Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta | Page 2

historiasta ja luonnontieteist?, ei niist? ollut paljoa j?lell? h?nen p??ss??n. Enimm?kseen h?n eli aina sen maailman mukana, joka oli h?nen l?himm?ss? ymp?rist?ss??n, antoi hetken tapahtumien vaikuttaa itseens? ja h?vit? j?lleen miten tahansa, ajattelematta paljoa. Mutta t?n? iltana kallion t?rm?ll? h?n vaipui ajatuksiin, ja h?nen ajatuksensa liittyiv?t yhten?iseksi sarjaksi.
H?n mietti ensin, ett? saisikohan h?nen ?itins? koskaan sen kirjeen, jonka h?n oli edellisell? viikolla pannut postiin, ja veisik?h?n postinkuljettaja sen ?idin m?kille, vai pit?isik?h?n ?idin l?hte? sit? postikonttorista noutamaan. Ja sitten h?n ajatteli sit? pient? kyl?? Englannissa, jossa h?n oli syntynyt ja kasvanut. H?n n?ki kuinka ?idin valkoiset hanhenpojat ry?miv?t portin alatse ja menn? vaaputtivat lammikkoon takapihalla. H?n n?ki kouluhuoneen, jota h?n oli niin inhonnut poikana ja josta h?n niin usein oli karannut onkimaan tai linnunpesi? hakemaan. H?n n?ki kuvat kouluhuoneen sein?ll?, johon ilta-aurinko loisti, kun h?nen piti istua sis?ll?. Siin? oli Jesus Juudanmaalta siunaten lapsia, ja yhdess? kuvassa juuri oven yl?puolella H?n riippui ojennetuin k?sin, ja jaloista vuoti verta. Sitten Peter Halket ajatteli tornia raunioitten luona, jonne h?n niin usein oli kiivennyt hakemaan linnunmunia, ja h?n n?ki ?itins? seisovan m?kin ovella, kun h?n tuli kotiin illalla, ja h?n tunsi ?idin k?sivarret kaulassaan h?nen suudellessaan poikaansa. Mutta h?n tunsi my?skin ?idin kyyneleet poskellaan, siksi ett? h?n oli ollut poissa koulusta koko p?iv?n. Ja h?nest? tuntui kuin h?n olisi pyyt?nyt anteeksi ?idilt? ja luvannut, ettei h?n milloinkaan en?? tekisi niin, jos ?iti vain nyt lakkaisi itkem?st?. H?n oli usein muistellut ?iti??n kotoa l?hdetty??n, laivassa, ty?skennelless??n kultakaivoksissa ja ruvettuaan sotamieheksi. Mutta h?nen muistonsa olivat aina olleet niin ep?m??r?isi?. H?n ei ollut selv?sti n?hnyt ja tuntenut ?iti?. Mutta t?n? iltana h?n kaipasi ?iti? aivan niinkuin ennen muinoin pikku poikana, maatessaan vuoteellaan viereisess? huoneessa ja katsellessaan oven l?pi ?iti?, joka kumartui pesusoikon yli ansaitakseen rahaa, mill? voisi poikaansa ruokkia ja vaatettaa. H?n muisti kuinka h?n oli kutsunut ?iti? luokseen, ja ?iti tuli ja k??ri h?net peitteeseen nimitt?en h?nt? "pikku Simoniksi", joka oli h?nen toinen nimens? ja joka my?s oli ollut h?nen is?ns? nimi. Sit? nime? ?iti k?ytti silloin vain kun h?n, Peter, makasi vuoteellaan illalla, tai kun h?n oli loukannut itsens?.
H?n istui siin? tuijottaen tuleen. H?n p??tti ansaita paljon rahaa, ja ?iti muuttaisi h?nen luokseen asumaan. H?n rakentaisi suuren talon Lontoon West Endiin, niin suuren, ettei semmoista oltu ikin? ennen n?hty, ja maalle h?n rakentaisi toisen talon, ja he eiv?t milloinkaan tekisi ty?t?.
Peter Halket istui kuin kivettyneen? ja tuijotti tuleen.
