Rakkauden komedia | Page 6

juorujutut soivat --
GULDSTAD.
Kun kev?tl?mp? l?ikkyy avaruuksissa --
FALK.
Niin pikku naikkosemme vihannoivat!
LIND
tulee saapuville ja tarttuu Falkin k?teen.
Tein viisaasti, nyt vasta sy?mein saa varmuuden -- kaikki valoisalta n?ytt??!
GULDSTAD.
Kas siin? sulho; meille kertokaa, millaiset tunteet ylj?n mielen t?ytt??.
LIND
vastenmielisesti kosketettuna.
Ei tarvis niit? muille toitottaa.
GULDSTAD
leikki? laskien.
Noin pahan tuulen kun sais Anna tiet??!
L?hestyy naisia.
LIND
katselee h?nen j?lkeens?.
Tuot' ihmist? ken en?? saattaa siet??!
FALK.
Erehdyit miehen suhteen, --
LIND.
Kuinka niin?
FALK.
H?nt' Annaan n?hden syytt? ep?iltiin.
LIND.
Siis Svanhildia?
FALK.
Ulkopuolla aivan
leikillisesti.
ma olen. Uhri vieraan asian!
LIND.
Sa tarkoitat?
FALK.
En n?hnyt lukevan sun lehte??
LIND.
Et.
FALK.
Maksais ehk? vaivan; n??t miehest? vain siin? kerrottiin, min terve hammas joutui hohtimiin, kun serkku poti vammaa onnetonta.
NEITI SK?RE
katselee vasemmalle.
Nyt saapuu pappi!
ROUVA HALM.
Liekk? heit? monta?
STYVER.
Kahdeksan lasta --
FALK.
Tuo on melkein hurjaa!
NEITI SK?RE.
S??dyllisyyden kannalta jo kurjaa!
T?ll? v?lin kuullaan vaunujen pys?htyv?n ulkopuolella vasemmalla. Pappi, h?nen vaimonsa ja kahdeksan pikku tytt??, kaikki matkatamineissa, astuu sis?lle yksi kerrallaan.
ROUVA HALM
rient?? tulijoita vastaan.
Tuhansin tervetulleet!
STR?MAN.
Kiitos vaan!
ROUVA STR?MAN.
Pidotko Teill? on --
ROUVA HALM.
Ei laisinkaan!
ROUVA STR?MAN.
Jos h?iritsemme --
ROUVA HALM.
H?iritsette! Miksi? Saavuitte t?nne aivan parahiksi; kihloihin taivas Annan menn? soi.
STR?MAN
puristaa Annan k?tt? mahtipontisesti.
Mun suokaa julistaa: on rakkaus paras aarteista, sit? sy? ei t??ll? koi, ei ruoste raiskaa, eik? kaiva varas.
ROUVA HALM.
Niin hauskaa, ett? toitte kaupunkiin pienoiset my?t?.
STR?MAN.
Viel? nelj? muuta lapsosta meilt? kotiin j?i.
ROUVA HALM.
Vai niin.
STR?MAN.
Niin hentoa on kolme pikku suuta, ne ettei menetyst? is?n armaan viel' itke.
NEITI SK?RE
rouva Halmille hyv?stelless??n.
L?hd?n aika on jo varmaan.
ROUVA HALM.
My?hemp??n toki ennen istuttiin!
NEITI SK?RE.
Mun t?ytyy viel? Jensenihin enn?tt??; kiireesti heille uutinen t?? lenn?tt??; t?deille suurta iloa se suo. Nyt, Anna kulta, heit? kainous tuo; -- huomenna tulvii onnittelijoita sun ymp?rill?s, v?ltt?? et voi noita!
ROUVA HALM.
Hyv?sti sitten!
Toisille.
Tarjota kai saan teetilkan? K?yd??n sis??n katsomaan!
ROUVA HALM, STR?MAN, h?nen vaimonsa ja lapsensa sek? GULDSTAD, LIND ja ANNA l?htev?t sis??n rakennukseen.
NEITI SK?RE
k?ydess??n lemmittyns? k?sivarteen.
Nyt haaveilkaamme! Silm?s yl?s luo, kuu valta-istuimellaan siell? loistaa! Mut eth?n huomaakaan!
STYVER
tylysti.
Mun rauhass' suo aatoksein vekselist? ensin poistaa.
Poistuvat vasemmalle. FALK, joka edellisen kohtauksen aikana on taukoamatta katsellut STR?MANIA ja t?m?n vaimoa, j?? yksin puutarhaan. Ilta on kokonaan pimennyt; tulet ovat sytytetyt sis?ll? rakennuksessa.
FALK.
Kuollutta kaikk' on, palanutta kartta --! Kautt' elon n?in he kaksin kiireht??. He ovat niinkuin kaksi mustaa vartta, kankaalle jotka kulon j?lkeen j??; -- vain autiutta, minne kantaa n?k?, -- ken vehreytt? tuo viel? elohon!
SVANHILD
tulee ulos parvekkeelle k?dess??n kukkiva ruusu, jonka h?n asettaa kaiteelle.
Vain yksi -- yks --!
SVANHILD.
Te t??ll? pimeess?k??
FALK.
