Pukkisen pidot | Page 2

suuressa seurassa. Mutta mist? sin? juuri aioit minulle puhua? Jotain virvokkeista, luulen min?.
LAURA. Niin, aivan oikein, mit? heille nyt tarjotaan paitsi teet?, syltti? ja totia? Mit? sanot esim. j??tel?st? ja samppanjasta?
JANNE. Samppanjaa! Oletko kadottanut j?rkesi? Mist? min? otan rahaa tuommoiseen n?in? aikoina?
LAURA. Eih?n sit? tarvitsekaan. Onhan meill? vuosir?tingit sek? kondiittorissa ett? viinipuodissa, ja sit? paitsi, kun emme anna illallistakaan, niin --
JANNE. Mutta nuo r?tingit ovat kerran maksettavat ja silloin --
LAURA. No, jos tuolla tavalla otat lukuun kaikki pikku-asiat, niin ei sinun ollenkaan olisi pit?nyt ajatella t?t? kesti?. Muutenhan on p?iv?nselv?, ett? mit? muhkeammin meill? elet??n, sit? suuremman kunnioituksen saamme ja siis my?skin suuremman luottamuksen, senh?n lapsenkin pit?isi tajuta.
JANNE (mutisee erikseen): Niin, luottamusta, luottamusta, sit? min? juuri tarvitsen -- (??neen). No, menk??n, menk??n sitten samppanja. Maksaahan t?m? kaikessa tapauksessa.
LAURA. Kas niin, nyt puhuit kuin ymm?rt?v?inen ihminen ainakin. Voi, Janne kulta, kuinka sin? olet kiltti, ja kuinka sanomattomasti min? pid?n pienest?, rakkaasta ukostani!
(Hyv?ilee h?nt?.)
Risto, tulee per?lt? ja seisahtuu hiljaisesti oven viereen; h?n on ty?-puvussaan.
LAURA. (puoli??neen) Ois, tuo Risto! Mit? h?n nyt t??lt? tahtoo?
RISTO. Hyv?? p?iv??!
JANNE. P?iv??! mit? kuuluu?
LAURA (kuin edell?): Tulla noin sis??n likaisessa ty?puvussa tahraamaan kauniita mattojamme! (??neen) Jos Ristolla on jotain sanomista, niin Risto sanoo sen pian, sill? meill? on t??ll? Jannen kanssa t?rkeit? asioita keskusteltavana.
RISTO. Hm, olisihan minulla v?h?n asiaa mestarille, mutta --
LAURA. Mest--?
RISTO. Oikein -- vaprik??rille, piti minun sanoa, mutta tuota --
LAURA. No, sano ulos sitten, ?l?k? seiso tuossa kuin mik?kin --
JANNE. Niin, Risto voi hyvin puhua suunsa puhtaaksi.
RISTO. No niin, tuota, asia on nyt semmoinen, ett? pojat tuolla verstaassa tahtoisivat rahaa -- --
LAURA. Mit?? Rahaa?
RISTO. Niin, kuukausipalkkojansa, jotka heid?n v?itteens? mukaan piti maksaa jo kaksi viikkoa takaperin.
LAURA. Mik? h?vytt?myys! Muistuttaa tuommoisesta! Niinkuin Jannella olisi aikomus j?tt?? teid?t palkatta, tomppelit!
RISTO. No, min? puolestani en juuri ole suuremmassa tarpeessa, mutta pahemmassa pulassa ovat nuoremmat, jotka ovat velkaa sek? r??t?lille ett? suutarille.
LAURA. Niin, kuka k?skee heit? velkoja tekem??n sitten? Ei ole mik??n sen vaarallisempaa nuorelle ihmiselle kuin velkaantuminen. Sano vain, ett? kauniisti odottavat, kyll? vaprik??ri maksaa kun h?nell? on aikaa.
JANNE. Ei, Risto on oikeassa, palkat ovat suoritettavat, ne ovat vaan j??neet unohduksiin. Kuinka paljon ne tekev?t yhteens??
RISTO (antaa h?nelle paperin): T?ss? on luettelo. Ja olen siihen my?s liitt?nyt tuon v?h?isen summan, jonka niille omistani olen antanut, jos sopii, ett? yht'aikaa -- --
JANNE. Tietysti, tietysti. (Silm?ilee luetteloa.) 35 markkaa 20 penni? -- 42 -- 25 -- (Mutisee itsekseen.) Kuulepas Laura, ehk? sin? menet valmistamaan illan kesti?, sill? aikaa kun me t?ss? likviiti? teemme. Tied?th?n etteiv?t n?m? numerot sinua kumminkaan paljon huvita, kultaseni.
LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt menn? sukkelasti vain.
(Menee vasemmalle.)
JANNE (erikseen): 195 markkaa 50 penni? yhteens?, ja minulla ei ole kukkarossani enemm?n kuin 3 markkaa! Kuinka on minun nyt menetelt?v?? (K?velee muutamia askeleita.) Istu Risto!
RISTO. Kiitos paljon, kyll? min? jaksan seist?kin sen verran.
JANNE (k?velee taas): Meill? on eritt?in huonot ajat nyky??n -- mitk??n af??rit eiv?t oikein tahdo onnistua.
RISTO. Totta on, paremmin saisivat k?yd?.
JANNE. Minulla onkin ollut niin suuria ulosmaksuja n?in? viimeisin? aikoina, ja huomenna lankeaa iso vekseli patruuna Andersonille, niin ett? -- --
RISTO (ei vastaa mit??n).
JANNE (herke?? k?velem?st?): Kuulepas Risto, -- minun t?ytyy sanoa -- minun on todellakin tunnustaminen -- ei ole nyt minulla sis?ll? aivan noin paljon rahaa. Etk? luule, ett? viel? odottaisivat pari kolme p?iv?? -- korkeintaan viikon?
RISTO. Hm, ehdottelinhan min? sit? jo heille, mutta, ik?v? sanoa, he uhkaavat lopettaa ty?ns?, jos eiv?t heti saa t?ytt? palkkaa.
JANNE. Vai niin, vai ovat ne niin ylpeit?! No, sitten t?ytyy lainata -- esimerkiksi Hukkaselta.
RISTO. Hukkaselta?
JANNE. Niin, se on kyll? totta -- h?n ottaa hyv?ntekij?isi? aika lailla, mutta tuon pienen summan takia en kehtaa turvautua suurempiin liikeyst?viini. (Istuutuu p?yt??n ja kirjoittaa vekselin, jonka sitten antaa Ristolle.) Kas t?ss? olen kirjoittanut vekselin 250 markalle, maksettavaksi kahden kuukauden per?st?. Senh?n pit?isi riitt??, arvelen min??
RISTO (ottaa paperin): No, luulisihan tuossa koronkiskurissa sent??n l?ytyv?n hiukankin h?py?. Mutta muistaako mest--, vaprik??ri, ett? Hukkasella on teilt? toinenkin vekseli? H?n on varovainen mies -- ei tied?, jos --
JANNE. Mit?? Luuletko, ettei minulle en?? uskota velkaa sen verran kuin kaksi tai kolme sataa markkaa, luuletko sit?, h??
RISTO. Enh?n min? juuri tuota tarkoittanut, mutta --
JANNE. No, mit? sin? sitten joutavia puhut. Mene vain tuolla paperilla Hukkaseen, kyll? sill? saat rahaa, sen takaan.
RISTO. Hm, kyll? koetan parastani. (Menness??n erikseen.) Janne parka, min? surkuttelen sinua!
JANNE (yksin): Tuo Risto ymm?rt?? kaikki -- sen selv?sti huomaan. No, kummahan tuo ei olekaan, kun h?n joka p?iv? n?kee t?m?n alinomaisen lainaamisen ja vigileeraamisen. -- Niin, niin, kuinkahan t?m? lopullisesti p??ttyy, t?m? toimeton ja ylellinen el?m?mme, jota t?ss? kaupungissa olemme alkaneet? Tuo on huoli, joka p?iv? p?iv?lt? tuntuu minulle yh? raskaammalta ja vaikeammalta! Jos kuitenkin voisin tunnustaa kaikki Lauralle! Mutta min? en milloinkaan ole oikein puhunut h?nelle asiatoimistani, ja h?n joutuisi varmaan tykk?n??n ep?toivoon, jos h?n saisi vihi? asian todellisesta laidasta. Ja sit? en min? voisi k?rsi?, en mill??n muotoa. Mutta toiselta puolen taas, jos onnettomuus lankee h?nen p??llens? noin aivan tiet?m?tt? ja ?kkiarvaamatta --? Niin,