Pukkisen pidot | Page 7

Robert Kiljander
eik?h?n olisi parasta vied? ukkoa kotiin kaikessa hiljaisuudessa, sill? miesparka on jo niin p?iss??n, ettei h?n en?? pysy tuolillakaan.
JANNE. Vai niin -- pit?? sitten panna h?net makaamaan sohvalle niin kauaksi kuin --
PORMESTARI. Niin, tee se, muuten voi h?n kenties saada aikaan skandaalin. No, veli kulta, olethan sin? ja pikku vaimosi, perhana viek??n, toimittanut t??ll? oikein loistavat pidot t?n? iltana. Jatka vain samalla tavalla, jatka vain, ha, ha! Mutta nyt pit?? menn? seurustelemaan naisten kanssa -- huomaanpa ett? jo heitt?v?tkin salaisia silm?yksi? t?nnep?in. -- Kylm?kiskoiset kaunottaret! Saako t?mm?inen kuiva lakimieskin olla v?h?n osallisena nuorten ilossa ja leikiss??
TYT?T (v?istyv?t kikattaen ja nyk?isten toisiaan): Hi, hi, hi! Aina h?n on niin lystik?s, tuo pormestari!
ROVASTI (herist?? sormellaan): Ai, ai, pormestari, pormestari!
LAURA (on mennyt Jannen luokse): No, Janne, mit? sanot? Etk? ole tyytyv?inen? Kaikkihan on onnistunut hyvin, ja vieraat ovat olleet niin kohteliaita ja yst?v?llisi?. Voi voi, Janne, en voi sanoakaan, kuinka onnellinen ja iloinen nyt olen!
JANNE. Mutta ajattelepas, jos ?iti --?
LAURA. No, kaikkia! Onhan h?n l?hett?nyt sanan, ett? h?n j?? Heimoseen y?ksi. Mutta kuulepas, tarjotaanko jo samppanjaa vai odotetaanko viel? v?h?sen?
JANNE. Hm, parasta taitaa olla ett? annat avata pullot, sill? min? luulen, ett? rovasti kohta tahtoo pit?? puheen.
LAURA. Hyv?, tehd??n niin sitten.
(Menee vasemmalle, Janne oikealle.)
PAROONITAR (pilkallisesti): No, hyv?t yst?v?t, oletteko hiljakkoin olleet n?in hienoissa pidoissa? Min? vain kysyn.
TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, t?m? on suoraan sanoen h?vyt?nt?! Halvat k?sity?l?iset rupeevat t?ss? kilpailemaan kaupungin parhaimpain perheiden kanssa! Huomasitteko, ett? oli nelj? lajia leip?? teen kanssa?
PATRUNESSA. Niit? oli viisi.
PAROONITAR. Aivan oikein, sin? et muistanut pikkurinkeli?, kultaseni.
TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai niin, sen pahempi. Ja sitten viel? t?m? j??tel? t?ss?! Se on hirmuista! Me olimmekin kauan kahdella p??ll?, Fredrik ja min?, tulisimmeko t?nne vai ei; mutta sitten p??timme kuitenkin, ett? oli parasta menn?, sill? muutenhan olisi sanottu ett? ollaan ylpeit? ja ett? virkamiehet tahtovat erota porvareista tahi jotain tuommoista, josta nyt kirjoitetaan ja melutaan niin julmasti sek? sanomalehdiss? ett? muualla.
PAROONITAR (kohottaen p??t??n): No, hyv? Sohvi, jos aina vain hakisimme seuraamme siit? piirist?, johon itse synty?mme kuulumme, niin -- Mutta tuosta nyt en tahdo puhua; tahtoisin vain, ett? joku ymm?rt?v?inen ihminen huomauttaisi t?lle nuorelle pariskunnalle sopimattomuudesta tuommoisissa turhissa ponnistuksissa, ja --
TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, menk??n heille sanomaan se, joka tohtii. Rouva on yht? ?k?inen kuin h?n on ylpe?kin.
PAROONITAR. Ja miehens? on lev?per?inen y?myssy.
TULLINHOITAJAN ROUVA. H?nen liikeasiansa kuuluvat olevan aivan p?in m?ntyyn, sanoi mieheni.
PAROONITAR. Ja Alfons kertoi minulle, ett? joku aika takaperin oli jo v?h?ll? tulla heille kalikkamarkkinat, mutta ett? he saivat apua viimeisess? hetkess?.
PATRUNESSA. Ja se oli Andersonilta, se.
PAROONITAR. Soo-o! No, siin? tapauksessa saa patruuna luultavasti maksaa koko summan.
PATRUNESSA. Hyvin mahdollista. Se ei paljon tunnu meid?n asioissamme.
