Rakkautta | Page 5

Halinen jatkoi:
"No onpa siit? miehenkin saamisesta lukkarilla omat menonsa: Nytkin jo kuuluu Elli kiusaavan taas uutta pukua semmoisella tuskalla, jotta ei anna en?? rauhaa ukkolukkarille enemm?n kuin ?idilleenk??n."
Tunsin hetkisen jotain vahingoniloa. Mutta se oli pian ohi menev?. Kun rouva Halinen oli ensin panetellut Elli?, arvosteli h?n sen kyky?, sanoen:
"Mutta kyll?h?n se miehen osaa verkkoonsa vet??, kun vain seuraan p??see!... T?m?nkin Pekkalan Oskarinhan se oli jo kietonut senkin seitsem??n paulaan... Ja luultavasti se olisi siit? jo miehenkin saanut jos ei Oskari olisi joutunut sinne Kuopion puolelle muuttamaan!"
H?n syyhytti suutansa rauhallisesti. Min? aloin hermostua. Kun yksin?inen k?rp?nen surahti korvissani, kiukustuin min? sille, tavotin hermostuneena sit? ly?d? otsaltani ja ?r?hdin kiukkusen:
"?s!"
"No ... mit? sin? nyt siin? ?s?htelet!" pisti siihen ?itini. Se v?linpit?m?t?n, tai tungetteleva kysymys kiukutti minua. Nousin keinumasta, l?ksin suuttuneena huoneeseeni ja ?hisin menness?ni:
"No mit?s t??ll? pidet??n semmoista siivoa, jotta k?rp?si?kin on niin ett? ei en?? uskalla niilt? kunnolla suutansa avata!"
Tuommoiseksi n?et muuttui sieluel?m?ni yht'?kki? ... n?in herk?ksi ja omituiseksi ett? ?s?htelin ja suutahtelin ihan jonninjoutavasta! Ei siis ole suotta kirjoitettu siit? valtaavasta voimasta, jolla rakkauden tunne meihin vaikuttaa. Luonteeni omintakeiset piirteet alkoivat nyt jo paljastua, sill? kun olemme suuren tunteen vallassa, on meiss? kaikki todellista, omaa, eik? joutavaa kissan-kultaa. Toivoin olevani yksin. Avasin akkunan, istahdin sen ??reen ja katselin ulos harmaalle Tohmaj?rven sel?lle. Taivas oli jo umpipilvess?. Vesiripset riippuivat puiden lehdist?, heinist? ja kaikesta. Alkoi tiuhkuva usvasade. Ei n?kynyt el?v?? olentoa, ei kuulunut ??nt?. Muutamat sanat olivat siis j?rkytt?neet herk?n, kaikelle alttiin sieluni aivan tyyten. Ilman pimenev? tunnelma lis?si mielialani painostusta. Lukkarin Ellin haamu nousi eteeni ja kaikki n?ytti peittyv?n el?m?n yleiseen harmauteen.
Niin istuin kauvan. H?lisen rouva oli pestyj? vaatteita tarkastellessaan l?yt?nyt sukkani ja kysyi ?idilt?:
"Itsek? se Maiju on n?m? sukat neulonut?"
?iti puuhaili jotain ja vastasi tavallaan ynse?sti:
"No johan se nyt itse!... Joka on niin laiska jotta ei muuta tekisi kuin oikuttelisi ja tuolla polkupy?r?n sel?ss? rullaisi hameitaan repim?ss?!"
V?lill? h?n h?llytteli sormellaan puseronsa kaulusta ja lis?si sitten:
"Kolmet hameet repi sen sel?ss? rullatessaan jo t?n?kin kes?n?, niin pistin jo koko py?r?n aittaan lukon taa."
Ensim?iset raskaat sadepisarat alkoivat putoilla. Jossain r?h?htiv?t tappelevat koirat. Sitten vaikeni taas kaikki. Sade alkoi hiljakseen kiihty?. Kohta n?ytti kaikki uppoovan veteen. Kuului vain sateen rapina. Tyyni j?rven pinta n?ytti ik??nkuin kiehuvan, kun isot, raskaat vesipisarat putoilivat siihen yhten? ainoana rapinana. Katselin sit? kauvan, kun elottomana ja vihdoin eik?s jo ota ja p??se rinnastani heikko, surullinen huokaus! Ellin kuva vilahti silmiss?ni ja mustasukkaisena ??nsin min? silloin ynse?n:
"Mokomakin!... Luulee parempikin olevansa!"
