Rakkauden komedia | Page 8

valveennuin nyt el?m??n, nyt heitt?nyt oon elon suuren arvan, n??t -- piru vie -- nyt --
GULDSTAD.
Kirota ei saa, se tuskin k?rp?st?k??n pelottaa.
FALK.
Nyt ty?n on aika sek? sanan harvan! Ly?n Luojan suunnitelmat kumohon; -- ei elinvoimat turhaan en?? vuoda; maailmanrakenteeni tyhj? on; -- huomenna, sunnuntaina -- tahdon luoda!
GULDSTAD
hymyillen.
Niin, n?ytt?k??, ett' teette my?skin ty?t?; mut ensin nukkumaan, siis hyv?? y?t?!
Menee ulos vasemmalle, SVANHILD n?ytt?ytyy huoneessa kuistin yl?puolella, h?n sulkee ikkunan ja vet?? alas uutimet.
FALK.
Toimintaan; pois on aika unen armaan.
Katselee yl?s SVANHILDIN ikkunaan ja puhkee puhumaan kuin voimakkaan p??t?ksen vallassa:
Suloisest' uneksi! nyt hyv?? y?t?; huomenna, Svanhild, kihlaan sinut varmaan.
Menee reippaasti ulos oikealle; vesilt? kuuluu j?lleen:
KUORO.
Kenties karit purtesi pirstaksi ly?; mut sorjaa *on* laineilla liit??!
Vene liukuu hitaasti edelleen esiripun laskeutuessa.

TOINEN N?YT?S.
Sunnuntai-iltap?iv?. Juhlapukuiset naiset ja herrat juovat kahvia parvekkeella. Avonaisten lasi-ovien l?pi n?kyv?t useimmat puutarhamajassa olevat vieraat; sielt? kuuluu seuraava laulu:
KUORO.
Pois k?yk?? joukkohon kihlattujen! Nyt on lempenne julkinen, vapaa, sylitysten nyt istua armastaen koko p?iv?n voitte te suudellen; -- ei urkkijat teit? nyt tapaa.
Nyt kaksin kauniisti haaveksikaa; lupa siihen on kaikkialla. Kotipaikan rakkautenne nyt saa; sit? hellien voitte te kasvattaa; orastanne ei vied? saa halla!
NEITI SK?RE
sis?ll? majassa Lindille.
Tuot' etten tiennyt; Teid?t suutuksiin ois --!
MUUAN NAINEN
samassa paikassa.
Ihan kaivelee se syd?nalassa!
TOINEN NAINEN
ovella Annalle.
H?n *kirjoitti*?
MUUAN T?TI.
Ei!
NEITI SK?RE.
*Styver* teki niin.
MUUAN NAINEN
parvekkeella.
Mitenk? kauan kihlaus oli salassa?
Juoksee majaan.
NEITI SK?RE.
Sormuksen ostanet kai huomenna.
USEAT NAISET
innokkaina.
Lindist? mitta!
NEITI SK?RE.
Mit? hupsua; sen Anna tekee.
ROUVA STR?MAN
parvekkeella, er??lle sukkaa kutovalle naiselle.
Putos silmukka!
SIS?KK?
ovella, k?dess??n tarjotin.
Pien kupponen?
MUUAN NAINEN.
Vain tilkka lomaan jutun.
NEITI SK?RE.
Niin hauskaa, ett? saat sa uuden nutun ens viikoks, jolloin k?ytte vieraissa.
VANHAHKO NAINEN
majassa ikkunan luona.
Milloinka k?ymme talousostoksilla?
ROUVA STR?MAN.
Nyt hyv?t hinnat lienee porsliinilla?
MUUAN HERRA
muutamille naisille parvekkeella.
Lind hyv?ilee tuoll' Annan hansikasta.
MUUTAMAT NAISET
??nekk??ll? ilolla.
H?n sit? suuteli!
TOISET
samoin, hyp?ht?v?t pystyyn.
Ken uskoisi!
LIND
n?ytt?ytyy ovella, punehtuneena ja h?mill??n.
Tuo l?rp?tyst' on!
Poistuu.
NEITI SK?RE.
N?in sen selv?sti!
STYVER
ovella toisessa k?dess? kahvikuppi, toisessa korppu.
Nyt v??r?n kuvan annat asiasta; sa todistuksessasi erehdyt.
NEITI SK?RE
sis?ll? n?kym?tt?m?n?.
K?y, Anna, kuvastimen eteen nyt!
MUUTAMAT NAISET
huutaen.
Te my?skin, Lind!
NEITI SK?RE.
Nyt selk? selk??n! Tiukemmin!
NAISET PARVEKKEELLA.
Pituutta Annalla lie v?h?n niukemmin.
kaikki juoksevat sis??n puutarhamajaan, josta kuuluu naurua ja ??nek?st? puhetta hetken ajan.
FALK
joka edellisen kohtauksen aikana on k?vellyt ymp?ri puutarhassa, tulee nyt etu-alalle, pys?htyy ja katselee sis?lle, kunnes melu on jonkunverran asettunut.
Tuoll' lemmen runoutta surmataan. -- Mies kerran joutui sy?m??n leip??, vett?, kun naudan teurasti h?n siten, ett? se kitumaan j?i henkitoreissaan; mut nuo -- nuo tuolla --, k?yv?t valloillaan. Ois mieli --; ei, on sana tyhj??, valan ma vannoin, ett? toimia nyt alan.
LIND
astuu nopeasti ja varovaisesti ulos ovesta.
On vihdoin vuoro muoti-asioiden; nyt p??sen pakoon --
FALK.
