Piru | Page 6

vaikutuksella on osansa ja sitä tunsivat
juutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat
Baabelin vankeudesta, joutuivat he pitkäksi aikaa (v:sta 505 vuoteen
330) persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen
kieli -- Aramean kieli -- alkoi tunkea Hebrean kieltä syrjään. Heidän
dualistinen uskonsa (taistelu hyvyyden Jumalan Ormudzin ja pahuuden
Jumalan Ahrimanin välillä) vaikutti juutalaisiin. Persialaisten jälkeen
tulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja hänen jälkeläistensä
aikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.
N. s. Apokryfi-kirjoissa ja myöhemmissä profeetoissa (Daniel ja
Habakuk) huomataan selvästi ulkomaalaista vaikutusta. Samoin
Tobiaan kirjassa on monien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja
egyptiläisiltä lainattuja.
1:llä vuosisadalla e. Kr. ilmestyi tuntemattoman kirjailijan tekemä
apokryfi, jota nimitetään Eenokin kirjaksi[1].
[1] Enokin kirja oli ensimäisillä vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja arvossa
pidetty. Sitten alkoi se vähitellen menettää merkityksensä ja oli 8:nnella

vuosisadalla täysin unohdettu.
V. 1773 löysi eräs opiskeleva englantilainen sen sattumalta Abessinian
kielisenä käännöksenä.
Se Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siinä
sellaista, mitä Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru
Jumalan poikien ja ihmisten tyttärien naimiskaupoista esitetään siinä
vallan toisessa valossa. Siinä kerrotaan, että 200 enkeliä taivaasta salaa
lähti maanpäälle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heidät
taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen
tuomiopäivään asti. Näiden enkelien ja ihmisten tyttärien
sukupuoliyhteydestä syntyivät pahat henget, jotka toivat maailmaan
huoruuden. Tämä on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siitä ei missään
muualla kerrota.
Eenok kiertää maassa ja taivaassa ympäri, kertoo hyvien ihmisten
kärsimyksistä, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200
karkoitettua enkeliä katuivat tekoaan ja pyysivät Eenokin esirukousta.
Enok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille löydy armoa.
Piru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin.
Hän on syntymästä saakka pahahenki, kiusaaja ja väärä ilmiantaja.
Hänen pirullisuutensa on jo kehittyneempi. Hän tuntee iloa hurskasten
ihmisten kiusaamiseen. Se oli hänen ammattinsa, ja Jumala oli
pakotettu lähettämään erään pääenkelinsä suojelemaan ihmisiä pirun
kiusauksista ja ansoista.
Vanhan testamentin enkelit, joiden tehtävänä oli Jumalan
rankaisutoimenpiteiden täytäntöönpano, ovat Eenokin kirjassa
muuttuneet pirun apulaisiksi, jotka valmistavat isännälleen
vankikahleita syntisten helvettiin kulettamista varten. Jobin historiassa
tunnetun *yhden* Saatanan sijassa on Eenokin kirjassa niitä koko
rykmentti, joiden päämies on piru toimien Jumalan kuolemantuomioita
toimeenpanevana ammattipyövelinä, -- siis taivaallisen virkavallan
kätyrinä!
Eenokin kirjan opetuksia täydensivät juutalaiset rabbit huolellisesti.

Juuri ennen Kristuksen aikaa ilmestyi kokonainen kirjallisuus tästä
kysymyksestä, kuten Riemujuhla-vuosien kirja, Mooseksen taivaaseen
astuminen, Jesaian taivaaseen astuminen, Neljäs Esran kirja y. m.
Vanhan testamentin aatteisiin lisättiin joukko yliluonnollisia taruja.
Tehtiin vuosiluku, jolloin Jumala loi enkelit ja milloin hän ne 200
karkotti taivaasta. Muutamat rabbit selittivät, että piru ratsasti käärmeen
selässä Eevaa kiusaamaan. Toiset kirjoittivat, että Jumala heitti pirun
alas taivaasta maanpäälle[1] kolmannet tiesivät, että pirun nimi on
Lusifer j. n. e. Silloin muodostui *itsenäinen* piru Jumalan
henkilökohtaiseksi vastustajaksi, joka muka oli ollut olemassa jo
syntiinlankeemuksen aikana.
[1] Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz
pimeyden Jumalan Ahrimanin taivaasta maan päälle.
Mitä kaikkea juutalaiset rabbit sinä aikana keksivätkään? Heidän
kirjoissaan kerrotaan esim., että Jumalalla on yksi miljardi 7,000
hiuskarvaa, ja että hän on puoli miljardia peninkulmaa pitkä ja
sormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Eräs rabbi kertoi, että
Jumalan läheisyydessä majailee 9 miljoonaa hyviä henkiä. Kerrotaanpa
naaraspiruistakin.

Jeesuksen opetus ja piru.
Miten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Minkä merkityksen antoi hän
sanalle Saatana?
Voidaksemme näihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niitä kohtia
Jeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele j.
n. e.
Vuorisaarnassa sanoo Jeesus: "Joka sanoo veljelleen: sinä tyhmä, on
helvetin tuleen vikapää (Matt. 5, 22) Matt. 25, 41: sanotaan: "Menkää
pois te kirotut siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja
hänen enkeleillensä." Pietarille sanoi Jeesus kerran: (Matt. 16, 181); "--
-- ja sille kalliolle rakennan minä seurakuntani, eikä helvetin portit sitä

voita". Nuo nimitykset: helvetintuli, piru, helvetin portit, todistavat
Eenokin kirjan vaikutusta, mutta Jeesus ei tarkota niillä oleellista
helvettiä, eikä personallista pirua, vaan käyttää niitä nimityksiä
pahuuden vertauskuvina. Vertauksen käyttäminen on yleensä
hebrealaisten kirjailijain vahvimpia puolia, ja Jeesus on heistäkin edellä.
Uudessa testamentissa kerrotaan pahanhengen vaivaamista ihmisistä,
joista Jeesus ajoi ulos pahat henget. Vanhassa testamentissa ei puhuta
mitään siitä, että ihmisissä asui pahahenki. Saulin kyllä pahahenki
kiusasi, mutta se oli *Jumalan lähettämä*.
Voi olla, että Jeesus, aikansa lapsena, uskoi myös, että ihmistä vaivasi
pahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja
langettavatautisia. Vaikkakin Jeesus näitä nimitti yleisesti tunnetulla
nimellä: pirulla riivatut, -- ei hän anna sille sitä merkitystä kun kirkko
on sille antanut, eikä pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin
henkiin, vaan sille, että voi lähimäistään auttaa. Myös nuhteli Jeesus
oppilaitaan siitä, että nämä kerran kerskuivat voimastaan pahojen
henkien yli. (Luukk. 10, 17 ja 20)
Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan näyttää, että
Jeesus puhuessaan pahoista hengistä, tarkotti yhteiskunnallisia paheita,
sillä hänen oppinsa läpi käy rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin
kotimaansa sorrettuun köyhälistöön. Sitä aatetta hän uskoi ja pyrki
toteuttamaan, missä voi -- siis myös sairaita auttamalla ja tuskia
lieventämällä.
Jeesuksen maailmankatsomuksessa on Saatana-nimityksellä syvä
merkitys, jota eivät Jeesuksen aikalaiset käsittäneet. Hän puhuu
vertauksessa kylväjästä, että Saatana otti pois sanan ihmisten sydämistä.
Hän puhuu, että Saatana on yrittänyt