Piru | Page 5

k. 17 l. 7 v. varotetaan israelilaisia uhraamasta veriuhreja
piruille. Mutta tässä nähtävästi tarkoitetaan niillä toisten kansojen
jumalia.
Mooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla
pahuuden personoituna käsitteenä ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sillä
israelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtyneinä.
Hän on laupias ja hyvä, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka
koston raivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa hän voitetut kansat, ja
on laatinut ihmisille ankarat lait pitääkseen heitä alituisessa pelossa.
Hänessä yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eikä niitä vieläkään ole
erotettu.

Profeetat ja piru.
Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei
esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa
uhrien puhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja
pyrkivät niitä poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat
ihmistä parannukseen. Mutta kukaan heistä ei sanallakaan mainitse
mitään pahaa henkeä, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttivät itse
ihmistä ja ylistivät jumalan suuruutta. (He vaikuttivat v. 756--550 e.
Kr.)
Ne, jotka väittivät, että kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa
testamentissa, koittavat todistaa sitä sillä, että Jesaian 14 l. 11--16
kerrotaan henkilöstä "joka ajatteli nousta yli jumalan tähtien ja istua
seurakunnan vuorella pohjan puolella", mutta tuli sysätyksi "helvettiin".
Tahdotaan tehdä uskottavaksi, että profeetta sillä tarkotti pirua, joka
tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta työnnettiin itse syvyyteen,

Jesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja näinollen näyttää
hän todennäköisimmästi tarkottaneen kysymyksenalaisella henkilöllä
Baabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa
valtaistuimensa "taivaisiin", mutta heidän valtakuntansa kukistui.
Jesaia puhuu 13 l. 21--22 v. "kauheista metsän pedoista" ja "lentävistä
käärmeistä", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mitään
tekemistä, vaan ovat ne itämaalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta
niitä käyttivät vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset
jonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina käsitteinä. -- Juutalaiset
kirjailijat käyttivät paljon vertauksellista puhetapaa.

Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa.
Selväpiirteisempänä esiintyy piru ensikerran Jobin historiassa v. 600 e.
Kr., jossa (1 l. 6--12) kerrotaan, että kun jumalan lapset hänen eteensä
tulivat, niiden joukossa oli myös Saatana, jolta Jehova kysyi, mistä hän
tuli. Saatana vastasi tulleensa "maata myöten kiertämästä sinne ja
tänne". Jehova kysyi edelleen, onko Saatana huomannut hänen
palvelijaansa Jobin, johon puhuteltu huomautti: "Turhaanko Job herraa
pelkää?" Jehova salli Saatanan kiusata Jobia, mutta kielsi häneen
koskemasta. Miltä kannalta Jobin aikaiset ihmiset Saatanaa arvostelivat?
Tarkastellessa lähemmin Jumalan ja Saatanan keskustelua,
huomaamme, ettei Saatana ollut jumalan vastustaja, vaan hänen
*palvelijansa*, eikä ole itsenäinen helvetin ruhtinas. Hän on jumalan
"prokuraattori", joka valvoo, ovatko ihmiset uskossa vahvat. Hän
epäilee myös Jobin uskoa ja ehdottaa jumalalle, että Job pantaisi
koetukselle. Saatana on yksi Jumalan enkeleistä, joka toisten mukana
pitää huolta maanpäällisistä asioista ja täyttää jumalan antamia tehtäviä.
Niihin tehtäviin kuuluu kiertää maailmaa ja tutkia ihmisten
keskuudessa ilmeneviä epäkohtia.
Jobin uskon koettelemisen jätti Jumala sitte herra prokuraattori
Saatanan tehtäväksi.
1 Samuelin kirjan 16 luvussa kerrotaan, että Jumalan henki lähti

Saulista ja häntä vaivasi Jumalan pahahenki. Jos siis sillä tarkoitettiin
pirua, oli piru *Jumalan* lähettiläs.
1 Kuningasten kirjan 22 l. kerrotaan, että henki tuli Jumalan eteen ja
tahtoi Ahabin profeettojen suussa olla *valheen henkenä* ja Jumala
sanoi hengelle: "Mene ja tee niin". Kaikista näistä esimerkeistä
näemme, että *Saatana* oli *Jumalan liittolainen*, jonka kautta Jumala
lähetti ihmisille onnettomuuksia "uskonkoettelemiseksi".
Sakarian kirjassa, siis (500 v. e. Kr.) kerrotaan, että profetalle näytettiin
Josua, joka seisoi herran enkelin edessä ja oikealla puolella seisoi
Saatana syyttäjänä. Jumala uskoi Josuaa, eikä Saatanaa.
Tässä esiintyy jo selvempi käsitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy
hän vaan epäilijänä, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon
tekijänä. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin
vankeusaikana persialaisten usko hyvän ja pahan taistelusta jo hiukan
vaikuttanut.
Edelleen kerrotaan ensimäisessä aikakirjassa, että Saatana kiihotti
Taavettia toimittamaan Israelissa väenlaskun, josta kostona Jehova
joukottain murhasi israelilaisia. Tässä esiintyy Saatana jo itsenäisenä
pahantekijänä.
Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta
Sakarian jälkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneempänä. 700 vuotta
aikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta väenlaskusta,
että Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja hän kiihotti Taavettia
toimittamaan väenlaskun ja siitä sitte rankasi. (Täysin provokatorinen
teko!) Näin muuttuivat uskonnolliset katsantokannat vuosisatojen
kuluessa.

Piru kehittyy edelleen.
Yleiseen huomaamme, että pirun persoonallisuus kolmen ja puolen
vuosisadan kuluessa on sangen vähän muuttunut. Salomon saarnaajassa,
jonka eräs Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies

toisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siinä (2 l.
22 v.) kerrotaan: "Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut
maailmaan, ja hän etsii omiansa". Hän tässä nähtävästi tarkottaa
paratiisin käärmettä.
Ajatus, että Eevaa kiusannut käärme oli piru, kehittyy hiukan ennen
Jeesuksen syntymää ja on tuon ajatuksen lähtökohta Salomonin
saarnaaja. Siihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui
ihmisille persoonallisesti, sittemmin käytti enkeleitä palveluksessaan.
M. m. lähettää hän jo enkelinsä lyömään 185,000 miestä Assyrin
leiristä (2 Kuningasten k. 19 l. 35 v.) ja lähetti enkelinsä hävittämään
Jerusalemia (Samuelin k. 24--16).
Tästä näemme, että Jumala kehittyy yhä korkeammaksi olennoksi
ihmisten mielissä ja jättää pahat ominaisuutensa, mitkä uusi nousukas
-- piru -- perii. Selväpiirteisempi dualismi on kehittymässä.
Se oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus.
Myös vieraiden kansojen