Varma olla voit onnesta; taajasti kuin s??sket, koit t??ll' lent?? laumat onnittelijoiden.
LIND.
He hyv?? tarkoittavat varmasti, vaikk' kyll? v?hempikin riitt?isi. Saa osanotto moinen voimat voipumaan; pois hetkeks pakenin ma t?nne toipumaan.
Aikoo menn? ulos oikealle.
FALK.
Sa minne menet?
LIND.
Kojuhumme pois. Koputa, lukossa jos ovi ois.
FALK.
Mut etk? Annaa luokses tahdo hetkeksi?
LIND.
Ma moisen katson ihan turhaks retkeksi. Istuimme y?ll? kauan puhellen; sain h?lle sanotuksi t?hteellisimm?n; minusta muutoin aina onnen sisimm?n parissa oltava on s??st?en.
FALK.
Oot oikeassa; liian vapaa, avoin ei olla saa --
LIND.
Pois p??st? minut nyt. Ma piipun poltan j?rkimiehen tavoin; en viikkoon sauhuja lie vedellyt. Taakalle syd?men se oisi kirvoitus; n?? p?iv?t rukkasia uotin kauhulla --
FALK.
Ei sulle pahaa tehne pieni virvoitus.
LIND.
Makunsa vanha, hyv? lienee sauhulla.
Menee ulos oikealle, NEITI SK?RE ja MUUTAMIA MUITA NAISIA tulee puutarhamajasta.
NEITI SK?RE
Falkille.
Lind varmaan t?st? l?ks?
FALK.
H?n juuri, riista.
MUUTAMAT NAISET.
Luotamme karata.
TOISET.
Hyi h?pe??!
FALK.
Viel' arka hiukan, mutta kesytt?? pian h?net voitte; hiiteen kauna, kiista.
NEITI SK?RE
katselee ymp?rilleen.
H?n miss? on?
FALK.
Vain tuolla ullakolla, pes??mme pieneen p??ttyi miehen pako;
Rukoilevasti.
mut ?lk?? h?nt? alas karkoittako; huoahtaa h?nen suokaa!
NEITI SK?RE.
Kauan olla h?n siell' ei saa.
FALK.
Vain hetken, -- viskell? taas h?nt? voitte niinkuin aalto kaarnaa. Nyt tutkii h?n kai brittil?ist? saarnaa --
NEITI SK?RE.
Englantilaista --?
NAISET.
Tuo on leikki?!
FALK.
Ei, t?ytt? totta. Siin' on toimi-alaa, mies siirtolaisten papiks aikoo ryhty?, ja siks --
NEITI SK?RE
kauhistuneena.
H?n hupsun-tuumiaan ei salaa?
Naisille.
Nyt saavat t?dit neuvotteluun yhty?! Hoi Anna, rouva Halm ja kaikki muut!
MUUTAMAT NAISET
liikutettuina.
T?? estett?v? on!
TOISET.
Nyt k?ym??n suut!
NEITI SK?RE.
He saapuvat;
ANNALLE, joka saapuu puutarhasta PASTORIN, T?M?N VAIMON ja LAPSIEN, STYVERIN, GULDSTADIN, ROUVA HALMIN ja MUIDEN VIERAIDEN kanssa.
sa tokko tied?tk??n, mit' aatellut on sulhos mieless??n? Papiksi merten taa --
ANNA.
Ma tied?n sen.
ROUVA HALM.
Oot luvannut --!
ANNA
h?mill??n.
Ma liityn h?nehen.
NEITI SK?RE
kauhuissaan.
Mies houkuttelee sua --!
NAISET
ly?v?t vastakkain k?si??n.
Niin ovelasti!
FALK.
H?n seuraa sis?llist? kutsuaan --!
NEITI SK?RE.
Mies *vapaa* seuraa sit? kuoloon asti; *kihlattu* seuraa morsiantaan vaan. -- Ajoissa ajattele, kulta Anna, p??kaupungin sa olet lapsonen --?
FALK.
Suloist' on k?rsi? vuoks aattehen!
NEITI SK?RE.
Vuoks sulhon aatteen mit??n alttiiks panna en tahdo, turhaksi ma katson sen!
Naisille.
Pois tulkaa!
Tarttuu Annan k?sivarteen.
Sua neuvon, mieles malta; -- h?nelle n?yt? kell? t?ss' on valta.
K?yv?t taka-alaa kohti ja ulos oikealle innokkaasti keskustellen usean naisen kanssa; muut vieraat hajaantuvat eri ryhmiin puutarhassa. FALK pys?ytt?? STR?MANIN, jonka vaimo ja lapset alati pysyttelev?t h?nen l?heisyydess??n, GULDSTAD k?velee edestakaisin seuraavan keskustelun aikana.
FALK.
Miest' auttakaa, mi uskon vuoks saa otella, kapinan hengen neuvovat he Annalle.
STR?MAN
ammatti-??nell?.
Miest?ns? vaimon t?ytyy aina totella; -- --
Aprikoiden.
Mut kutsun ehk? rakentaa h?n sannalle, sen k?sityksen p?iv?ll? ma sain, en uhriin luota, paljon ehk' on vikaa --
FALK.
Ei pid? tuomita noin ?kkipikaa. Vakuutan Teille kautta kunniain: kutsunsa suunnaton on eitt?m?tt? --
STR?MAN
katse kirkastuen.
No niin, -- jos sanoa voi peitt?m?tt? *niin paljon* vuodessa, -- se toista on.
FALK
k?rsim?tt?m?sti.
Teist' t?rkein se, mi mulle arvoton;