Rakkauden komedia | Page 5

on uus; -- en sulle, Falk, mun yst?v?ni varmin, ois saanut haastaa nuorest' onnestain! Ei mik??n *sumenna* mun aivojain, --
FALK.
Itselles valmistaa kai tahdot *harmin*? Jos *sit?*, kallis yst?v?ni, tarkoitat, julkaise liitto, rauhanne n?in karkoitat!
LIND.
Monesta syyst? arvellut oon tuota, kenties yks seikka niist' on painavin; en kaikkiin n?et t??ll? t?ysin luota, t??ll' ehk? hiipii joku toinenkin, mi katsoo minuun niinkuin kilpakosijaan; se ep?miellytt?v?? oisi tosiaan.
FALK.
Unhoitin aivan, ett? veli on m??r?tty *korkeampaan* arvohon. Vain *hetken* olet lemmen pappi vapaa; voit ennen pitk?? uottaa ylennyst?; mut t?ysin sotisi se vasten tapaa, ett' t?n??n vartoisit jo nimityst?.
LIND.
Mut Guldstad --
FALK.
Mit? h?n nyt aikaan sais?
ANNA
kainosti.
Se on vain Lindin mielikuvitusta.
LIND.
Ma ep?ilen tuon miehen aikomusta, h?n meid?t mielell?ns? erottais. K?y taukoomatta luonanne tuo veikka, h?n rikas on ja viel? naimaton; armaani, syit? tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa t?? seikka.
ANNA
huoaten.
Mi vahinko, niin ihanaa ol' n?in.
FALK
osaa-ottavasti Lindille.
Vuoks houreen ?l? onneasi heit?; salaisit kauemmin mun mielest?in.
ANNA.
Vait! Neiti Sk?re katselevi meit?!
H?n ja Lind et??ntyv?t eri tahoille.
FALK
katselee Lindin j?lkeen.
H?n rient?? nuorta tappiotaan p?in.
GULDSTAD
joka on seisonut portaitten luona keskustellen ROUVA HALMIN ja NEITI SK?REN kanssa, l?hestyy ja ly? h?nt? olkap??lle.
Taidatte t??ll? mietiskell? runoa?
FALK.
En, n?ytelm??.
GULDSTAD.
No, ?lk?? hemmetiss?; niit' tosiaan Te viitsittek? punoa?
FALK.
On t?ss? toinen pihdin pitimiss?, yhteinen yst?v?mme, kuka ties; -- mut kirjailemaan h?n on vasta mies. Aamusta iltaan menness? h?n sai idyllin valmiiks herttaisen ja hempeen.
GULDSTAD
ovelasti.
On loppu hyv?!
FALK.
Tiet?nette kai, se ett? aina p??ttyy nuorten *lempeen*. Mut osa vain on t?m? kolmikosta; nyt alkaa runoniekan tuska, josta pusertuu toinen jakso, kihlatuita kuvaava suuri, laaja ilveily, n?in ainekset kun vihdoin k?ytetty on draamaan avion, se seuraa muita.
GULDSTAD
hymyillen.
Ma luulen, ett? runo-into tarttuu.
FALK.
Miks niin?
GULDSTAD.
N??t kirjailijain joukko karttuu, runolle aatellut my?s olen ruveta, --
salaper?isesti.
mut pelk?ks haaveiluks se ei saa huveta.
FALK.
Mut ken on sankari, jos saisin kysy??
GULDSTAD.
Salassa huomiseen sen t?ytyy pysy?.
FALK.
Te itse!
GULDSTAD.
Tokko kelpaisinkaan siksi?
FALK.
Ken sitten sopivampi sankariksi. Mut sankaritar? H?net maalta saamme, h?lyst? kaupungin kai k?ymme pois?
GULDSTAD
sormellaan herist?en.
Rauhassa tuota seikkaa tuumikaamme! --
??nilajia vaihtaen.
Mut kelvollinen neiti Halm ehk' ois?
FALK.
Ei tuomioon mun tietoni voi riitt??; h?nt' en voi moittia, en my?sk??n kiitt??. --
Hymyillen.
Mut olkaa varuillanne, ettei vain ?runonne? joudu k?siin pilkkaajain. Jos v??rin k?ytt?isin nyt luottoanne, kertoisin aivan toisin puheitanne.
GULDSTAD
hyv?ntahtoisesti.
Tyytyisin, est?? en vois tekojanne.
FALK.
Aivanko niin?
GULDSTAD.
Ei t?ss? auta h?t?; ammattineuvoja ois typer?t? sen hylki?, joll' ei oo kipin?t?.
Poistuu taka-alalle.
FALK
ohimennen Lindille.
Sa olit oikeassa, kauppamies tunnettas uhkaa murhamiehen tavoin.
Poistuu.
LIND
hillitysti Annalle.
Niin varmasti mun vaistoni sen ties; nyt asiasta teht?v? on avoin.
L?hestyv?t ROUVA HALMIA, joka seisoo NEITI SK?REN kanssa rakennuksen luona.
GULDSTAD
Styverin kanssa keskustellen.
On kaunis ilma nyt.
STYVER.
Miks'ei, kun vaan on sill? tuulell' --
GULDSTAD
leikillisesti.
Onko rakkautenne vaarassa?
STYVER.
Se on kyll? kohdallaan --
FALK
joka on saapunut siihen.
Mut *kihlaus*?
STYVER.
Sit? uhkaa paha enne.
FALK.
Hurraa! ma kuulen viel? kilin?? runonkin rovon, vaikka rikkaus meni!
