fiini herrasv?ki? (Erikseen.) Niin, jos olen menevin?ni Heimoseen ja sitten aivan ?kkiarvaamatta --? Niin, tuopa ei niin hullu ajatus olekaan, eip? niink??n. Silloin saisin n?ytt?? sek? heid?n suurille vieraillensa ett? -- (??neen.) Niin, sen teen, sen teen aivan varmaan; se on p??tetty.
RISTO. Ett? t?ti heit? auttaako?
ANNA. Ei, mutta ett? t?ti kostaa!
(Ottaa suuren hyppysellisen. -- Esirippu laskee.)
TOINEN N?YT?S.
Sama huone kuin edellisess? n?yt?ksess?, mutta loistavasti valaistu. Kello on noin 10. Ovi Jannen kamariin on auki. Vasemmalla puolella sohvassa istuvat patrunessa ja paroonitar, h?nen vieress??n tullinhoitajan rouva, vastap??t? heit? rovasti ja patrunessan vieress? etun?ytt?m?ll? Laura. Per?ll? p?yd?n ??ress? rovastin ja Vankkasen tytt?ret sek? kontroll??ri ja kas??ri pelaten dominoa. Oikealla patruuna ja Janne keskustellen. On juuri sy?ty j??tel??. Rovasti parhaillaan lopettelee annostansa.
LAURA (esitellen kuvia suurehkossa albumissa, jota patrunessa katselee): Mieheni nuoruuden yst?vi? -- Janne nuorena miehen? -- min? itse morsiuspuvussani --
PATRUNESSA (noin 45 vuotta, ylpe?n n?k?inen, nen?lasit silmill? ja kiilt?vi? sormuksia joka sormessa) Ent?s t?m? akka t?ss? nuuskarasia k?dess??
LAURA. Joku Jannen sukulainen -- luulen min?.
PATRUNESSA. Julmasti sivistym?tt?m?n n?k?inen! Ja tuo korkea upseeri t?hdet rinnalla?
LAURA. Se on kenraali -- set?ni, jonka luona asuin, kun oleskelin Helsingiss?. H?nelt? sainkin t?m?n albumin syntym?p?iv?lahjaksi.
PATRUNESSA. Vai niin, siev?nlainen albumihan t?m? onkin. Anderson toi minulle viime viikolla Pietarista melkein samanlaisen, mutta koristukset siin? ovat hopeasta ja kullasta. Se maksoikin yli 50 ruplaa.
LAURA. Niin, tiet??h?n sen. Herrasv?ki kun on niin hirmuisen rikkaita, ja voitte ostaa, mit? vain haluatte --
PAROONITAR (noin 50 vuoden vanha, ommellen): Niin, juuri niin, Sohvi on aivan oikeassa -- ne k?yv?t turskimmiksi ja h?vitt?m?mmiksi vuosi vuodelta. Jos ky?kkipiian voin pit?? k?yriin asti, niin en tunne itse?ni, sen sanon.
TULLINHOITAJAN ROUVA (saman ik?inen, kutoo sukkaa kuumeentapaisella innolla): No, mit? min? sitten sanon Maristani? Enh?n min? tohdi h?nt? puhutellakaan, kun h?n on sill? tuulella, ja iltasilla valvoo h?n ja lukee, ettemme hirvi? nukkua valkean vaaran t?hden. Niin, tuo on seuraus lukusaleista, kansansivistyksest? ja kaikesta tuommoisesta. Vai mit? sanoo herra rovasti?
ROVASTI (hymyillen): Ajan henki, ajan henki, kunnioitettavat rouvat!
TULLINHOITAJAN ROUVA. Mutta min? olen tykk?n??n unohtanut kysy?, kuinka rovastinna voi?
ROVASTI. Kiitos, asianhaarain mukaan, he, he, he!
PAROONITAR. Kuinka mones se on -- en muista oikein --?
ROVASTI. Puuttuu viel? yksi tusinasta, luvallanne. (Panee pois asettinsa ja pyyhkii suutansa tyytyv?isen n?k?isen?.) Kiitos ja kunnia em?nn?lle, j??tel? oli mainiota!
PAROONITAR. Niin, pikku yst?v?mme t??ll? on todellakin n?hnyt liian paljon vaivaa meid?n t?htemme.
LAURA. Oh, min? pyyd?n -- kun kerran halvalla talollani on t?mm?inen suuri kunnia --
NEITI VANKKANEN. Ei, ei, kas??ri ei saa tehd? v??ryytt?; nyt on minun vuoroni.
