Piru | Page 4

niiden nenä ensin oli tervattu. Sen piti
suojella lehmiä laitumella kaikellaiselta vahingolta.
Erikoiset noitien yöt olivat pitkäperjantai- ja pääsiäis-yöt, jolloin
noita-akat kulkivat navetoissa, keritsivät lehmistä ja lampaista karvoja,
jättivät kaikellaisilla sotkuilla täytettyjä pusseja, lihakappaleita y. m.
navettoihin. He luulivat sillä voivansa vahingoittaa naapurinsa elukoita.
Sen uskottiin voivan tapahtua perkeleen avulla. Vieläkin on sellainen
usko osaksi vallalla.
Vieläkin on maaseuduilla kaikellaisia "poppamuijia" ja "poppamiehiä",
joilta haetaan apua erikoisiin tauteihin, etenkin kun luullaan, että joku
vihamies on kironnut johonkin tautiin, jota lääkärit eivät voi parantaa.
-- Sellaisten "noitien" asunnoissa on kaikellaisia luita, pääkalloja y. m.
kauhua herättäviä esineitä, joilla he lyövät "afääriä", vaikka heidän
"tietonsa" supistuvat mitättömiin. Vielä on suuri joukko kaikenlaisia
taikatemppuja, joita kävisi pitkäksi ja tarpeettomaksikin luetella,
siksikin, että edempänä kerrottavissa pirun metkuissa on paljon
sellaista, joita meillä vielä miltei näihin asti on uskottu tosiksi.
Sadut jättiläisistä y. m. sekä Väinämöisestä, joka kävi Tuonelassa,
löytyvät Kalevalassa.
Suomen Jumala on pääasiassa juutalaisilta lainattu ja tullut kristinuskon
mukana, samoin perkele enkeleineen. Usko niihin alkaa jo hävitä
maastamme ja tieteelliset totuudet voittavat alaa, huolimatta kirkon
epätoivoisista ponnistuksista taikauskon ylläpitämiseksi.

Piru Mooseksen kirjoissa.
Ennen kirjoitustaidon keksimistä oli kaikilla kansoilla suupuheina
kulkevat muinaistarut, joissa kerrottiin tärkeimmistä henkilöistä,
tapauksista j. n. e. Niinpä juutalaisillakin on historiansa sen kansan
esivanhemmista Abrahamista, Isakista, Jakobista ja Josefista.
(Mooseksen k. l. 15--20) ja sen lisäksi vielä tarut maailman luomisesta,
paradiisista, syntiinlankeemisesta, Baabelin tornista j. n. e.

Muinaistutkimus on kuitenkin osottanut, etteivät nuo tarut ole
alkuperältään juutalaisia, vaan omat ne olleet tunnettuja jo seemiläisillä,
heimoilla, syyrialaisilla, assyrialaisilla, foinikialaisilla, kaldealaisilla,
pabylonialaisilla j. n. e. Mahdollista, että juutalaiset olivat lainanneet
luomistarunsa juuri kaldealaisilta, sillä Abrahamhan oli kotoisin
Kaldean Urian kaupungista. Koko Israelin uskonnollisessa elämässä
huomataan näinollen seemiläistä vaikutusta.
Tästä huolimatta eroaa juutalaisten uskonnollinen maailman katsomus
naapurikansojen uskonnosta siinä, että vanhasta testamentista alkuaan
puuttuu *piru* henkilönä ja jumalan vastakohtana. Keinotekoista on
selittää pirulla olleen osaa syntiinlankeemuksessa. Se taru on näet
tunnettu muuten kaikilla seemiläisillä heimoilla, mutta näytelmästä
vaan puuttuu piru.
Meille kerrotaan ihmisen kanssa puhuvasta käärmeestä, joka neuvoi
ihmistä syntiin. Nousee kysymys: minä pitivät seemin sukuiset kansat
käärmettä? Pahan personoituna käsitteenäkö vai puhetaitoisena
personallisena käärmeenä? Viimeksimainittu otaksuma ei löydä tukea.
Mooseksen kirjassa ei kerrota pirusta, vaan käärmeestä "joka oli
eläimistä kavalin", eikä sitä käsitetä aineellisesti vaan henkisesti -- siis
pahan personoituna käsitteenä, ja siten sen tapauksen kertovat kaikki
seemiläiset heimot, jotka kuvaavat paratiisina ihmiskunnan ensiaikoja,
ja puhuvalla käärmeellä kaikkia vaivoja ja vastuksia.
Mooses ei kerro pirusta, vaan kyllä Israelin jumalasta, orjuudesta
vapauttajana. (2 Mooseksenk. 20--2)
Kuten alussa näimme, oli kullakin kansalla suojelushenki, eli Jumala.
Mooses ei sitä kiellä, vaan varottaa israelilaisia palvelemasta *muiden*
kansojen jumalia (katso ensimäistä käskyä) Hän ei sanonut: "Ei saa
muita jumalia olla", vaan: "Ei sinun pidä muita jumalia palvella minun
ohellani" ja (2 Mooseksenk. 6 l. 2--3) "Minä otan teitä kansakseni ja
tahdon olla teidän jumalanne". Usko toisten kansojen jumalien
olemassaoloon jatkui juutalaisilla edelleen aina Eliaan ja Elisan
aikoihin (1,000 v. e. Kr.) kuten 2 Kuningasten kirjan 10 l. 18--27 v.
huomaamme.

