Rakkautta | Page 6

ja yritin keskeytt??. Mutta sit? itsep?isemmin kumarteli puotilainen:
"Ja hyvi? naisten housuja ... ihan ?sken tulleita!"
Olin ihan punastua. Hyi! Selvit?kseni olin nyt vasta huomaavinani Petterin ja huudahdin:
"Ai ... herra Ikonen t??ll?!... Sit?p? ei olisi odottanut!"
H?n kumarsi, nosti lakkiansa, hymyili tyynesti ja selitti:
"Tulin ostamaan selk?siimaa ja koukkuja... Nyt alkaa paras pitk?ll? siimalla pyyntiaika!"
Ja miten toinen oli nyt asemamme kuin ensi kerran, Vakkosalmella tavatessamme!
Nyt olin min? neuvoton, h?n ik??nkuin perehtyneempi ja sen johdosta rohkeampi. Syntyi pieni keskustelu. Koetin olla yst?v?llinen, mutta samalla huoleton, iloinen, ettei h?n saisi sit? k?sityst?, jotta muka tungettelen. Niin luontevasti, yksityiskohtia my?ten, n?yttelin jo rakastuneen naisen osaa.
Mutta kohtaus loppui ?kki?. Petterin is? oli saanut asiansa toimitetuksi ja huusi poikansa ulos, kiirehtien kotiin l?htem??n. J?in yksin ja nyt aloin mietti? miten saada tilaisuus seurustella Petterin kanssa rauhassa enemm?n. Tilaisuus olikin tulossa: Olihan meill? tulossa perhejuhla: ?idin nimip?iv?t, joille tavallisesti kutsuttiin koko Tohmaj?rven herrasv?ki, jopa joskus muutamia siistimpi?, rikkaampia is?nt?miehi?. P??tin nyt tarmolla toimia niin, ett? herra Ikonen kutsuttaisi perheinens?, vaikka h?n ei ollut viel? is?n erityinen tuttavakaan. K?rsim?tt?m?n? odotin vain juhlan tuloa ja vannoin n?ytt?v?ni Ellille, ett? h?nen aikomuksensa ovat turhaan raukeavat.
Ja nyt alkoi odotuksen ja ep?tietoisuuden aika. Sieluel?m?ni liikkui herkk?n?, kuin auer tuulenhenk?yksiss?. Haaveilut ja unelmat ilmestyiv?t. Iltasilla nukkuessani toivoin y?ll? n?kev?ni kauniita lemmen unia. Mutta mik? ihme siin? lie ollut, ett? min? en niit? koskaan n?hnyt. Se oli mielest?ni pahan enne. Siksip? usein, kun aamusella her?sin, tuskastuin koko maailmalle, l?in, tai viskasin tyyny?ni ja s?h?hdin tuskaisen, hermostuneen:
"?s!"

c) ENSI PAULANI.
Joutuivat siit? vihdoinkin sanotut ?idin nimip?iv?t. Is? poltteli piippuansa ja ?iti laati h?nen kuullen luetteloa niist?, ket? olisi kutsuttava. H?n alkoi:
"No papista ja n?ist? muista paremmaisista nyt ei ole puhettakaan ... ne kutsutaan... Mutta miten on sitte t?m?n kauppias Surakan kanssa."
H?n odotti vastausta. Min? olin k?rsim?t?n Ikosen joukon puolesta, pel?ten ett? sit? ei kutsuttaisi. Hermostuneena pistin min? jo, kun is? viivytteli vastausta:
"Ettek? te nyt, is?, kuule kun ?iti kysyy?"
"Mit??" tokasi is? rauhallisena. ?iti toisti:
"Niin ett? miten se on t?m?n Surakan joukon laita?"
"Surakanko!" tarttui is?, kaivoi hammastansa tikulla, nitristeli ikeni?ns?, puhdistaessaan kielens? k?rell? tikun j?let, k?vi sitte sylk?sem?ss? ja ilmotti:
"No joutaa tulla... Puhuuhan sitte Nyk?sen kanssa jauhon hinnoista, niin ei se ukko ole muiden vastuksena."
"Surakka siis kutsutaan", merkitsi ?iti listaansa, kokoili siten kaikki ajatellut luetteloonsa ja lausui:
"No muitapa niit? ei jumalan kiitos olekaan!"
"Mamma ... Ikoset!" kuiskasin min? silloin ?idin korvaan. ?iti katsoi is?n silmiin kysyv?sti ja kys?si:
"Niin ... mit?s sin? siit? sanot?"
