Pohjan-Piltti | Page 5

ja kasvaa oma-valtaisessa vapaudessa. H?n uljaili syd?mmess??n Lyylin puhkeavasta ihanuudesta ja mietteili mieless??n suurta tulevaisuutta rakkaalle tytt?rellens?. Suurta, komeata naimista h?n sille toivoi. H?n oli sit? varten jo muutama vuosi sitten H?meen puolisissa tiluksissaan rakennuttanut upean kartanon Vesilahdella, josta piti tulemaan Lyylille perint? ja morsius-my?t?j?iset, koska taas Pohjanpuoliset tilukset ja p??miehyys Pirkkalais-seurassa oli annettava Lyylin veljelle osaksi. Sill? tavoin muka molempien onneksi oli tehty, mit? hell? is? suinkin tehd? saattoi: pojalle perint? m??r?tty siin? maakunnassa, miss? h?n saattoi etevimm?n sian pit?? is?ns? j?lkeisen? hallitsijana, tytt?relle taas asunto m??r?tty H?meen suloisilla niemekkeill?, miss? h?nelle korkeat, ritarilliset naimiset olivat tarjona.
Niinkuin jo olemme n?hneet, oli kuitenkin Pohjanmiehill? toinen mieli, -- ja niin oli Lyylill?kin. Ei ole mik??n niin inhoittava nuoren tyt?n kuulla, kuin toisen sille rakentamat naimis-tuumat, ja kun Kurjen ukko toisinaan kuvaili tulevaista onnea ja kunniaa tytt?rellens?, kuinka sen piti korkean miehen puolisona istuman Laukon kartanossa Vesilahdella ja tuleman suuren suvun kanta-em?ksi, oli tuo Lyylille niinkuin kalman kylmyytt?, eik? h?n ollenkaan voinut ymm?rt??, miksik? hauen pit?isi milloinkaan naimisiin ruveta ja miks'ei h?nen k?ynyt elin-aikaansa tytt?n? liidell? revon-tulten valaisemilla Pohjan aukeilla taikka puna-purjeillansa lasketella Merenkurkun aaltojen yli. Koko Laukon kartano, koko H?meenmaa oli k?ynyt h?nelle kiusaksi ajatella, siit? ainoasta syyst? ett? se oli h?nelle naimis-asunnoksi aiottu, ja kun Kurjen ukko otti t?t? ainetta puheeksi, oli Lyylin tapa sanoa, p??tt?neens? vaihe-kauppaa tehd? veljens? kanssa, jonka sopisi muka isoisena ritarina Laukossa asua, j?tt?en Pohjan p??miehyys sisarellensa. "Neidon mieli on kuin kev?inen ilma, milloin tuulta, milloin tyynt?", arveli siihen vanha Kurki, ja siksens? olivat asiat muutaman aikaa j??neet. H?n oli vakuutettu, ett? tytt? pian oli omaa parastansa ymm?rt?v?.
Mutta nyt olivat asiat yht'?kki? saaneet vakaisemman muodon. Ei ainoastaan Lyylin, mutta itse Kurjenkin koko perheinens? piti H?meesen muuttaman. Se oli auttamaton asia. Vaivoin hillitty vihan liekki riehui vanhan p??miehen syd?mmess?, eik? h?n en?? k?rsinyt leikki-puhetta tytt?relt?ns?k??n, joka tosin olikin iloisen mielens? per?ti kadottanut. Yhteinen tympeys vallitsi Kurjen ukon koko huonekunnassa. Itse h?n valmisti muuttoansa tulisella innolla, ik??nkuin maa olisi h?nen jalkojansa polttanut; mutta koko h?nen perheens? vitkasteli, vaikka juurtunut kuuliaisuus kuitenkin saatti heid?t is?nn?n k?skyj? noudattamaan. Totki, tuo vanha uskollinen koira, jonka ik?? ei kukaan oikein tiennyt, veti y?t p?iv?t surullista virtt?, ik??nkuin olisi pahoja aaveita n?hnyt. L?ht?-aika l?heni, ja joku osa palkollisista oli jo edelt? l?htenyt Laukkoon; toiset ottivat eronsa, kosk'ei tehnyt mielens? Pohjan seutuja j?tt??. Ainoastaan viimeiset toimet olivat en?? teht?vin?, niin Matti Kurki saisi pudistaa tomun jaloistansa ja l?hte? pois entisest? vaikutus-alastaan, jota h?n nyt sadatteli, -- l?hte? takaisin syntym?-maahansa, joka oli n?hnyt h?nen ensim?iset askeleensa vallanhimon tiell?.
