Pohjavirtoja | Page 3

niin ahdistavalta, kun vain ajattelemaan rupesi; sent?hden meni h?n mielell??n ajatuksiaan pakoon. Ja Elinan luokse oli hyv? paeta.
-- Sielt?k? se maisteri tulee, lenn?tti Elina h?nelle iloisesti vastaan.
-- Ei kannata h?rn?ill?.
-- Kyll? ne mahtavammatkin miehet suvaitsevat arvonimi?, joita eiv?t ansaitse -- tai jotka ainakin ovat vasta tulossa.
-- Ei minusta maisteria tulekkaan.
-- Ja miksei?
Eero ei vastannut, heittihe vain pitk?kseen puulaatikon kannelle, levitti avatun geometrian eteens?, nojasi kyyn?rp?it??n laatikon kanteen ja painoi leuan k?sien varaan. Sitte h?n j?i tuleen tuijottamaan.
-- Mit? viisauksia tuossa kirjassa on, kys?si Elina. -- Antaapa kuulua.
-- Tahdotko?
-- Antaa tulla.
-- Koska AB:n suhde BK:hon on yht? kuin AO:n suhde DO:hon ja BK on yht? kuin CD, niin on my?s AB:n suhde CD:hen yht? kuin AO:n suhde DO:hon, rupesi Eero laskettelemaan.
-- Voi aikoja, mit? ihmisparan p??h?n pannaan. Mit?h?n tuostakin oppii, metsi?k? hoitamaan vai maata kuokkimaan vai rakennetaanko sill? taloja tai yhteiskuntaa? Toista el?m? Amerikassa on. Siell? neuvotaan, miten leip??n on k?siksi p??st?v?.
-- Aina sin? siit? Amerikasta!
-- Pit??h?n sit? tuoda tietojaan toisten kuuluville minun niinkuin muittenkin.
-- ?l?h?n h?rn?ile!
-- En, en, tosissanihan min?. Mutta ehk?p? tuollaisia hullutuksia t?ytyy oppia sen, joka aikoo lukumieheksi.
-- Ei minusta lukumiest? tule.
-- No sep? ihme, vaikka viisivuotiaana jo luku luisti kuin m?enlasku. Eik? sit? n?yt? mik??n haittavan nytk??n, koska lupasivat luokalta laskea, vaikka annettiin n?in pitk? loma.
-- Niin, kun olin niin huono sen keuhkokuumeen j?lkeen, ettei minusta ollut kouluun. Koetan nyt lukea t??ll? kotona, mutta eih?n tied? miten k?y, p??senk? luokalta vai en.
-- Eiv?th?n ne opettajat kuulu tutkivankaan, sanoi tohtori. Paras poika luokalla. H?t?k?s silloin! Yks kaks on ylioppilas, sitte maisteri ja vaikka mik?.
Eero tuijotti tuleen, rypisti kulmakarvojaan ja tuijotti taas.
Sitte h?n sanoi yksikantaan: -- Ei tule mit??n. Min? tunnen sen. Aina kun ajattelen eteenp?in niin tunnen aivan, miten kaikki luistaa k?sist?ni.
-- Mik? kaikki?
Eero ei vastannut. Elinan neula lensi suihkien l?pi kankaan. Sitte h?n sanoi yht?kki? kuin omille ajatuksilleen: -- Pyh!
Eero tarttui kohta siihen.
-- Mit? se pyh merkitsee?
-- Virkoinpahan vain omille ajatuksilleni. Mutta sen min? sanon: olkoon onni vain k?sist? luistavaa kuin ankerias. -- Liukkaita ne ovat, sen min? tied?n. Siksi monta olen niit? nylkenyt. -- Ja onni on liukasta sekin. Sen verran olen el?m?? tarkastellut. -- Mutta olkoon! Ei sit? saa taipaleelle l?hte? omaa huonouttaan ruikutellen. Siit? mik? on liukasta, pid?n kiinni kahta lujemmin, -- niin sit? ajatella pit??.
Neula lensi viuhuen ommelta pitkin, samassa kun Elinan katse kiireimm?n kautta otti selkoa Eeron mieli-alasta.
-- P?? pystyyn vain ja pulska ryhti! Sitte sit? omasta mielest??nkin ylenee, kun ihmiset joksikin luulevat.