PAROONITAR (nyk?isee tullinh. rouvaa ja rykii): Hm, Hm!
(Tullinhoitaja ja Vankkanen oikealta.)
TULLINHOITAJA. Veli on siis lukenut tuon h?ijyn artikkelin. No, eik? se ole hirve?t?, eik? se ole skandaali! Noin soimata virkamiest?, kruunun virkamiest?!
VANKKANEN (vanhempi porvari, lyhyt piippu hampaissa): Niin, semmoisethan ne ovat, nuo sanomalehtikirjoittajat -- renttuherroja, jotka eiv?t parempaan kelpaa! Eik? sama mies my?s ole ehdottanut rautatiet? kaupunkiimme? Mit? hittoa sill? teht?isiin, kun meill? on h?yryvenheit?, ja kuka sitten ostaisi osakkeitamme, sen tahtoisin tiet??? Mutta kuinka se kuuluikaan taas, tuon artikkelin p??llekirjoitus? ?Onko tullinhoitaja velvoitettu --??
TULLINHOITAJA. ?Onko tullinhoitaja velvoitettu kohtelemaan yleis?? siivosti vai ei?? Huomaa ivaa! Oh, min? voin pakahtua harmista, kun tuota ajattelen! Ja jos viel? muistaa, ett? tuon h?v?istyskirjoittajan oma is? my?skin oli virkamies, niin kysyn n?yrimm?sti: l?ytyyk? h?nen mieless??n en?? mit??n suurta ja pyh?? t?ss? maailmassa, l?ytyyk? sit?, h??
VANKKANEN. Koirain nalkutusta vain. Parasta olla v?litt?m?tt? koko asiasta.
TULLINHOITAJA. Niin, kyll? se on helppo veljelle sanoa, mutta minulle, joka -- -- (jatkaa hiljaa innokkaasti viitaten).
(Miina vasemmalta, kantaen tarjottimella t?ytetyit? samppanjalaseja. Laura seuraa h?nt?, viitaten, ett? ensiksi on tarjottava patrunessalle. Janne ja patruuna tulevat my?s samalla oikealta).
VANKKANEN. Mit?, tuleeko viel? samppanjaa?
TULLINHOITAJA. No, katsos perhana!
ROVASTI (pyyhkii suutansa): Ah, samppanjaa!
TULLINHOITAJAN ROUVA. Ei, t?m? on toden totta loukkaavata!
LAURA. Hyv? herrasv?ki, v?h?n virvoketta! Olkaa niin hyv?t!
JANNE. Niin, olkaa niin hyv?t! Herra patruuna -- herra tullinhoitaja -- set? Vankkanen -- (kumartaa kaikille puolille).
PAROONI (noin 55 vuoden vanha, lihava ja punaposkinen, tukka p?rr?ll??n ja kaulus auki; n?ytt?ytyy oikeanpuolisessa ovessa ja katselee seuraa sumussa silmin): Puh, puh!
PAROONITAR (menee h?nen luokseen; puoli??neen): Taivas, Alfons, olethan sin? kauhean n?k?inen! Nyt olet taas juonut enemm?n kuin kest?t.
PAROONI. Ke-kest -- -- Ei, mutta minua on nyljetty -- h?-h?-h?vytt?m?sti ny-nyljetty.
PAROONITAR. Ole nyt hiljaa ja istu tuohon, min? laitan kauluksesi.
PAROONI (istuutuu tuolille): Se oli tuo pormestari; tuo juuttaan po-pormestari.
PAROONITAR. Alfons, etk? kuule, ?l? h?p?ise itse?si; ajattele s??ty?si, aatelisuuttasi!
PAROONI. No, ?l? nyt joutavia l?rp?ttele, Lovisa!
ROVASTI (lasi k?dess?): Hyv?t naiset ja herrat!
PAROONI (rouvalleen): Mit? sin? sanoit?
PAROONITAR. Vait, se on rovasti, joka pit?? puhetta.
PAROONI. No, ett? h?n viitsii. (Vaipuu kokoon.) Puh, puh!
ROVASTI. Hyv?t naiset ja herrat! (Kaikki seisovat hyvin juhlallisina lasit k?dess?). Kun me nyt olemme t?nne kokoontuneet ja kun min?, jos niin sopii sanoa, olen --
PAROONI (omissa tuumissaan): Pata-?ss? --
ROVASTI. Hm! kun olen vanha yst?v? t?ss? talossa, niin rohkenen min?, sek? omasta ett? kunnioitettavain vieraitten puolesta, kiitt?? sinua, veli Janne, ja rakasta vaimoasi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 14
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.