Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta

Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta

Project Gutenberg's Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta, by Olive Schreiner This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta
Author: Olive Schreiner
Translator: Aino Malmberg
Release Date: June 16, 2005 [EBook #16075]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RATSUMIES PETER HALKET ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

RATSUMIES PETER HALKET MASHONAMAASTA
Kirjoittanut Olive Schreiner
Suomentanut Aino Malmberg
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1900.

[Kuva: OLIVE SCHREINER]

I.
Oli pime? y?. Kylm? henk?ys k?vi id?st?, mutta se ei ollut siksi voimakas, ett? se olisi h?irinnyt ratsumies Peter Halketin nuotiovalkean leimua, se vain sai sen hiljalleen v?r?htelem??n. Peter Halket istui yksin sen ??ress? kallion t?rm?ll?.
Ymp?rill? oli pilkkosen pime?. Ei n?kynyt t?hte?k??n mustalla taivaankannella h?nen p??ns? p??ll?.
H?n oli matkustanut kymmenkunnan miehen seurassa viem??n maissi- ja riisivaroja l?heisimp??n leiriin. H?net oli l?hetetty vakoilemaan matalalle kukkulasarjalle ja siell? h?n oli eksynyt. Kello kahdeksasta aamulla h?n oli kuljeskellut pitk?ss? ruohikossa, rautakivikallioiden ja vaivaispensaitten v?liss? l?yt?m?tt? mit??n muuta j?lke? ihmisasutuksesta kuin j??nn?ksi? palaneesta kafferi-leirist? ja maahan poljetun, viljelem?tt?m?ksi j?tetyn viljavainion, jossa kuukausi sitten Chartered Companyn joukot olivat h?vitt?neet alkuasukaskyl?n.
Kolme kertaa sin? p?iv?n? h?n oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan paikkaan, josta h?n oli l?htenyt. Eik? h?n tahtonut hyvin pitk?llek??n vaeltaa, sill? h?n tiesi ett? h?nen toverinsa palaisivat hakemaan h?nt? sinne, miss? h?net oli viimeksi n?hty, kun he illalla leiriss? huomaisivat ett? h?nt? ei kuulunut.
Ratsumies Peter Halket oli hyvin v?synyt. H?n ei ollut sy?nyt mit??n koko p?iv?n? eik? ollut paljoa maistellut pienest? viinapullostakaan povitaskussaan, sill? h?n ei tiennyt, koska h?n sen j?lleen saisi t?ytetyksi.
Y?n l?hestyess? h?n p??tti laatia lepopaikkansa pienen kallion t?rm?lle, joka oli hiukan erill??n muista kallioista. Sinne ei kukaan helposti p??sisi h?nen huomaamattaan. H?n ei pelj?nnyt kovin paljon alkuasukkaita. Heid?n leirins? oli h?vitetty ja heid?n majansa poltettu kolmenkymmenen peninkulman piiriss?, ja itse he olivat paenneet, mutta h?n pelk?si hiukan jalopeuroja, joita h?n ei ollut koskaan n?hnyt, mutta joista h?n oli kuullut, ja jotka saattoivat piileskell? pitk?ss? ruohikossa ja pensaikossa kallion juurella. Ja sitten h?n h?m?r?sti pelk?si jotain, ei oikein tiennyt mit?, odotellessaan ensim?ist? pitk?? y?t?ns? yksin?isyydess? kent?ll?.
Auringon laskiessa h?n oli enn?tt?nyt koota pienen kasan puupalikoita ja risuja kallion t?rm?lle. H?n aikoi pit?? tulta vireill? koko y?n, ja pime?n tullessa h?n sen sytytti. Ehk?p? h?nen yst?v?ns? huomaisivat sen et??lt? ja tulisivat h?nt? noutamaan aikaisin aamulla. Ja villit pedot tuskin l?hestyisiv?t h?nt?, kun h?n polvistui tulen ??ress?. Ja sen h?n tiesi, ett? alkuasukkaita ei ollenkaan tarvinnut pelj?t?.