Kaikki miehet ansaitsivat rahaa tultuaan Etel?-Afrikkaan -- Barney Barnato, Rhodes -- kaikki he ansaitsivat rahaa maasta, kahdeksan miljoonaa, kaksitoista miljoonaa, kaksikymment?kuusi miljoonaa, nelj?kymment? miljoonaa. Miks'ei siis h?nkin ansaitseisi!
Peter Halket s?ps?hti ?kki? ja kuunteli. Mutta se olikin vain tuuli, joka hiipi pitkin kallioita kuin suuri sihisev? peto, joka kiipe?? yl?sp?in. H?n katsoi j?lleen tuleen.
H?n mietti ansaitsemismahdollisuuksiaan. Kun h?n oli palvellut aikansa vapaaehtoisena, annettaisi h?nelle suuri kaistale maata. Mashonalaisilta ja matabelel?isilt? otettaisi kerran pois kaikki maa, ja Chartered Company julistaisi semmoisen lain, ett? heid?n piti tehd? ty?t? valkoisille miehille, ja h?n, Peter Halket, pani heid?t tekem??n ty?t? h?nelle itselleen. H?n ansaitsisi rahaa.
Sitten h?n mietti mit? h?n tekisi sill? maalla, ellei se olisikaan hyv?? ja ellei siit? voisi ansaita rahaa. Siin? tapauksessa h?nen pit?isi perustaa syndikaatti, jota nimitett?isi Peter Halketin kultakaivosyhti?ksi tai Peter Halketin rautakaivosyhti?ksi tai muuksi senkaltaiseksi. Peter Halket ei ollut aivan selvill?, kuinka semmoinen syndikaatti olisi perustettava, mutta sen h?n tiesi varmaan, ett? h?nen ja muutamien muitten miesten pit?isi ostaa osakkeita. Heid?n ei tarvitsisi maksaa niit?. Ja heid?n piti saada joku suuri mies Lontoossa ottamaan osakkeita. H?nen ei tarvitsisi maksaa niist?. He lahjoittaisivat ne h?nelle. Ja sitten olisi yhti? valmis. Ei kenenk??n tarvitsisi maksaa mit??n. Se olisi pelkk? nimi vain -- "Peter Halketin kultakaivososakeyhti?". Se menisi t?ydest? Lontoossa, ja sik?l?iset ihmiset, jotka eiv?t tunteneet maata, ostaisivat osakkeet. _Heid?n_ pit?isi antaa puhdasta rahaa niist?, tietysti. Ehk?p? viisitoista puntaa kappaleesta hintojen ollessa ylimmill??n! -- Peter Halketin silm?t vilkkuivat h?nen katsellessaan tuleen. -- Ja sitten, kun hinnat olisivat ylimmill??n, h?n, Peter Halket, m?isi kaikki osakkeensa. Jos h?n antaisi itselleen ainoastaan kuusituhatta osaketta ja m?isi ne kymmenest? punnasta kappale, niin h?n, Peter Halket, omistaisi kuusikymment?tuhatta puntaa! Ja sitten h?n perustaisi uuden yhti?n, ja sitten viel? uuden.
Peter Halket siveli mietteiss??n polveaan.
Ent?s sitten ne muut ihmiset, jotka ostivat osakkeet rahalla? Ne saisivat tietysti taas myyd? ne. Ne saisivat kaikki myyd? ne yh? uudestaan.
Peter Halketin ajatukset k?viv?t hieman sekaviksi. Tuo asia oli hiukan liian vaikea h?nelle, aivan kuin p??t?slasku ennen koulussa, kun h?n ei voinut keksi? kahden ensim?isen termin suhdetta kolmanteen. Niin, jos he eiv?t m?isi osakkeita oikeaan aikaan, niin se olisi heid?n oma syyns?. Kuka k?ski laiminly?m??n? H?n Peter Halket ei ollut edesvastauksessa siit?. Jokainen tiesi, ett? h?nen tuli myyd? oikealla ajalla. Elleiv?t he tahtoneet myyd? oikealla ajalla -- no niin -- he eiv?t siis tahtoneet. _"Juuri ne osakkeet, jotka te myytte, eik? ne, jotka te pid?tte, tuottavat rahaa."_
Mutta jos he eiv?t voineet myyd? niit??
T?ss? Peter Halket alkoi ep?r?id?. -- No niin, silloin t?ytyy