STYVER
loukkautuneena.
En yhteytt? voi ma ymm?rt?? v?lill? runojen ja kihlaukseni.
FALK.
Sa ?l? tutki lemmen olemusta, se herkk? on, ei sied? kosketusta.
GULDSTAD
Styverille.
Teit' auttaa voisinko, se sanokaa, niin tuumimme.
STYVER.
Tuot' olen aprikoinut, mut p?iv?n pitk??n p??t?kseen en voinut ma p??st?, esitt?? en asiaa.
FALK.
Sua auttaa voin ma sanoin muutamin: Kevytt? p?iv?? tokko siit? asti oot n?hnyt, kihloihin kun vakavasti --
STYVER.
On joskus painostanut kovinkin.
FALK
jatkaen.
Velvollisuudet raskaat, joille palttua kernaasti antaisit, jos k?vis vain se p?ins? --
STYVER.
Viisainta, jos kieles talttua vois heti! Hoitanut oon asiain;
Guldstadin puoleen k??ntyen.
ens kuussa menot kovin lis??ntyv?t; kun menee naimisiin, niin saahan vaimon --
FALK
iloisesti.
Sinertyy nuoruutesi taivaat syv?t, tuo oli s?vel laulu-aikas aimon! Ymm?rsin heti, ett? tarvitset vain sakset lujat sek? lentimet!
STYVER.
Saksetko?
FALK.
Tahdon-sakset, joilla niteet leikkaisit, katkaisisit kaikki siteet pois lent??ksesi --
STYVER
raivostuneena.
Raa'aksi nyt k?yt! Lainrikoksesta syytt?v?n mua n?yt! Sa miltei sanot: Styver, sin? pakenet! Julkista h?v?istyst?k? sa hakenet, -- mua sanas solvaa!
FALK.
Hupsua on tuo. Muidenkin tarkoitukses kuulla suo!
GULDSTAD
hymyillen Styverille.
H?m?ryys sanojanne hiukan painaa! tahdotte ehk??
STYVER
rohkaisee mielens?.
Pient? pankkilainaa.
FALK.
Vai lainaa!
STYVER
reippaasti Guldstadille.
Siirt?j?t? vekseliin, mi nousisi noin sataan taaleriin.
NEITI SK?RE
joka on t?ll? aikaa seisonut rouva Halmin, Lindin ja Annan kanssa.
No mutta, onnea! Voi, kuinka somaa!
GULDSTAD.
Mit' onkaan siell??
L?htee naisten luo.
STYVER.
Ei ees puheen lomaa.
FALK
kietaisee iloisesti k?tens? Styverin kaulaan.
Hurraa! nyt torvet meille toitottaa, ett' Amorissa veljen Styver saa!
Vet?? h?net mukanaan toisten luo.
NEITI SK?RE
haltioituneena herroille.
T?? lemmen n?ky eik? meit? jalosta! He kihloiss' ovat!
ROUVA HALM
liikutuksesta kyynelehtien sill? aikaa, kun paria onnitellaan.
Kahdeksas, mi talosta on t?st? t?ysin turvattuna luopunut;
Falkin puoleen k??ntyneen?.
muut serkkuja, -- kaikk' kera asujain -- --
Joutuu niin voimakkaan liikutuksen valtaan, ett? peitt?? kasvonsa nen?liinalla.
NEITI SK?RE
Annalle.
Saat onnittelijoita laumoittain!
Hyv?ilee h?nt? liikutettuna.
LIND
tarttuu Falkin k?teen.
On niinkuin onnesta ma oisin juopunut.
FALK.
So; -- kihlattuna liittynyt oot kait autuuden *kohtuusseuran* j?seneksi; ei m?ss?yst?! s??t?v?t sen lait!
K??ntyy Guldstadin puoleen kasvoillaan pahansuopaisen osanoton ilme.
No, kauppaneuvos!
GULDSTAD
tyytyv?isen?.
Onnen enteheksi ma kummallekin t?t? arvelen.
FALK
katsoo ?llistyneen? h?neen.
Murheenne kantaa voitte vaieten kuin mies.
GULDSTAD.
Tuo puhe selvityst? siet?isi.
FALK.
Ik??nkuin aikeitanne en ma tiet?isi. Teill' oli toiveet --
GULDSTAD.
Niink?? Tosiaan?
FALK.
Sit' ette kielt?? voine kokonaan; Te neiti Halmista kai tarkemmin kysyitte --
GULDSTAD
hymyillen.
Heit? lienee kaksikin?
FALK.
Te toista -- sisartako tarkoititte?
GULDSTAD.
*Sisarta* juuri, h?nt?, -- tuota *toista*. H?n siet?is huomiota erikoista. Ois pakko my?nt??, jos vain tuntisitte l?hemmin h?net, ett? varjohon t??ll' ansiotta joutunut h?n on.
FALK
kylm?sti.
Vioista kaikista h?n lienee vapaa.
GULDSTAD.
Ei suinkaan; virheet?n ken meist? ois; h?n hallitse ei seurustelutapaa --
FALK.
Mi puute.
GULDSTAD.
Perehty? siihen vois h?n helposti, jos joutuisi vain mukaan; ly?n veikkaa, ett? --
FALK.
Kiista siit? pois.
GULDSTAD
hymyillen.
K?sitt?? nuorta naista voiko kukaan!
FALK
hullunkurisesti.
Ne talvirukiin lailla orastaa, kun lumessa ja roudassa on maa.
GULDSTAD.
He joulut juoksee tanssitilaisuuksissa --
FALK.
Miss' seikkailu- ja