Pukkisen pidot | Page 5

Onko teill? kestit t?n? iltana?
MIINA. Ei suinkaan! Mitk? kestit nyt olisi? Se oli vaan tue saavi, joka --
ANNA. Ja mist? syyst? ne pidet??n?
MIINA. Voi, voi, tuota rouvaa! Johan min? sanoin, ett? --?
ANNA (nipist?? h?nt?): Tahdotko tunnustaa?
MIINA. Ai, ai, enh?n min? tied? -- on kai taas lent?nyt rouvan p??h?n. Mutta laskekaa! Laskekaa!
ANNA. Tuleeko t?nne paljon v?ke??
MIINA. Ei, ei juuri -- (Kun Anna h?nt? taas nipist??.) Ai! voi! -- tulee, tulee kyll? -- Parooni, patruuna, pormestari, rovasti ja kaikki muut hienot herrasv?et kaupungissa, mutta --
ANNA (laskee Miinan): Mit? kuulen min?! Ovatko he tulleet hulluiksi! ?l? mene, sin? perhana, ?l? mene!
MIINA. En jouda en??, on niin paljon tekemist?. (Menness??n.) Taivas tuommoista kasakkaa!
ANNA (yksin): No, kaikkiapa! Mit? t?m? nyt on? Ovatko ne alkaneet el?? ylellisesti ja herrasmaisesti? Ja miksi salaavat minulta noita pitojansa? Huh! Pahuus, tunnen oikein v?ristyksi? ruumiissani. Oikein syd?meni rupeaa pamppailemaan, kun tuota ajattelen! (Ottaa nuuskaa). Kelt?h?n saisin tietoa asian todellisesta laidasta? Menen etsim??n Ristoa, h?n varmaan -- (Risto tulee.) No, tuossahan h?n tuleekin. -- Hyi saakeli, mit?h?n nyt saan kuullakaan kaikkia, hyi saakeli!
(Nuuskaa kiivaasti).
RISTO (erikseen): Ylpe? herra, ylpe? herra! Suuttui minuun, kun olin uskaltanut kirjoittaa nimeni tuohon vekseliin h?nen nimens? viereen. Ja kuitenkin saan ehk? viel? maksaa koko summan, jos pahasti k?y. Hyv? juttu kyll?! -- Katsos t?ti!
ANNA (tarjoo h?nelle nuuskaa): Otapas tuosta, poika! Vai ei. Kuulepas, taitaahan teill? olla suuret kestit t?n? iltana, jos totta on; mit? juuri tuolta piikahopulta kiristin?
RISTO. Hm! Taitaahan tuo niin olla.
ANNA. No, kenen kunniaksi ne pidet??n, olisipa hauska kuulla?
RISTO. Luulen ett? se on patruuna Andersonin t?hden.
ANNA. Tuo rikas Andersonko, joka tukkijunkkarina ollessaan k?ytti v??r?? mittaa ja siit? sai nimekseen ?koijari Anderson?? (Risto ny?kk?? my?nt?v?sti.) Kuinka Janne on tullut tuon veijarin tuttavaksi, sit? en ymm?rr??
RISTO. En tied?, eik? h?n lie lainannut rahaa patruunalta.
ANNA. Lainannut rahaa! Kuulepas, sanopas minulle, Risto, onko teill? usein t?mm?isi? pitoja?
RISTO. Hm! Eik? t?ti siis tied? --?
ANNA. Tied?? Mit? minun sitten pit?isi tiet??? Risto, sano suoraan vain! Lapseni ovat alkaneet el?? ylellisesti ja tuhlaavaisesti, eik? niin?
RISTO. No, my?nnett?v? on, ett? s??st?v?isemmin voisivat el??.
ANNA. Nuo pakanat, nuo juuttaat! Ja niin kovasti kun min? heit? aina varoitin kaikesta turhamielisyydest? ja herrasmaisuudesta! Mutta se on tuon Laura-hupakon syy, sen kyll? huomaan. Ja kauanko t?t? el?m?? on kest?nyt jo?
RISTO. Hm, siit? asti kuin t?nne muuttivat, mutta --
ANNA. Mit?! Onko se mahdollista? No, sittenh?n heid?n raha-asiansakin ovat mit? huonoimmalla kannalla, vai mit??
RISTO. No, onhan nyt niin huonot ajatkin, ett? --
ANNA. ?l? kieroile, puhu suusi puhtaaksi vain! Niin, sano vain suora totuus: he ovat jo h?vi?ss??
