Mist? maasta saakka tulette? Olette ehk? Espanjan juutalainen?"
"Olen Palestinan juutalainen."
"Ahaa!" sanoi Peter. "Min? en ole n?hnyt monta silt? maailman laidalta. Niit? oli kyll? juutalaisia koko joukko laivassa, kun tulin t?nne, ja olen my?skin n?hnyt Barnaton ja Beitin, mutta ne eiv?t ole juuri teid?n n?k?isi?. Se on kai eroitus siin?, ett? te tulette Palestinasta."
Koko pelko oli vallan haihtunut Peter Halketista. "Tulkaa hiukan l?hemm?ksi tulta," sanoi h?n, "teit? kai palelee, kun teill? on noin v?h?n vaatteita. Minua palelee t?ss? paksussa takissa." Peter Halket ty?nsi pyssyns? hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunp?tk?n tuleen. "Onpa ik?v?t? ettei minulla ole mit??n sy?t?v?t? teille tarjota, mutta en ole itsek??n maistanut mit??n sitten eilisiltaa. Se on helkkarin kiusallista, kun t?ytyy t?ll? lailla kuljeksia ilman ruokaa. En olisi uskonut, ett? siit? syntyy niin paha el?m? jo yhdess? vuorokaudessa. Oletteko milloinkaan ollut maistamatta suupalaakaan?" sanoi Peter iloisesti, l?mmitellen k?si??n.
"Nelj?kymment? p?iv?? ja nelj?kymment? y?t?," vastasi vieras.
"Nelj?kymment? p?iv??! Hu--hui!" huudahti Peter. "Silloin oli teill? varmaan koko joukko juomatavaroita, sill? muutoin sit? ei kest?. Minusta tuntui jo hyvin happamalta kun ?sken tulitte, mutta nyt on parempi ja l?mpim?mpi taas."
Peter Halket j?rjesteli puita tulessa.
"Kai olette Chartered Companyn palveluksessa?" kysyi Peter katsoen tuleen.
"En," sanoi vieras, "ei ole minulla mit??n tekemist? Chartered Companyn kanssa".
"Jaha," sanoi Peter, "sitten ei minua kummastuta, ettei teill? ole kissan p?ivi?! Ei t??ll? ole liikaa leip?? eik? olutta niillek??n, jotka ovat yhti?n miehi?, elleiv?t ne ole mahtipomoja, ja niille jotka eiv?t kuulu yhti??n tuskin riitt?? mit??n. Min? koitin sit? ensin t?nne tultuani. Olin er??n kullankaivajan luona, joka oli jollain lailla liitossa yhti?n kanssa, mutta min? olin vain h?nen palveluksessaan. Se on niin, ett? ne miehet, jotka t??ll? ty?t? tekev?t, eiv?t saa rahaa, pomot ne saavat rahat ja oikeudet."
Vieraan l?sn?olo innostutti Peteri?. Tuo aseeton mies oli poistanut h?nest? kaiken pelvon.
Huomatessaan ett? vieras ei tarttunut puheeseen, h?n jatkoi v?h?n ajan kuluttua: "Mutta ei se ollut niink??n hullua el?m??. Usein toivon ett? ne ajat palaisivat. Minulla oli kaksi majaa itsell?ni ja pari neekeritytt??. On paljon parempi," lis?si Peter v?h?n ajan per?st?, "pit?? mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun t?ytyy pit?? huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pit?v?t huolta sinusta! Ja kun kyll?styt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Min? rakastan neekeritytt?j?." Peter nauroi. Mutta vieras istui liikkumatta k?sivarret polvien ymp?ri.
"Onko teill? yht??n tytt???" kysyi Peter. "V?lit?tte kai neekereist??"
"Min? rakastan kaikkia naisia," sanoi vieras muuttaen k?sivarsiaan.
"Soo--oh, vai kaikkia," sanoi Peter. "Minua ne jo alkavat kyll?stytt?? aika lailla. Minulla oli kylliksi harmia omistani," lis?si h?n iloisesti, l?mmitellen k?si??n tulessa aivan kuin mies, joka aikoo nauttia lystist? keskustelusta. "Toinen tytt? oli vain viisitoista vuotias. Min? ostin h?net halvalla er??lt? poliisilta, joka oli pit?nyt h?nt? luonaan. H?n ei ollut paljon arvoinen. Mutta se toinen! Voi helkkari sent??n! En ikin? ole n?hnyt h?nen vertaistaan