"Kenest?", kangerti is?, hampaan kaivutikku suussa.
"Ikosesta... Siit? joka muutti sinne Peijonniemeen?"
Is? oli ottanut peilin, tarkasteli suutansa kita auki, koristi sitte kurkkuansa kolme toinen toistaan kovempaa kertaa, k?vi sylk?sem?ss? ja kielsi sitten:
"Se on niin siivoton ukko, koko se Ikonen."
Min? hermostuin siit? ja ?s?hdin:
"Mit? te, is?, tuolla tavalla ihmisist? puhutte!"
"Tuo kurkku pakana, kun ei selvi?!" koristeli is? taas. Min? ?rryin jo ja ?sysin ik??n kuin itsekseni:
"Ik??nkuin nyt ihmisill? olisi ero... Ja ik??nkuin Ikonen ei maksaisi is?lle palkkaa niin kuin muutkin", pistin min? lopuksi ilke?sti.
Is? ei viitsinyt ruveta riitelem??n. Saatuansa kurkkunsa lopullisesti selv?ksi, otti h?n piippunsa ja lupasi ?idille:
"No kutsu minusta n?hden! Mutta kutsu sitte my?s se tukkipotrossikka Halinen, niin puhuu sen Ikosen kanssa mets?kaupoista, jotta se ei muita h?iritse!"
Iloisena, nen? pystyss? l?hdin min? nyt huoneesta. Is? sytytti pitk?vartisen piippunsa ja puheli laiskasti, minua tarkottaen:
"Onkohan tuo miss? jo siihen Ikosen poikaan ihastunut kun se sit? joukkoa jo t?nne koettaa raahata."
?iti oli ottanut peilin ja tarkasteli leuvassansa kasvavaa yht? ainoata partakarvaa, p??tt??ksens? onko se taas leikattava. Is? heitt?ytyi keinutuolin selk?m?? vasten ja lis?si:
"Maksaakin tuo jo koko tytt? niin jotta eiv?t t?ss? en?? palkat riit? sen hamerahoiksi."
* * * * *
Sin? p?iv?n? oli minulla ja ?idill? touhua. Aamup?iv?ll? min? olin ilosta miltei vallaton. Kissaa min? hyv?ilin, kuin lasta. Joskus menin huoneeseeni, katselin peilin edess? pukuani, kohentelin tukkaani, tai harjoittelin hymyilemist?, py?r?htelyj? ja viel? useimmin huolehdin ja harjoittelin ett? vartalon liikkeet olisivat takaa p?in katsottuna siroja, aistikkaita. Min? olin n?et huomannut lukkari Iittil?isen Ellin koreilevan juuri n?ill? viime mainituilla liikkeill? ja se harmitti minua. Nyt olen min? n?ytt?v? ett? osaavat ne muutkin k?ytt?yty?.
Ja nyt alkoi jo sattua tapauksia jotka olisivat psykologisesti mahdottomia, silloin kun sielun tila on terve, eik? rakkauden tunteen ja siihen liittyv?n mustasukkaisuuden j?rkytt?m?. N?ytteeksi kerron siit? seuraavan tapauksen:
Puolen p?iv?n aikaan saapui meille se samainen lukkarin Elli. Kuulin h?nen puhuvan ?idille:
"Hyv?? p?iv??, t?ti!... ?iti k?ski sanoa hyvin ... hyvin paljon terveisi? t?dille ja sanoi, ett? sill? t?din hiivalla nousi taikina niin hyv?sti, jotta kolmesta jauhokilosta tuli iso rinkeli ja viel? kolme lettileip??... Miss?s se Maiju on?"
"Eik?h?n se ole tuolla kammarissaan... Maiju hoi!... Oletko sin? siell??... T??ll? on Iittil?n Elli", vastasi ja huuteli lihava ?itini hosuen pyyhinliinalla tomuja huonekaluista. Elli rynt?si huoneeseeni ja huudahteli:
"Ai-jai!... Miten sinulla on jo kaikki j?rjestyksess?!"
Ja lenn?ht?en asettui h?n peilin eteen, teki siin? liikkeit? k?sill?ns? kun haaveilija, k??ntyi sitte syrjin peiliin ja koki taas py?r?ytell? takapuoltansa, mutristelemalla vartaloansa ja tarkaten tulosta peilist? ja sipuen sit? tehdess??n hameensa edustaa. Minua se kiemailu jo suututti niin ett? viskasin hansikkaani p?yd?lt? sohvalle, ??nn?ht?en n?rk?styneen?:
"?s!"
Mutta