Mutta Lyylin piti syntym?-maastaan l?hte?, vieraasen maahan, tietym?tt?m?n tulevaisuuden maahan tulla. Jo t?m? ajatuskin tahtoi hyydytt?? h?nen l?mpim?n verens?; mutta asia oli auttamaton. Jos olisivat kaikki muut seikat olleet vanhallaan ja vanha Kurki olisi tahtonut ainoastaan vanhat tuumansa toteen saattaa, h?nen tytt?rens? ep?ilem?tt? ei olisi taipunut, -- ja vaikea on sanoa, mik? neuvo vihdoin olisi vanhukselle j??nyt; h?n oli enemmin tottunut tytt?rens? mukaan taipumaan, kuin tyt?r h?nen mukaansa. Mutta nyt oli itse Lyylin tila toivoton, neuvoton. H?n tiesi, ett? Pohjalaiset ajoivat Kurjen suvun pois maan-??rilt?ns?. H?nelle ei voinut tulla mieleenk??n, ett? yleinen viha ei koskisi tyt?rt? samassa kuin is??kin. T?m? luultu viha tuntui h?nelle tukehuttavalta, niinkuin raskas ukkosen pilvi, ja tukaluudessaan h?n melkein ik?v?itsi p??st? H?meen ilmaa hengitt?m??n. Ja kuitenkin t?m? H?me oli h?nelle kamottavainen.

Vitjakka.
Niihin viikkoihin, jotka k?r?jist? olivat kuluneet, ei Lyyli rohjennut Pouttulassa k?yd?, vaikka tuo oli h?nelle t?h?n asti ollut niinkuin toinen koti ja Pouttulan t?ti emottomalle niinkuin ?idin siassa. Tosin Lyyli ainoastaan vaillinaisesti tiesi, mit? k?r?jiss? oli tapahtunut, mutta senp? ainakin kuuli is?ns? katkonaisista puheista, ett? Pouttulaiset sen etevimpi? vihamiehi? olivat. Monta kertaa oli tytt? n?in? ahdistuksen p?ivin? hankkinut l?hte? t?til??n, mist? h?n aina ennen oli tottunut neuvoja hakemaan. Mutta h?nt? oli kamoittanut se ajatus, ett? muka kylmyydell?, ehk?p? vihalla h?nt? kohdeltaisiin, miss? h?nen aina oli ollut niin erinomaisen l?mmin ja hyv? olla. Enemm?n kuin h?n itse oikein ymm?rsik??n, t?m? ajatus h?nt? kauhistutti, ja enemm?n kuin kaikki kauhu vaikutti kuitenkin k?sitt?m?t?n ja hillitsem?t?n halu, joka kehoitti h?nt? sanomaan viimeiset j??-hyv?iset toiselle kodilleen ja sen rakkaille asujaimille. Varhain er??n? aamuna h?n istui satuloitun hevosen sel?ss?. Matkansa kulki lounaista joenvartta yl?sp?in, kunnes h?n muutamassa uitto-paikassa meni virran poikki. Jota edemm?ksi h?n kulki, sit? enemmin h?nen mielens? virkistyi; sill? kes?inen aamu on verraton l??ke haihduttamaan kaikkia mielialoja. Melkein tavallinen ilonsa hohti Lyylin kauniista kasvoista, h?nen astuessaan Pouttulan pirttiin.
-- "K?yn hirve?ni hakemassa, miss? lieneek??n, kun ei ole moneen aikaan n?hty, ei kuultu. T?ytyy pit?? se t?st? l?hin kytkyess?, muutoin karkaa takaisin Pohjanmaahan. -- Etk? tahtoisi toki minua auttaa, Vitjakka? Muutoin en tied?, mit? sinusta luulla. Ehk? kadehdit sen minulta".
Pouttulan pirtiss? istui koko perhekunta eineell?, is?nt?, tuo uusi p??mies Viljakka Pouttu, ja em?nt?ns? poikineen. Vanhin poika, Vitjakka, oli pitk? pulskea nuorukainen, jolla jo oli suuri maine Lapink?vij?in seassa h?nen rohkeudestaan ja miehuudestaan kaikissa vaarallisissa tiloissa sek? talvi-matkoilla autioissa er?maissa ett? kes?-retkill?, Pohjanlahden ja Raumanmeren aavoilla laineilla. H?n oli syntyess? saanut