Sitten palveltiin laajoissa piireissä Israelissa Baalia, ja kuningas Jehulla
oli täysi työ karkottaa Baal Israelista ja sittekin se jäi toisten kansojen
jumalana olemaan.
Juutalaisten jumalasta ei puhuttu yleisenä jumalana, vaan *Israelin
jumalana*, joka voi tehdä kansansa onnelliseksi, tai onnettomaksi,
siunata tai kirota. Muinaisjuutalaiset eivät voineet kuvitellakaan,
löytyvän sellaista voimaa, joka uskaltaisi asettua Jehovaa vastaan, joka
kaikki hallitsi ja järjesti (Jesaia 45 l. 7 v.)
Jehova hävitti valtioita (Jes. 13 l. 6--7), kosti ihmisille ja paadutti
ihmisten sydämiä, kuten Siehonin, Esbonin kuninkaan sydämen
antaakseen hänet israelilaisten käsiin murhattavaksi (5 Moos. 2--30).
Veden paisumus, Sodoman hävitys, Egyptin rangaistukset, nälkä y. m.
luonnonilmiöt olivat Jehovan töitä.
Jehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut kärsiä toista
henkeä, joka olisi uskaltanut ruveta hänen kanssaan kilpailemaan.
1 Mooseksen k. 6 l. 1--4 v. kerrotaan jumalan pojista, jotka naivat
ihmisten tyttäriä. Jotkut teologit ovat yrittäneet selittää, että Mooses
tarkotti niillä langenneita enkeleitä, siis piruja. Kuitenkaan ei näistä
"avioliitoista" syntynyt pahoja ihmisiä, vaan "suuria, pitkiä ihmisiä" ja
"vahvoja", kuten "ne muinen kuuluisat miehet olivat".
Tämä Mooseksen taru enkeleistä on seemiläisillä kansoilla tunnettu.
Enkelit olivat jumalan lapsia, jotka häntä palvelivat ja olivat hänen
neuvonantajinaan ilmoittivat hänelle mitä maanpäällä tehtiin. Olivat
syntisiä, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heillä oli ihmisellisiä
ominaisuuksia. Heitä viina juovutti (Tuomarein kirja 9 l. 13 v.) He
voivat harjottaa sukupuoliyhteyttä j. n. e. Enkelien alkuperä on
lähtöisin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget
olivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.
Mooseksen kirjoissa löytyy vielä pari kohtaa, joista on yritetty hakea
pirua. Niinpä kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7--11 v., miten jumala antoi
Abrahamille käskyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niistä toisen jumalalle,
ja toisen, jonka päälle ihmisten synnit oli pantu, viedä korpeen

sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selviä raamatusta,
mutta myöhemmistä rabien kertomuksista selviää, että kauris vietiin
korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista että
sillä kuviteltiin Egyptin kauheaa Setiä, johon israelilaiset orjuudessaan
tutustuivat. Pahaa henkeä ei sillä käsitetty.
3 Mooseksen