Pohjan-Piltti | Page 7

v?h?n kadottaneet entist? ter?vyytt?ns? ja askeleissa oli v?h?inen, tuskin havaittava horjaus; mutta kasvot olivat melkein kamalamman karvan saaneet. Mieli-karva, ik?vyys ja koston-himo kalvoivat entisen Pirkkalais-p??miehen syd?nt?. H?n katseli v?liin ymp?ri huonetta, joka oli pitoja varten koristettu, p?yd?t peitettyin? hienoilla Englannin veroilla, lavitsat ja penkit varustettuina pehmeill? tyynyill? ja villa-vaipoilla. Mutta t?t? katseltuansa h?n taas vaipui omiin ajatuksiinsa ja ?rj?hti toisinaan itseksens?, johon Totki, joka uskollisesti seurasi h?nen j?lki?ns?, vastasi lyhyell? haukahduksella.
Lavan-alustan puolella istui Lyyli ty?ll??n. Palvelija n?ytti valkeata leimuavalla soihdulla, ja lis?ksi paloi vierisell? p?yd?ll? kynttil?kin semmoinen, jonka k?ytt?mist? uuden uskon kirkolliset menot olivat Suomenmaahan tuoneet. Lyyli oli kalpeampi kuin ennen, sen iloinen lapsellisuus oli kasvoista h?vinnyt; suru ja kaipaus asui sen silmiss?.
-- "Mit?s te'et", kysyi Kurki pys?htyen. H?nen ??ness??n ei en?? ollut havaittavana entinen lempeys tyt?rt?ns? kohtaan.
-- "H??-ohjaksia sulholleni", vastasi tyt?r vakavasti.
-- "Se on oikein", jatkoi is? leppe?mmin; "t?n? ehtoona jo tulee Harald ritarinensa Birger Jaarlin linnasta. Huomis-p?iv?n pid?mme iloa t??ll? ja aikaisin ylihuomen-aamuna ajamme juhlallisessa h??-menossa Sastamalan [t?m? oli Karkun pit?j?n sen-aikuinen nimi] kirkolle vihki?isiin. Sitten odottavat komeat tuliaiset nuorta linnan-rouvaa H?meenlinnassa. Et taida tiet??, ett? koko Pohja on laskettu Harald'in l??nin alle. Harald on mahtavin ritari koko Suomenmaassa, Ruotsin marskin omaa sukua" -- --
-- "Min? en tunne ritari Harald'ia, enk? tahdo h?nt? tuntea", lausui neitto punastuen mieli-pahasta. "Olen sen jo usein Teille sanonut, olen toisen oma, -- Pohjan-piltin".
Kurjen ukko l?i jalkansa permantoihin, ett? rautarenkaat helisiv?t ja salin laet kajahtivat. Palvelija h?mm?styksiss?ns? p??sti soiton maahan, johon se sammuneena j?i karrestansa suitsemaan.
-- "Jos et k?sky?ni noudata, l?het?n sun vetten ja vuorten ta'a Saksan synkimp??n nais-luostariin, -- taikka ma asetan t?nne Laukkoon sinua varten rauta-telkeisen luostarin, miss? saat muotosi kukkaset sy?tt?? riutuvaisen i?n matoloille. Olet jo liian kauan k?rsiv?llisyytt?ni koetellut. Sin? olet ?itisi kaltainen, mutta min?kin olen se sama Matti Kurki kuin ennen. Tied? se, ett? ?itisi on verell?ns? maksanut ynseytens?".
-- "Min? tied?n sen, enk? pelk??", vastasi Lyyli j?isell? ??nell?, l?htien ulos salista. T?ristys sanomattomasta vihasta valtasi vanhuksen sisuja. H?n istuutui lavitsalle uupuneena. H?mm?styksell? h?n tunsi, ett? entinen j?ntevyys oli j?senist? poikennut, ett? ik? oli kuluttanut h?nen voimiansa.
Mutta nyt kuului ulkoa hevosten astumista. Ritari Harald seuranensa oli tullut. Kurjen ukko virkosi uupumuksestaan ja vieraat johdatettiin sis?lle juhla-saliin pitk?n per?-p?yd?n ??reen. Se oli vahva, roteva mies t?m? Kurjen aiottu v?vy, ei en?? aivan nuorella i?ll?, t?ydess? ritarillisessa pukuimessa, kopea k?yt?kselt??n ja katsannoltaan. H?nen seurassansa oli useita ritareita ja asemiehi?, jotka erotettiin toisistaan kultaisilla ja hopeisilla kannuksillaan. Muutamat n?ist? seuraajista olivat Suomen sukua ja n?it? Harald varsinkin kielen vuoksi tarvitsi; sill? itse h?n oli ?skett?in tullut Ruotsista eik? osannut meid?n maan puhetta.
