ne, mitk? meid?n edest?mme olet tehnyt ja n?hnyt. Sinun syntiesi t?hden olemme jo ruvenneet kirkkoa rakentelemaan ja joutuneet Turun pispan vallan alle. Sinun omaatuntoasi painaa kahden naisen murha, ja sinulle helpoitukseksi painaa meit? nyt Turun paavin paimen-sauva. Sinun muistosi on h?ltynyt, kun et en?? oikein muista sotaretke?mme Karjalaan. Min? olin naimaton, ja kun kaksi kaunista sisarta tapasin, niin sodan oikeudella otin toisen, -- te'in h?nen naisekseni. Mutta sulla oli nainen kotosella. Mit? vasten silloin otit toisen Karjalais-neidon mukaasi. Ja minne entinen em?nt?si katosi? minne sen lapset? Ja kuinka uuden naisen k?vi? Se vihasi sinua, se on totta. H?nt? miellytt??ksesi, sin? tapoit entisen em?nn?n ja entiset lapset; mutta h?n vihasi sinua viel? enemmin. Kaksi lasta, pojan ja tytt?ren, h?n oli sinulle synnytt?nyt, niin l?yttiin h?n muutamana p?iv?n? hirtettyn? mets?st?. Sin? olet julma mies, Kurki, mutta sin? olet jumalinen. Sinun poikasi nyt k?ypi risti-sotaa oman ?itins? sukua vastaan, mutta Lappalais-raukkoja sin? raatelet, niinkuin olisivat mets?n-riistaa. Ne pakenevat meit?, ne h?vi?v?t, ja meilt? h?vi?? verot ja saaliit. -- No, mekin tahdomme sinusta eron. Jos tahdot, niin ostamme sinulle sijan Turun luostariin, miss? oikein voit viel? pyh?ksi k?yd?. Mutta jos olet tottumaton avoin jaloin k?ym??n, meill? on avarat tilukset H?meess?. Ota ne, muuta sinne; siell? olet Ruotsin ylimyksi? ja Turun pappeja likemp?n?".
Koko joukko huusi suostumusta t?h?n ehdotukseen, ja Matti Kurki oli h?mm?styksiss?, ett? h?nen uhkauksensa oli semmoisen p??t?ksen saanut. Viha syd?mmess?, t?ytyi h?nen mielty?. Pouttu p??mieheksi eli Lapinvoudiksi valittiin, viideksi vuodeksi. K?r?j?t vihdoin hajosivat.
Pohjan Neito.
Meid?n ei ole helppo arvata, mit? kaikkia tuumia ja hankkeita oli Kurjen ukon p??ss? asunut. Pohjanmaan Lapink?vij?t, joitten p??miehen? h?n alusta saakka oli ollut, olivat viime aikoina ruvenneet pahaa aavistelemaan ja olivat nyt mieli-hyvill??n, kun asia semmoisen lopun sai. Tosin muutamat, niinkuin Viljakka Pouttu, joka vanhastaan tunsi h?nt?, tiesiv?t, ett? h?n ei t?mm?ist? loukkausta kostamatta j?tt?isi. Mutta salaiset juonet heit? enemmin pelottivat kuin t?ysi vihollisuus, ja samassa senkin arvasivat, ett? Kurjen mahtavuuden aurinko oli laskeumassa, niin pian kuin p??miehyytens? Pohjan miesten seassa oli lakannut. Jos h?nt? t?h?n asti oli Ruotsin hovissakin jotenkin suuressa arvossa pidetty, se isommaksi osaksi oli l?htenyt siit? syyst?, ett? h?nt? oli katsottu ik??nkuin Pohjanperien ja Lappien kuninkaaksi, jota ei k?ynyt aivan halpana alamaisena pit??. Jos nyt Pouttu taikka joku muu k?visi Ruotsissa tarjoomassa yht?l?ist? alamaisuutta ilman Kurjetta, niin arvattavasti Ruotsin hallitus ei ottaisi entisen p??miehen koston-tuumia suojellaksensa, ja silloin ei olisi h?t?? h?nen yksityisist? yrityksist?ns?. N?in vanhat viisaat arvostelivat t?m?n tapauksen valtiollisia kohtia.