Ja s?ikkym?tt?? Parhainta t??ll' on. Sis?ll? ettek? Te pelk?? tuolla, luo lamput siell? valon vainajiin --
SVANHILD.
Hyi!
FALK
katsellen Str?mania, joka n?ytt?ytyy ikkunassa.
Muinoin h?nkin oli uljas niin; h?n lemmen vuoksi tahtoi el??, kuolla; nous kirkon tapaa vastaan taistohon, h?n riemulauluun puki lemmenaatteet --! Nyt peitt?? vartta pitk?t pyh?vaatteet, -- kaksjalkainen h?n turman n?yt?s on! Ja nainen, puettuna roikkuvaan hameesen, viistoihin ja rumiin kenkihin, on runotar, mi kaipuun kauneimpaan ois miehess?ns? her?tt?nyt henkihin. Tulesta j?ljell? on tuskin sauhu! *Sic transit gloria amoris!*
SVANHILD.
Kauhu mun mielein t?ytt?? aatellessain t?t?: kadehdi kenenk??n en el?m?t?.
FALK
reippaasti.
Luonnottomuutta vastaan t?st? alkain me kaksi vannoudumme suureen sotahan.
SVANHILD
p??t??n puistaen.
Ja lankeamme oman miekan otahan niin totta kuin lie tanner alla jalkain.
FALK.
On voitto sen, ken voimiaan ei hajota. Me arkihengen seurakuntaan emme voi en?? kera lauman laakeen vajota! Vuoks yksil?llisyyden taistelemme vapaina totuuttamme rakastain. Me emme kuulu joukkoon vaappuvain. Henkenne hehku liekehtien palaa, sananne aatoksiimme voimaa valaa. Suvaita pakkoa Te ette voi, verenne kierron t?ytyy olla vapaa; Te ette seurata voi toisten tapaa, ??nenne yhteiskuorossa ei soi.
SVANHILD.
Sokaissut tuska on mun, uskokaa, monasti rintaani se pusertaa! Ratani itse tahdoin kerran rastia --
FALK.
Aatoksissa?
SVANHILD.
En, tosi teossa. T?deilt? riitti silloin neuvoja, -- Kyseess? oli heikko, hauras astia -- --
L?hemmin.
sanotte ?aatoksissa?; julkisesti ma -- maalariksi aioin antautua.
FALK.
Tulokset?
SVANHILD.
Tyhj?t; lahjain puute esti; mut vapaus vain kutsui yh? mua; sivellin n?ytt?m?ksi silloin vaihtui --
FALK.
Nuo tuumat tietenkin my?s pian haihtui?
SVANHILD.
Vanhimman t?din vuoksi muutin majaa; h?n tyt?st' tahtoi koti-opettajaa -- --
FALK.
En kuullut ole *t?t?* milloinkaan!
SVANHILD.
He toki ovat olleet varuillaan.
Hymyillen.
He ?tulevaisuuteni? menneeks luulis, jos nuoret herrasmiehet t?m?n kuulis.
FALK
katselee mietteiss??n h?nt? hetken osaa-ottavasti.
Oon aavistanut kohtalonne tuoksi. -- Kun ensi kerran Teid?t t??ll? n?in, Te muista erositte mielest?in, Te ette ket??n voineet p??st?? luoksi. P?yd?ss? seura mallikelpoinen, tee l?mmin tuoksui, -- jutut, juorut juoksi, miesv?ki neitten punehtuvain vuoksi kuhersi lailla kesyin kyyhkysten. Pulmista uskonnon ja siveyden puhuivat neitseet kyps?t, vanhanlaiset, ylisti taloutta naidut naiset, siell' olitte kuin viluvarpunen. Kun vihdoin noussut oli l?rp?ttely teem?ss?ykseen, arkihummaukseen, -- Te hohditte kuin hopeainen hely, mi vasken joukkoon n?ytti joutuneen. Olitte raha maasta kaukaisesta, mi k?y ei mukaan kurssin tunnetun, t?in tuskin kelpas keskusteluhun se voista, taiteesta ja runoudesta. Kun neiti Sk?re juuri juttuun hy?kk?s --
SVANHILD
??ness??n totisempi vivahdus.
Takana Styver niinkuin hahmo sankarin, k?dess? hattu niinkuin ase ankarin --
FALK.
?itinne silloin p?yd?n takaa ny?kk?s: ?Juo, Svanhild, tee n??t joskus j??htyykin!? Te joitte teenne iljett?v?n, haalean, kuin nuoret, vanhat juo tuon juoman vaalean. Mut Svanhild nimen j?in ma valtahan; V?lsungatarun muistin kaamean, sen heimot laajat, joiden hurme kasti tannerta, ulottuivat meihin asti; n?in hahmossanne toisen Svanhildin, t??n ajan mukainen vain oli muoto. Vuoks valheen tauotkoon nyt veren vuoto, on joukot v?syneet jo taistoihin; mut rikos aikamme jos pilkkaa lakia, k?y syyt?n kuoloon suvun synnin takia.
SVANHILD
hienolla ivalla.
Kuvia julmia noin vois ei luulla teeh?yryn her?tt?v?n elohon; mut Teille henkein ??nt? siell? kuulla ei