Knaapit ulkona riisuivat herrojensa hevosia ja saivat sitten nekin sijansa juhla-salissa, vaikka oven puolella. Riemu oli pian ylinn? vierasten seassa; sill? olut suurissa hopea-jalkaisissa sarvissa kulki ahkerasti k?dest? k?teen ja v?kev?? kryyditty? saksan-viinaa hopeisessa maljassa oli jokaiselle tarjona, jos oluehen ruvettiin kyll?stym??n. V?hin erin vaikeni riemu vaikenemistaan. Miehet matkasta v?synein? ja juomilla voitettuina olivat oienneet mik? miss?kin torkuksissa, ja vahvoja hornauksia nousi miesten rotevista rinnoista.
Syd?n-y?n aikana syntyi ?kki? meteli makaajien joukossa. Knaapeista oli yksi ollut vahtina ja toi nyt h?t?isen sanoman, ett? suuri joukko kummallisia el?imi?, joitten p??t olivat pensailla koristetut, l?heniv?t j?rven j??st? kartanoa, ja ett? kunkin vedett?v?n? oli reki t?ynn?ns? miehi?, jotka eiv?t suinkaan rauhallisessa aikomuksessa n?in tulleet. Ritarit olivat pian pystyss? ja pihalla, miss? h?mm?styksell? katselivat tulijoita, joitten re'et kulkivat kukin ainoalla jalaksella ja joitten hevoset ajettiin kukin ainoalla ohjaksella. Kohtapa havaittiin, ett? ensim?isen sanan tuoja oli liikoja n?hnyt: sill? reki? oli ainoastaan kymmenkunta, eik? kussakaan kuin yksi henki. Mutta kamoittihan kuitenkin t?m? outo n?ky, -- n?m? hennot ja kepe?t, pensas-p?iset itikat kummallisine ajokaluinensa, -- ja moni ritareista teki ristinmerkin, luullen t?ss? tulevan mennink?isten kanssa taistelemista.
Ainoastaan Matti Kurki tunsi tulijat Lappalaisiksi, vaikka h?nkin kummasteli, mit? asiata n?m? Laukon kartanossa k?viv?t. H?n meni siis heit? vastaan ja kyseli tylyll? ??nell?, ket? hakivat, n?in y?-syd?nn? tullessansa. Kohta nousi ensim?isest? ahkiosta lyhyt-l?nt? vanhus ja laski syv?sti kumartaen kihtelyksen n??d?n-nahkoja kysyj?n jalkain juureen. T?m? lahja lepytti vanhaa Lapink?vij?in p??miest?, joka nyt yst?v?llisemmin k?ski tulijain johdattaa peuransa pihaan ja itse astua katon alle. Mutta vanha Lappalainen sanoi itsens? mahdottomaksi oleksimaan katon alla siin? talossa, miss? kuninkaat ja ylimykset ilojansa viettiv?t, vaan pyysi kuitenkin saadaksensa alhaisilla lahjoillansa kunnioittaa sit? suurta linnanhaltiaa, joka nyt oli h?nen ja koko Lapinkansan herraksi asetettu. Ritari Harald, jolle t?m? lause selitettiin veti suutansa s??liv?iseen nauruun, mutta muutti muotonsa n?hdess??n niit? kalliita nahka-kaluja, jotka h?nen eteens? ladottiin; -- ja kuullessansa, ett? t?m?n joukon matka ei muuta tarkoittanut kuin h?nelle kunnian-osoitusta, h?n jalosti suvaitsi luvata n?ille raukoille olennoille korkeata suojelustaan. Sitten ritarit taas palasivat oluen-juontiinsa. Ainoastaan Kurjen ukko j?i hetken aikaa vanhan Lappalaisen puheille, onkiaksensa h?nelt? kuulumisia Pohjan Pirkkalaisista. Niist? ei kuitenkaan Lappalainen sanonut paljon tiet?v?ns?; h?nen kotonsa muka seisoi kankaan harjulla Pohjanmaan etel?-syrj?ll?. Ainoastaan kaukaisena huhuna oli h?n kuullut, ett? riita ja eripuraisuus oli ylinn? Lapink?vij?in seassa, ja ett? t?lt? riidaltansa eiv?t t?n? talvena malta k?yd? veroansa kokoilemassa Lappalaisilta. T?m?