Rakkauden komedia | Page 9

ma puhun *sy?men kutsusta*, -- en *tuloista*!
STR?MAN
tunteelhsesti hymyillen.
Niit' ilman ei voi kukaan julistaa maan p??ll? Herran sanomata suloista. No niin, jos h?n ois *vapaa*, uskokaa, -- jos h?n ois *yksin?inen*, *riippumaton*, -- se silloin kyll? k?vis laatuhun; mut Lindin, miehen aivan kihlatun, -- yritt?? t?ytyy alle oman katon. H?n vankka on, ja alkaa taistelun, perheens? kasvaa kait jo varsin varhain; -- ma oletan, ett' tahto h?ll' on parhain; -- mut sana sanoo: ?Hiekalle ei sun rakentaa pid?.? Aivan toista oisi, jos uhri -- --
FALK.
Se ei ole suinkaan niukka, sen tied?n.
STR?MAN.
Niin, -- *se* miest? auttaa voisi! Jos *uhrin* anto ei vain ole tiukka, vaan runsas --
FALK.
Aulis, altis ain' on h?n.
STR?MAN.
*H?n?* Sanojanne tokko ymm?rr?n! Papilla uhrista ei muuta huolta kuin *ottaa* --
ROUVA STR?MAN
katsoo taka-alalle.
J?lleen saapuvat he tuolta.
FALK
tuijottaa hetken h?mm?styneen? h?neen, ymm?rt?? h?net vihdoin ja purskahtaa nauruun.
El?k??n *uhri*, -- jonka pappi *saa*, -- se, joka kukkaroa pullistaa!
STR?MAN.
Kun p?iv?t p??st??n valjaissa on aina, niin palkan jouluks saa ja helluntaina.
FALK
leikillisesti.
Totellaan ?kutsua? -- kun *kulta* takana vain viittoo, -- vaikk' ois sitten perheenis?n?!
STR?MAN.
Sanasta osalliseks pahin pakana saa tulla, kun h?n *uhraajain* on *lis?n?*.
Hillitysti.
T??n asian voin kyll? j?rjest??.
Er??lle pikku tyt?ist?.
K?y, Metta, noutamassa is?n p??. Tarkoitan piipunp??t?, ymm?rr?tk?s s? --
Etsiskelee takkinsa takataskusta.
ei varroppas; se t??ll? onkin k?tk?ss?.
L?htee yl?sp?in astelemaan ja t?ytt?? piippunsa, vaimo ja lapset seuraavat h?nt?.
GULDSTAD
l?hestyy.
Minusta tuntuu, ett? k??rmeeksi ruvennut ootte lemmen yrttitarhaan!
FALK.
Ei heelm?t tiedonpuun vie ket??n harhaan, ne viel' on vihreet.
Lindille, joka tulee oikealta.
Jouduit nopsasti?
LIND.
Huoneessa siivo oli suunnaton; risoiksi uutimemme revittyn?, siruina lamppu, kappaleina kyn?, musteessa vallan palkit permannon --
FALK
ly? h?nt? olalle.
Kev??ni merkki h?vitys tuo on. Eloa katsoin uudinten vain takaa, valossa lampun yksin runoilin; kamarilauluni nyt lopetin; -- auringon paahteessa maa eess?in makaa; -- oon muuttunut, mua kutsuu kev??n vapaus, sytytt?? lauluun toiminta ja tapaus.
LIND.
Ma v?h?t huolin, kuinka runoilet; mut anoppini uutimia et t??n koommin en?? kappaleiksi leikkaa.
FALK.
H?n, joka uhraa vain, ei mit??n s??st?ne, ei edes tytt?ri??n, -- tokkopa h?n kovin suree moista pikku seikkaa!
LIND
vihoissaan.
T?? tykk?n??n on sopimatonta, ei mill??n h?pe?tt? t?st? p??st?ne! kuitenkin, sovi h?nen kanssaan siit?; mut lamppu oli yksinomaan mun --
FALK.
Voit heitt?? hiiteen tyhj?n arvelun; valoisa kes? eik? sulle riit?, -- on lamppu turha?
LIND.
Ymm?rr? en sua; et muista, ett' on kes? lyhyt niin. Jos jouluksi ma aion valmistua, en aikaa tuhlata saa turhuuksiin.
FALK
ihmetyksiss??n.
*Eteenp?in* aattelet?
LIND.
Kait mull' on j?rke?; tutkinto lienee sent??n varsin t?rke? --
FALK.
Muistappa: syleilee sua *elo* kuuma; et muuta vaadi, nykyisyyden huuma sun t?ytt??, -- et ees *tutkintoa* kait jouluksi; -- onnen kauniin linnun sait paulaasi; on kuin tulvis helmahan sinulle kaikki aarteet maailman!
LIND.
Niin, mutta ymm?rr? mun puhettain, *cum grano salis* --
FALK.
Anna tulla vain!
LIND.