Mutta Pohjan Pirkkalaisissa ei ollut paljaastansa vanhoja viisaita, vaan my?skin nuoria veitikoita, ja n?m? eiv?t paljon suinkaan ajatelleet valtiollisia seikkoja. Ett? Kurjen ukko itse muutti muuanne, he kyll? mielell??n n?kiv?t; h?nen kolkko katsantonsa ja ylpe? k?yt?ksens? ei voinut olla heillekk??n mieluinen. Mutta t?m?np? melkein olivat unohtaa, muistaessaan h?nen ainoata tyt?rt??n, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana.
Lyyli, lylyn lykytt?j?, Kautokeng?n kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impil?ille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon v?elle, Veen em?nn?n tytt?rille. --
Pitik? h?nenkin l?htem?n pois, h?nen joka oli Pohjan poikien ihastus ja kerskaus, "maan kuulu, veden valio"? -- Vanhat viisaat vastasivat, vaikka vastoin mielt?ns?: "totta kaiketi; h?n seuraa is??ns?, niinkuin tyt?r ainakin" -- --. Mutta nuoret yhdell? ??nell? arvelivat: "ei suinkaan; h?n on meid?n, h?n on Pohjanmaan!" -- ja totta puhuen, eiv?t vanhat viisaatkaan voineet t?t? kielt??. Lyyli oli ik??nkuin juurtunut Pohjanmaahan.
Kaikki tiesiv?t, ett? Lyyli itse ei tahtonut pois syntym?-paikoiltansa, ja he tiesiv?t sen ohessa, ett? Lyyli oli itsevaltainen lapsi, Matti Kurjen omaa j?ykk?? luonnetta, eik? milloinkaan tottunut muitten tahdon alle taipumaan. Koska Luoja ei n?'y tehneen ainoata ihmist? niin kiven-kovaksi, ett'ei mit??n hell?? paikkaa h?nen syd?mmess??n l?ydy, oli Kurjen ukollakin, varsinkin vanhalla i?ll?ns?, muutama heikompi puoli, ik??nkuin reik? ruosteen sy?m?ss? rauta-asussa. T?m? heikkous oli rakkautensa lapsiinsa, varsinkin tytt?reen. Ei sit? tarvinne muistuttaakkaan, ett? t?m?kin rakkaus oli itsek?s, niinkuin koko mieskin. Mutta osaksi taisivat oman-tunnonkin soimaukset siit? mit? h?n ?iti? vastaan oli rikkonut, tehd? h?nen hellemm?ksi, jopa liiankin my?ntyv?iseksi tyt?rt? kohtaan, ja Lyyli oli t?st? syyst? saanut olla ja el?? varsin omilla valloillansa. Is? enimm?lt??n oli kotoa poissa, milloin Lapinmaissa k?ydess??n, milloin muissa t?rkeiss? toimissa, ja suuressa talossa, suuren perheen keskell? oli Lyyli jo lapsuudesta asti enimm?sti ainoana haltiana. T?m? asia oli jo aikaisin kasvattanut h?nen neronsa ja ?lyns?, mutta samassa totuttanut h?nt? ohjattomaan vapauteen, johon vihdoin vanhan Kurjenkin, kotona ollessansa, t?ytyi suostua. Vapauttansa ja el?m?n t?ytt? nuoruuden-riemua rakasti Lyyli enemm?n kuin mit??n muuta maailmassa, ja t?m? miehen luonne ilmaantui kaikissa h?nen huvitus-t?iss??nkin. Taitavammin kuin h?n ei kukaan osannut purttansa ohjata Merenkurkun kuohuvissa tyrskyiss?, ja tarkemmin kuin h?n ei kukaan l?hett?nyt nuoltansa vikkel?n k?rp?n silmi? kohden. Talvisaikana oli suurin huvituksensa asettaa is?ns? lahjoittama aljo-hirvi ahkion eteen, ja sitten niinkuin tuulen siivill? liidell? Pohjanmaan ??rett?mill? nevoilla. -- "Pohjan neiti k?y", oli ihmisten tapa sanoa, kun h?nest? vilahduksen n?kiv?t, ja Lappalais-raukat luulivat h?nen Pirkkalaisten haltiattareksi, joka n?ille heid?n herroillensa antoi niin suurta onnea ja menestyst?. Itse Pohjan Pirkkalaisten seassa oli monella melkein sama luulo.
N?in oli Kurjen ukko antanut tytt?rens? ylet?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.