TOISET TYT?T. Mit?, yrittik? h?n tehd? v??ryytt?? Semmoinen veitikka!
KAS??RI. Ei suinkaan -- min? vakuutan -- se oli vaan hajamielisyytt?.
KONTROLL??RI. Vai niin, ket? silloin ajattelit? Kai Blomstr?min lihavaa leske?, jonka kanssa tanssit franseesin viime tanssiaissa, ha, ha!
KAS??RI. No, kauniimpi h?n kuitenkin on kuin sinun ideaalisi, ontuva Sanna, joka ei osaa tanssia askeltakaan.
TYT?T. Ontuva Sanna! Voi, voi, kuinka nuo herrat aina ovat lysti? ja sukkelia, ha, ha, ha!
PATRUUNA (noin 40 vuoden vanha, mahtavan ja itsetyytyv?isen n?k?inen): Niin, katsokaapas herra vaprik??ri, ankara, j?rk?ht?m?t?n rehellisyys, se se on p??asia; jolta se puuttuu, sill? ei ole mit??n menestyst? toimissaan ja af??reiss??n.
JANNE. Se onkin aina ollut p??maalini, herra patruuna, mutta --
PATRUUNA. Min? tied?n sen, min? tied?n sen. Juuri senvuoksi olenkin tuntenut vetoa teihin, herra vaprik??ri. Sen vuoksi en my?sk??n tahtonut kielt?? teilt? tuota v?h?ist? summaa joku aika takaperin. (Janne kumartaa.) Niin, minun t?ytyy sanoa, se on todellakin er?s minun ominaisuuksistani, ett? kun tapaan rehellisen ja eteenp?in pyrkiv?n miehen, niin en voi olla h?nt? auttamatta ja tukematta. (Nauraa lyhyesti ja kuivasti.) Hehe!
JANNE. Mutta min? aion sanoa, ett? huonoina aikoma kuten nyt esimerkiksi on usein vaikea rehellisimm?llekin noin aivan p?iv?n p??lle --
PATRUUNA. Min? ymm?rr?n, mit? tarkoitatte. No, no, enh?n min? ole niin julma vaatimuksissani. (Taputtaa h?nt? olkap??lle.) Olkaa huoletta, olkaa aivan huoletta, herra vaprik??ri.
NEITI VANKKANEN. Kas niin, nyt olen voittanut. Min? voitan aina.
KAS??RI. Niin, silt?p? tuo n?ytt??. Mutta kuinka sanoo sananlasku: ?jolla on onni peliss? --?
ROVASTIN VANHEMPI TYT?R -- ?sill? ei ole onnea rakkaudessa?. Niin, mutta tuo ei yht??n sovi Selmalle, sill? tiet??h?n jokainen, mitk? tuumat pormestarilla --
NEITI VANKKANEN. Ai jestan, ett? sin? kehtaat! Niinkuin ei kaikki ihmiset n?kisi, ett? se on sinua, jota h?n --
ROVASTIN TYT?R. Vai minua! No, kyll? minun t?ytyy sanoa, ett? se on -- --
KAS??RI. Kaksintaistelu, kaksintaistelu, hyv?t naiset -- muu ei auta, ha ha ha!
(Nauraa).
ROVASTI (nousee hymyillen ja menee nuorten luo, joiden peli? h?n seisoen katselee): Nuorisolla on hupaista luulen min?.
JANNE (patruunalle): Min? ajattelin, ett? jos noin parin tai kolmen viikon p??st?, korkeintaan kuukauden --
PATRUUNA. Niin, niin, kyll?h?n sitten tuosta sovimme. ?lk??mme nyt t?mm?isill? ik?vill? puheilla h?iritk? t?t? hauskaa tilaisuutta.
PORMESTARI (Jannen kamarista, nuorenlainen ja iloisen velikullan n?k?inen mies; nyk?isee patruunaa hihasta ja sanoo puoli??neen): Veli Anderson, sinua odotetaan tuolla sis?ll?.
PATRUUNA. Vai niin, t?ytyyh?n sitten -- vaikka en juuri mielell?ni pelaa n?in mit?tt?m?ll? peliyksik?ll?.
(Nousee arvokkaasti ja menee oikealle.)
JANNE. No, kuinka onnistui peli?
PORMESTARI. Hyvin, veliseni, eritt?in hyvin! Min? nyljin heit? aikalailla. Pappa tullin-nuuskarilta voitin 100 markkaa ja paroonilta yli 200, ha, ha! Mutta kuulepas, paroonista johtuu mieleeni, ett?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.