* * * * *
Niin? aikoina puhuivat kaikki Tohmaj?rven herrastyt?t ja niiden ?idit jo yksinomaan Petterist?. H?nt? kehuttiin. H?nen rikkauttansa ja h?nen siivoa k?yt?st?ns? ylistettiin. Ei ihme ett? h?nen kuvansa yh? vain kirkastui minun sielussani ja painui sen syvyyteen aina vain kauniimpana. Mustasukkaisuus lis?si vain tunteitteni l?mp?? hetki hetkelt?. Viel?p? luulen ett? juuri tuo mustasukkaisuus pelasikin p??osaa koko jutussa.
Joskus min? tutkin, onko minulla syyt? olla mustasukkainen, enk? voi olla varma Petterin vastarakkaudesta, kun h?nen oma is?ns? oli kerran jo asiasta puhunut. Mutta min? en voinut rauhottua, sill? enh?n min? ollut varma. V?h?p? siit? mit? is?t puhuvat lastensa nimess?! Olihan minun oma is?nikin kerran sanonut, ett? olen muka rakastunut herra Kuittiseen, ja kumminkaan ei asiassa ollut rahtuakaan per??: En voinut herra Kuittista siet??k??n. Samoin voi tietysti Petterinkin is? puhua poikansa asioista vaikka ihan paljasta p?ty?.
Niin kului viikko, toinenkin. Min? kartoin lukkari Iittil?isen Elli?, vaikka olimme siihen asti olleet paraat yst?vykset. Halusin tavata Petteri?, ik?v?inkin jo h?nen seuraansa, mutta mist?p?s sit? olisi saanut nyt ?kki? tilaisuutta seurusteluun!
Er??n? p?iv?n? silloin satuin kulkemaan Haarasen kaupan ohi ja n?in Ikosen hevosen pihalla seisovan. Aavistin ett? Petteri on kaupassa ja oitis poikkesin sinne, ilman asiaa, muka ostoksille. Aioin kysy? semmoista hyvin hienoa tavaraa, jota tiesin siell? ei olevan. Eik? se ole kauheaa, ett? t?mm?isi? p??h?npistoja alkoi jo ilmesty? aivoihini.
Ja min? olin arvannut oikein. Petteri oli kaupassa. En ollut h?nt? huomaavinanikaan, vaan kiirehdin muka ostamaan. Puotilainen riensi hattu kourassa minua palvelemaan, kysyen p?? kallellaan kumarassa, makeasti:
"Mit?s saisi neiti Lassilalle olla?"
L?yhyttelin kasvojani, kun olisin ollut hyvin helteinen ja selittelin aivan tosissani, ik??nkuin kiireess?, helteisen?:
"Onko teill? semmoista ... semmoista ... no"--py?rittelin k?dell?ni kuvioita kuin sanoja muistista hakien ja jatkoin: "min? en tied? mit? se on suomeksi ... semmoisia '_petit corset'_ ranskaksi... Tied?tteh?n? _Petit corset ... petit corset_."
Puotilainen ei tietysti ymm?rt?nyt koko semmoisesta puheesta mit??n ja pudisti ep??v?sti p??t??n, ollen samalla ymm?ll?, sill? h?n ei ymm?rt?nyt ranskan kielest? ei t??n taivaallista. Min? vain jatkoin:
"Mutta parasta ... kaikista, kaikista hienointa lajia mit? on ... semmoisia _petit corset_".
"Ei ... ei ole semmoisia!" oli puotilainen aivan py?r?ll?. Aloin silloin pahoitella:
"No voi, voi sent??n!"
"Niit? oli kyll?, mutta ne ovat jo loppuneet", valehteli nyt puotilainen ep?r?iden, pulasta selviyty?kseen ja kysyi:
"Mutta eik?s saisi mit? muuta olla?... Meill? on hyvi? naisten sukkia ja...
"Ei!" keskeytin min? nopeasti. Itsep?isesti jatkoi siihen puotilainen, p??t??n kallistellen:
"Ja naisten k?sineit? ... ja..."
"Ei ... ei", keskeytin taas kiireesti.
"Ja hiusneuloja on ... ja hyvi? rintaneuloja!"
Nyt minua jo alkoi suututtaa ja min? pelk?sin jotain sopimatonta tulevan