Rakkauden komedia | Page 4

katsoo hetken h?nen j?lkeens?, ja kulkee sitten pari kertaa edestakaisin puutarhassa, koettaen silminn?ht?v?sti peitt?? mielens? rauhattomuutta. Hetken kuluttua tulee SVANHILD ulos rakennuksesta k?sivarrellaan kaulavaippa aikoen menn? taka-alalle. FALK l?hestyy h?nt? hiukan ja katselee h?nt? taukoamatta; SVANHILD pys?htyy.
SVANHILD
hetken vaiettuaan.
Miks katselette --
FALK
kuin itsekseen.
Piirre tuo on selkein, se silmiens? mereen varjon heitt??, hengell? pilkan huulensa se peitt??, se siin' on.
SVANHILD.
Mit?? Pelk??n Teit? melkein.
FALK.
Te Svanhild ootte?
SVANHILD.
Outoako t??.
FALK.
Mut naurettava nimi on tuon kaltainen. Se t?ksi iltaa edes hylj?tk??!
SVANHILD.
Pyynt?nne liiaksi on itsevaltainen --
FALK
hymyilee.
Hm, ?Svanhild? -- ?Svanhild? -- --
?kki? vakavasti.
Miksi saittekaan jo lapsena tuon kuolon muistuttimen?
SVANHILD.
Se ruma onko?
FALK.
Kaunein p??ll? maan, mut meille liikaa kaiku on tuon nimen. Mitenk? neiti nyky-aikainen noin ankaraa voi nime? ees k?ytt??? Se pankaa joukkoon muinaismuistojen.
SVANHILD.
Mielenne varmaan sadun Svanhild t?ytt?? --
FALK.
Mi kuoliaaksi syytt? tallattiin.
SVANHILD.
Lain mukaan ei voi en?? k?yd? niin. Vereni aatoksissa usein kiehui, uneksin ratsullani ajavan reippaasti halki vapaan maailman, tuulessa harja niinkuin lippu liehui!
FALK.
Niin aina lienee asian tuon laita. ?*Aatoksiss'*? est? meit' ei mik??n aita, hevostaan pelvotta kaikk' kannustaahan; -- *teossa* kiltisti me j??mme maahan; sill' elo lienee kallis kaikillen, ja liian vaikea on kuolon vaali.
SVANHILD
eloisasti.
Ma tohdin, mutta n?ytt?k?? my?s maali, mi t?ysin eloni on arvoinen! Maa uusi hiekka-aavikoiden takaa, -- ellei, niin viisain paikallaan ken makaa.
FALK
pilkallisesti.
Ymm?rr?n Teid?t; *ajan* lienee syy.
SVANHILD
l?mpim?sti.
Juur ajan niin! Kun vuono tyventyy, ei purjeet venhett?nne eesp?in auta.
FALK
ivallisesti.
Niin, rauhass' olkoon ruoska, kannusrauta, kun odota ei h?nt? aartehet, mi kotikent?t j?tti rauhaiset, min ylv?s ratsu maailmalle juoksi. Vain aatelin on *kulku kulun vuoksi*, nyt turhuudeksi sit? sanotaan; niin tarkoititte.
SVANHILD.
Niinp? melkein vaan. P??ryn?puuta katsokaa, kuink' on se t?n? vuonna tyhj?, kukaton. Mut menn? vuonna seisoi nuokkuen se heelm?in painosta, ah muistan sen.
FALK
hiukan ep?varmana.
Ma uskon; mutta ent?s oppi tuosta?
SVANHILD
hienosti.
Ett' tuhmaa miehen nyky-aikaisen per?ss? p??ryn?iden ain' on juosta. Jos liika-sadon antanut on puu, tuo runsaus harvoin heti uudistuu.
FALK.
Ma tiesin, ett? j?ljilt' ette haihtuisi, ett' opetukseen kertomus tuo vaihtuisi.
SVANHILD.
Aikamme hyve aivan toinen lie. Totuuden uhriksi ken mit??n vie? Min arvoinen on yksil?n nyt tie? Miss' sankari?
FALK
katsoo ter?v?sti h?neen.
Valkyyria miss' on?
SVANHILD
puistaa p??t??n.
On t?ss? maassa v?sytty Valkyyriaan! Kun uskoamme tyrkytettiin Syyriaan, Te l?ksittek? ristin-taistohon? Teilt' aate puheess' sai vain ty?t? tarkkaa, -- L?hetys-Sanomat kai kaksi markkaa.
??nett?myys. Tuntuu silt? kuin Falk aikoisi vastata, mutta pid?tt?ytyy ja nousee pari askelta ylemm?ksi puutarhassa.
SVANHILD
katselee h?nt? hetken, l?hestyy ja kysyy lempe?sti:
Vihainen ootteko?
FALK.
En, mik??n maista ei mulle vaan.
SVANHILD
ajatuksiinsa vaipuen ja osaa-ottavaisesti.
Kaks Teill? vastakkaista on luonnetta -- --
FALK.
Sen hyvin tiet?nen.
SVANHILD
kiivaasti.
Mut miksi?
FALK
kuohahtaen.