RISTO. Niin no, eih?n tuota sovi kielt??. Kyll? heid?n asiansa ovat per?ti huonot.
ANNA. H?vi?ss?, siis h?vi?ss?! Oi niit? kelvottomia, niit? pahanilkisi?, niit? konnia! Ja niin hyv?sti kun min? heille kaikki j?rjestin, ja semmoinen antava liike kuin t?m? on! Oi niit? mielett?mi?! Mutta vartokaa, vartokaa! Jos luulette, ett? minulta saatte rahaa, niin suuresti erehdytte. Ei penni? teid?n pid? saaman, ei penni?k??n sen lupaan!
(Nuuskaa.)
RISTO. Mutta hyv? t?ti, jos nyt vaprik??rskakin --
ANNA. Vaprik??rska! Mene hiiteen vaprik??rskasi ja vaprik??risi kanssa! Pilkkaatko minua, vai --?
RISTO. Jumala varjelkoon siit?, mutta vaprik??rska -- Laura, piti minun sanoa, ei suvaitse ett? -- --
ANNA. Ett? mit??
RISTO. Suokaa anteeksi, mutta eih?n tuo oikein sovellukaan, ett? min?, t?mm?inen m?r?nk?ll?, tuommoista hienoa herrasv?ke? sinuttelisin.
ANNA. Mit?! Kuulinko oikein? Etk? ole heid?n serkkunsa?
RISTO. Kyll?h?n, mutta --
ANNA. Mik? ajatus! Olisiko se todellakin mahdollista! Kuulepas, onko sinua k?sketty tuohon kestiin t?n? iltana, h??
RISTO. No, no, eih?n se nyt k?visi laatuun, ett? --
ANNA. Ent?s Heimosen perhe, onko niit? kutsuttu, tied?tk?s?
RISTO. En usko ett? nek??n --
ANNA. Vai niin, vai niin -- nyt asia selkenee. Senvuoksi siis salasivat minulta nuo pidot, senvuoksi ottivat minut niin kummallisesti vastaan, ja senvuoksi tahtoivat l?hett?? minut Heimoseen t?ksi illaksi, niinkuin mik?kin. -- Vai niin pitk?lle siis jo on menty, ett? h?vet??n ?iti?, omaa ?iti?. Oh, se on hirmuista, se on julmaa!
RISTO. Mutta, t?ti hyv?, --
ANNA. Ja mit? min? heit? varten uhrasin, ja miksi min? nyt t?nne tulin, luulin olevani t??ll? niin tervetullut kuin taivaan enkeli! Oi, niit? kurjia, niit? kiitt?m?tt?mi?, niit? luonnottomia! (Pyyhkii silmi??n ja nuuskaa.) En, min? en tahdo itke?; ne eiv?t sit? ansaitse.
RISTO. Rauhoittukaa, hyv? t?ti, ehkeiv?t ne sent??n ole niin pahoja kuin luulisi. Nuo kestipuuhat ja -- --
ANNA. ?l? koeta heit? puolustella, se on tarpeetonta --
RISTO. Ja ovathan he viel? nuoria molemmat, ja niinkuin tiedet??n, nuoruus ja hulluus --
ANNA. ?l? puolusta heit?, sanon min?; min? vimmastun, min? joudun raivoon!
RISTO. Mutta jos eiv?t t?dilt? saa apua, niin on heid?n h?vi?ns? tosiaankin kohta valmis.
ANNA. Olkoon, olkoon vain!
RISTO. Jos vain joku vekseli protesteerataan, niin menev?t kohta talosta ja kaikesta.
ANNA. Menk??t, se ei minua liikuta, ei rahtuakaan.
RISTO. Ja silloin ovat keppikerj?l?isi?.
ANNA. Olkoot, olkoot, olenhan min? sen jo sanonut. Min? n?yt?n noille ylpeille, noille pahankurisille, mit? on halveksia ja ylenkatsoa ?iti?ns?, omaa kantajaansa ja kasvattajaansa! Vai olen siis todellakin liian halpa tuohon komeaan seuraan t?n? iltana! Hyi saakeli, en tahdo tuota ajatellakaan, hyi! (Sylk?isee.) Mutta mit? jos tekisin heille pienet kepposet. Jos kumminkin tulisin -- mit? silloin sanoisi tuo