Tohtorinna raotti samassa ovea. H?n tarvitsi Elinan apua saadakseen lapset makuulle ja sitte ajoissa illallista vanhemmille.
Silm?n r?p?yksess? oli Elinan ty? huolellisesti kokoon k??ritty, ja hetken kuluttua h?nen iloinen ??nens? jo kuului lasten makuuhuoneesta.
Yksin j??ty??n makasi Eero viel? v?h?n aikaa eteens? tuijottaen entisell? paikallaan, mutta kun karjakko tuli lypsylt? ja rupesi astioita kolistelemaan, nousi h?n, hiipi ruokasalin nurkkaan ja j?i sinne kirjojensa ??reen, siksi kun is? ja ?iti tulivat illalliselle.
Painostava vaiteliaisuus vallitsi p?yd?ss?. ?iti n?ytti tavallista v?syneemm?lt?. Is? h?rppi teet??n ??nett?m?n? kuten tavallisesti.
Eerosta oli, kuin ukkosta olisi ollut ilmassa. H?n oli herkk? tuntemaan sellaista. H?n tunsi sen sek? ruumiillisesti ett? henkisesti, tunsi kipeyteen asti. H?n k?rsi aina kes?isin, ennenkuin ilmaan ker?ytynyt s?hk? p??si purkautumaan, ja h?n tunsi samaa t?n? iltana henkisesti.
Olisikohan ?iti puhunut, jollei olisi ollut niin v?synyt?
Se olisi ollut niin vapauttavaa.
Vai vaikenikohan sent?hden, ett? Eero istui t?ss? ?idin suun sulkuna.
Tuo ajatus ei j?tt?nyt Eeroa rauhaan sittek??n, kun h?n is?n huoneessa riisuutui, pannakseen maata. Is? ja ?iti olivat kahden viereisess? huoneessa. Ehk? he siell? puhuivat ja selvitteliv?t. Nyt h?n voisi kenties muutamassa minuutissa p??st? selville siit?, mit? muuten saisi kauankin tuskallisesti ajatella ja tutkia.
Jos h?n? --
Ei, ei, se olisi niin raukkamaista, niin rumaa.
H?n painautui tilalleen h?veten omaa ajatustaan. Silloin h?n kuuli is?n askeleet viereisest? huoneesta ja ?idin sanovan jotain.
H?n kavahti pystyyn. Jos kuitenkin -- --? T?m? oli niin siet?m?t?nt?, kun ei ymm?rt?nyt ja kun kuitenkin alinomaa t?ytyi ajatella.
H?n hiipi hiljaa ovelle ja painoi korvansa l?helle avaimen reik??.
H?n kuuli ?idin peseytyv?n. Is? astui edes takaisin lattialla, kuten h?nell? oli tapana riisuutuessaan.
Kun ?iti on peseytynyt, sitte h?n taas sanoo jotain, ajatteli Eero ja samassa h?n jo kuuli ?idin ??nen: -- Niin on meid?n kuin muidenkin k?yhien: Ei ole varaa muuhun kuin lapsien pitoon.
Eerosta tuntui kuin h?n olisi saanut ruoskan l?im?yksen vasten silmi?. Mit? ?iti oikeastaan tarkoitti? Ja mit? h?n suri? Sit?k?, ett? oli rahaa liian v?h?n vai sit?k?, ett? oli lapsia liian paljo?
H?n pid?tti henke??n, kuullakseen is?n vastauksen, mutta sit? ei tullut. Saappaat vain kolahtivat lattiaan, kun is? veti ne jalastaan.
-- Pit??h?n sit? lapsia mielell??n vaikka kuinka monta, kuului ?iti taas puhuvan, -- kun toiselle saa ty?nt?? kaiken vaivan. Toinen niit? kantaa ja synnytt??, sy?tt?? ja kasvattaa. Toinen kantaa is?n nime? -- ei muuta, istuu vain itsekseen ja pit?? huolta omista iloistaan. -- Pit??h?n sit? lapsia sill? lailla.
-- Luuletko? -- Is? ei muuta vastannut, mutta se ainoa sana, mit? se sis?lsik??n?
Sen soinnussa v?r?hteli niin mittaamattoman paljo. Se vei kuin katsomaan veden kalvoon, jonka