H?n teki tulen ja p??tti pysy? valveilla sen ??ress? koko y?n, jos suinkin mahdollista.
H?n oli hoikka, keskikokoinen mies, otsa taaksep?in viett?v?, silm?t vaalean siniset. Mutta leukapielet olivat vankat ja suuren suun ohuet huulet osoittivat, ett? tuo mies saattoi hartaasti himoita t?m?n el?m?n ajallisia antimia ja my?skin nauttia niit?, jos ne sattuvat h?nen osalleen. Alaosassa kasvoja oli siell? t??ll? pehmeit?, vaaleita haivenia, alkavan miehuuden merkkej?.
Aika ajottain h?n kuunteli tiukasti, kuuluisiko mit??n ??ni? et??lt?, miss? h?nen toverinsa ehk? olivat leiriytyneet ja mahdollisesti ampuivat pyssyill??n n?hdess??n h?nen tulensa. Ja viel? tarkemmin h?n kuunteli ??ni? l?helt?, mutta kaikki oli hiljaa, risut tulessa vain silloin t?ll?in r?iskiv?t ja tuuli humisi vienosti kallioiden kivikossa. H?n k??ri suuren hattunsa kokoon ja pisti sen p??llystakkinsa taskuun sek? painoi p??h?ns? pienen lakin, jonka h?nen ?itins? oli kutonut ja joka k?vi niin tiukasti p??h?n, ett? ainoastaan yksi vaalea kihara p??si valumaan sen alta h?nen otsalleen. H?n nosti takkinsa kauluksen yl?s suojatakseen kaulaa ja korvia sek? avasi takin edest?, ett? tuli saisi l?mmitt?? h?nen rintaansa. H?n oli ennen kokenut monta kylmemp?? y?t?, istuskellessaan leirivalkean ??ress? toveriensa kanssa, puhellen neekereist?, joita he olivat ampuneet, tai neekerikylist?, joita he olivat h?vitt?neet, tahi moittien ruoka-annoksia, mutta t?n? y?n? kylm? n?kyi tunkeutuvan aivan h?nen ytimeens? asti.
Y?n hiljaisuus h?nen p??ns? p??ll? ja kent?n hiljaisuus h?nen ymp?rill??n masensivat h?nen mielt??n. Joskus h?n melkein toivoi kuulevansa shakaalin karjunnan tai jonkun suuremman petoel?imen ??nen et??ll?; ja h?n toivoi my?skin ett? tuuli puhaltaisi hiukan kovemmin, eik? noin vain hymisisi kivien lomissa. H?n katsahti alas pyssyyns?, joka lep?si hana vedettyn? maassa h?nen oikealla sivullaan, ja v?h?n v?li? h?n kohotti k?tens? konemaisesti ja kosketteli patruunia vy?ss??n. Sitten h?n ojensi pienet laihat k?tens? tulta kohti, l?mmitt??kseen niit?. Kello oli vasta puoli yksitoista, ja h?nest? tuntui kuin h?n olisi istunut t?ss? ainakin kymmenen tuntia.
V?h?n ajan per?st? h?n heitti kaksi suurta puuta tuleen ja veti esiin pullon taskustaan. H?n tutki tarkkaan tulen valossa paljonko se sis?lsi, sitten h?n otti pienen naukun ja tutki pulloa taas, n?hd?kseen miten paljon se oli v?hentynyt. Sitten h?n pisti sen takaisin taskuunsa.
Sitten ratsumies Peter Halket rupesi ajattelemaan.
H?n ajatteli hyvin harvoin. Vahdissa ja leiritulen ??ress? toverien seurassa ei ollut aikaa semmoiseen. H?n oli ollut huolimaton poika kyl?koulussa, ja vaikka h?nen ?itins? oli koulun loputtua maksanut kyl?n apteekkarille, ett? t?m? iltasin lukisi oppineita kirjoja h?nen kanssaan