Onnesta nauttia voin *aamup?iv?t*, sen olen p??tt?nyt.
FALK.
On reipast' tuo!
LIND.
Vieraisiin t?ytyy suvun uuden luo mun menn?, se on aina hukkaa ajan, mut k?ytt?m?tt? hetket muut jos j?iv?t, varmasti kaikki menee hujan hajan.
FALK.
Ja viime viikolla, se silt? n?ytt??, sa aioit laulain maailmalle pois.
LIND.
Havaitsin, ett? matka pitk? ois; nuo viikot voin ma paremminkin k?ytt??.
FALK.
*Toisesta* syyst? j?it sa kotia; laaksossa kuulit laululintuja, vuoristo-ilmaa hengitit sa t??ll?.
LIND.
On ilma t??ll? kyll? raitista; mut nauttia voi siit? kes?s??ll?, vaikk' istuisikin ty?ss? kirjoineen.
FALK.
Mut *kirjan* avullahan taivaaseen ei nousta --
LIND.
Itsep?isemp?? ei tapaa! Noin puhuin ollessani *jouten*, *vapaa* --
FALK
luo h?neen katseen ja ristii hiljaisessa ihmetyksess? k?tens?.
Sin?kin, Brutus!
LIND
puoliksi h?mill??n, puoliksi suutuksissaan.
Ajattele vaan, enemm?n multa yh? vaaditaan. On mulla morsian. Sa katso muita suuresti kokeneita kihlatuita, joit' ihmisin? sinun t?ytyy kiitt??, -- he v?itt?v?t: jos elon taisteluita kaks k?y, niin --
FALK.
Selityksesi jo riitt??. Sen kelt? sait?
LIND.
Heit' ?l? koskaan pilkkaa. On Styver mies, mi puhuu totta silkkaa, ja neiti Sk?re, kokemusten sarja suur h?ll? --
FALK.
Ent?s rovasti ja Marja?
LIND.
On vallan merkillinen pari tuo; sis?isen rauhan heille sielu suo -- ruustinnan muistot kihlauksest' on hukkuneet, h?n tiet?? tuskin mit??n rakkaudesta.
FALK.
Se johtuu siit', ett' ovat liikaa nukkuneet he, -- uneen h?ipyy muistot muinaisesta.
Laskee k?tens? h?nen olkap??lleen ja katselee pilkallisesti h?nt?.
Ol' viime y?n? unesi kait makea?
LIND.
Sit' ensin rauhatonna sain ma hakea, ma ihan j?rke?ni pelk?sin; mut sitten puoleen p?iv??n loikoilin.
FALK.
On niinkuin jokin ois sun hetkeks tuhonnut.
LIND.
Taas aamust' oon kuin terveytt? uhonnut.
T?m?n kohtauksen aikana STR?MAN on k?vellyt edestakaisin taka-alalla keskustellen innokkaasti ANNAN kanssa; ROUVA STR?MAN ja LAPSET kulkevat per?ss?. NEITI SK?RE n?ytt?ytyy nyt my?skin; h?nen seurassaan on ROUVA HALM ja joukko muita naisia.
NEITI SK?RE
ennenkuin on astunut esille.
Lind!
LIND
Falkille.
Kintereill? ovat j?llehen! Pian pakoon.
NEITI SK?RE.
Varrotkaahan hetkinen! Nyt erimielisyyden voimme ratkaista, mi v?lillenne synty? on ehtinyt.
LIND.
Me eri mielt?k??
NEITI SK?RE
osoittaa ANNAA kohti, joka on kauempana puutarhassa.
Sen kyynelehtinyt katseensa lausuu. Matka-aikeet katkaista pit?isi Teid?n.
LIND.
Kautta taivasten, h?n my?ntyi --
NEITI SK?RE
ilkkuen.
Sen on, raukka, n?k?inen! Varmasti ette tahdo tehd? ten??, kun rauhass' saamme seikkaa tuumia.
LIND.
Mut vastaisuutein parhain unelma ol' uskontaisto tuo!
NEITI SK?RE.
Ken ajassa valistuneessa uskoo uniin en??? Kas, Styver n?ki unta ?skett?in, ett' tuli kirje, reunustettu n?in --
ROUVA STR?MAN.
Se tiet??, ett? p??see aarteen makuun.
NEITI SK?RE
p??t?ns? ny?k?ytt?en.
Palkkansa joutui heti uloshakuun.
NAISET piiritt?v?t LINDIN ja poistuvat h?nen kanssaan keskustellen ylemm?ksi puutarhaan.
STR?MAN
jatkaen ANNALLE, joka koettaa miltei pujahtaa pois t?m?n seurasta.
Niin, rakkaat lapset, n?ist? syist? jo, sen meille sanoo pelkk? puhdas j?rki, moraali my?s ja pyh? sana Herran, huomaatte, ett? kiistaltanne kerran varmasti kokonansa katkee k?rki.
ANNA
puoleksi itkien.
Viel' oon niin kokematon, lapsi