Siksi, ett? inhottavaa on k?yd? sieluansa n?ytellen, kuin ihmiset, mi sy?mens' aina avaa, -- paljastaa tunteitansa lauseparsin, kuin naiset, jotka paljain k?sivarsin kaduilla k?yv?t! Svanhild, -- Teit? toiseksi ma luulin -- noin en noiden muiden moiseksi --
k??ntyy h?nen j?lkeens?, t?m?n menness? huvimajaa kohti ja toisaalle katsellessa.
Te kuuntelette --?
SVANHILD.
??nt?, joka palaa jok' ilta, aurinko kun kultaan valaa maailman, silloin saapuu lintu tuo, -- kas tuoss' -- sen ?sken k?tki lehv?t nuo -- ma uskon, ett? joka ihminen, mi laulun lahjaa saanut ei maan p??ll?, sai Luojaltansa pienen lintusen -- mi h?lle yksinomaan laulaa t??ll?.
FALK
ottaa maasta kiven.
Ei lintuaan siis laskea saa harhaan, se ettei eksy toisten kukkatarhaan.
SVANHILD.
Se totta on; mut mull' on omani. Ei vallassani sana, laulun??ni; mut s?velet kun soivat p??ll? p??ni on niinkuin sielussani syntyisi runoja -- -- viivy ei ne -- karkkoovat --
FALK heitt?? kiivaasti kiven; SVANHILD kirkaisee.
se osui! Lakkas laulut ihanat!
kiireht?? oikealle ja palaa pian takaisin.
Pahasti teitte!
FALK
intohimoisella kiihtymyksell?.
Tein vain opin mukaan: silm?st? silm?, hammas hampaasta! Ylh??lt? Teille tervehdyst' ei kukaan nyt tuo, ei runon mailta lahjoja. Tekonne kostin Teille t?ten vain!
SVANHILD.
Mun tekoni?
FALK.
Niin! T?h?n saakka velloin aaltoili soinnut syv?t rinnassain. Ne surmasitte! -- s?vel kuolinkelloin vainaille soikoon!
SVANHILD.
Ma?
FALK.
Te teitte sen. Te nuoren voitonuskoin l?itte maahan --
halveksivasti.
kun *kihlauduitte*.
SVANHILD.
K?sit? ma en!
FALK.
Helposti tuohon selityksen saahan; mies kohta leip??n p??see, -- kuuluu viev?n perheens? aina taakse Atlantin --
SVANHILD
samassa ??nilajissa.
Lis?ksi saanee perinn?n h?n siev?n; -- Lindist? puhunette?
FALK.
Paremmin Te kait --
SVANHILD
hillitysti hymyillen.
Ei sisareni elonvaihe lie outo --
FALK.
Itse ette -- --!
SVANHILD.
Onnen-aihe minulta ev?ttiin noin suuri, syv?!
FALK
melkein lapsellisella ilolla.
Te ette siis! Oi kiitos Jumalan! On taivaan Is? sent??n hell?, hyv?! Te ette ole toisen morsian; -- Tuskalle altis lienee mulla luonne -- --
Aikoo tarttua h?nen k?teens?.
Mua kuulkaa, Svanhild --
SVANHILD
osoittaa nopeasti taka-alalle.
Katsokaahan tuonne!
l?htee rakennusta kohti. Taka-alalta tulevat samassa ROUVA HALM, ANNA, NEITI SK?RE, GULDSTAD, STYVER ja LIND. Edellisen kohtauksen aikana on aurinko laskenut; maisema on peittynyt hienoon h?m?r??n.
ROUVA HALM
Svanhildille.
Rovastin perhe saapuu kohta ik??n. Sa kauan viivyit?
NEITI SK?RE
katsahdettuaan Falkiin.
Vaivaako sua mik??n?
SVANHILD.
P??ns?rky liev?; nuha enint?in.
ROUVA HALM.
Ja kuitenkin k?yt t??ll? avop?in? Tee keit?; siisti sali, vaativainen ruustinna on kuin vanhan kansan nainen.
SVANHILD menee sis??n rakennukseen.
STYVER
Falkille.
Tunnetko politiikkaa rovastin?
FALK.
H?n lis?verotust' ei taida siet??.
STYVER.
Mut kuinka ois, jos joskus jotakin h?n runokokeistani saisi tiet???
FALK.
Se ehk? auttais.
STYVER.
Niink?, -- usko pois, t?? kodin kuntoonpano tekee tiukkaa. On lemmenhuolet raskaat, leip? niukkaa.
FALK.
Alusta tuota paras karttaa ois!
STYVER.
Alusko rakkaus?
FALK.
Puhuin *aviosta*, sen orjuudest' ei miest? mik??n nosta.
STYVER
n?hdess??n, ett? neiti Sk?re l?hestyy.
On sulle outoja ne aartehet, joit' t?ynn?ns? on naisen aatokset.
NEITI SK?RE
hiljaa.
Mahtaisko Guldstad vekselisi siirt??.
STYVER
vastahakoisesti.
Ma kysyn tahtoisko h?n nimen piirt??.
Et??ntyv?t keskustellen.
LIND
l?hestyy ANNAN seurassa ja sanoo hillitysti FALKILLE
Mua kovin painostaa tuo salaisuus, mun t?ytyy heti --
FALK.
?l? viel? haasta vieraille tunteestanne autuaasta, se Teid?n on --
LIND.
Tuo k??nneh?n