Pilven hattaroita II | Page 7

ja ket? meid?n kunnioittaa ja pel?t? tulee?, lausui er?s mies h??vieraitten keskelt?.
?No, hyv?! Tuokaa uutta olutta?, virkkoi Antti.
Olutta tuotiin.
?Valitse nyt itsellesi toinen n?ist??, jatkoi Antti. ?Min? tyydyn siihen, mink? minulle j?t?t?.
Vieras veti eteens? toisen haarikan, yh?ti tarkastaen ??neti Anttia. ?kki? rehahti h?n nauramaan, ruveten selitt?m??n h??vieraille:
?Tied?ttek? te?, sanoi h?n ?miss? on noidan voima. Se on siin?, ett? ei pelk?? ket??n ja osaa toisia pelotella. T?m? Antti on osannut teit? pelotella ja nyt h?n on mahtavin mies keskell?nne. Mutta min?p? en h?nt? pelk??, vaan sanon suoraan, ett? h?n on suuri valehtelija, konna, joka teid?n olisi heitett?v? ovesta ulos?.
Nyt raivostui Antti. H?nen silm?ns? kiiluivat vimmasta, pitk?t, harmaat hampaat pyrkiv?t huulien takaa ik??nkuin saaliin kimppuun, h?nen tukkansa nousi p?rr?lleen ja partaansa h?n k?dess??n veteli silm?nr?p?yksen, ik??nkuin tuumien, mitenk? on h?nen h?vyt?nt? muukalaista rankaistava. Nyt ojensi h?n p??ns? pystyyn, nosti k?tens? vierasta kohti ja lausui:
?Tuonen voimat, turman tuojat, Manalaisten mahtavimmat Tuolle tuokohon h?pe?n, Iki-itkut ilki?ille. Liian suopea ois surma Liian helppo helvetiss?, Ankarista ankarimman, Rangaistuksista rajuimman Ansaitsee h?n ainiaaksi.
Korpiksi jos kohoaisi Linnun teit? liit?m?h?n Pellon sontaa sonkimahan Nurmen alta nuokkimahan, Viel' ois kelmill? keve? Liian helppo herjaajalla.
Kalaksi jos katoaisi J?rven j?tk?ksi tulisi Viel' ois heitti?ll? helppo Viel' ois vaivat liian liev?t.
Sudeksi tuo survatkahan Mets?n hulluksi hukaksi Luppakorva luntioksi H?ijyksi on h?nn?kk??ksi.
?lk??n ilmoisna ik?n? Kuuna kullan valkeana P??sk? tuosta p?lk?h?st? Ihmislapsien iloihin Osakkaaksi ihmisonnen, Jollei konsa kuonohonsa Suuhunsa saa suuruseksi Leip?suolaa leukoihinsa Neijon kaunosen k?dest??.
Ei ollut h?n viel? loppuun hirmuista kiroustansa sanonut, niin jo rupesi vieras vaalenemaan, horjumaan; kaatui sitten lattialle ja rupesi yl?nantamaan.
?Mene kurja tunkiolle saastaisia sisuksiasi tyhjent?m??n?, lis?si noita, ja tarttuen voimakkain k?sin kovaonniseen, raastoi h?n koko h??v?en kauhistukseksi miehen tunnotonna ulos.
??net?nn?, kauhusta vavisten seisoivat h??vieraat viel? jonkun aikaa, ja rupesivat sitten hitaasti yksitellen kotiinsa vaeltamaan. Ei koskaan n?kynyt sen koommin tuota reipasta uljasta muukalaista niill? tienoin, eik? h?nen ruumistaankaan kukaan l?yt?nyt. Mutta Louhelan Antin kuuluisuus kasvoi kasvamistaan. Kaikkialla h?nt? kestittiin ja hyv?n? pidettiin, sill? ei kukaan uskaltanut niin vaarallisen miehen vihoihin joutua.

II.
?Voi ?iti! Kultaani ei kuulu.?
??l? lapseni ole viel? huolissasi, kyll? h?n viel? tulee. Tapahtuuhan el?m?ss? aina kaikellaista odottamatonta.?
?iti silitti lohduttavasti tytt?rens? vaaleita suortuvia, koettaen n?ytt?yty? niin iloiselta kuin mahdollista, mutta ep?toivo h?nenkin kasvoistaan jo kajasti.
P?iv? kului, vieri viikko, toinen, mutta kaivattu ei palannut. Jo oli Helena, Koivulan em?nn?n ainoa tyt?r, itkenyt kuiviin kyyneleens?, vakavana, hiljaa huokaellen ty?skenteli h?nen ?itins? kotoisissa askareissa. Talon ty?t olivat seisattuneet, sill? ainoa talon mies oli poissa -- tiet?m?tt?miin kadonnut. Matti oli nuorena maankulkijana taloon tullut, j??nyt sinne talvipakkasia pakoon, eik? sen koommin talosta l?htenyt. Em?nt? kohteli h?nt? kuni omaa poikaansa ja kes?isiss? ulkot?iss?, talviaskareissa oli h?n Helenan syd?mmen voittanut. Yhdess? olivat he kasvaneet ja yhtehen p??ttiv?t ikip?iviksi j??d?. Jo oli h??p?iv? m??r?tty Helluntaiksi ja Matti l?ksi Pietarista h??tarpeita hankkimaan, mutta silt? matkalta ei h?n milloinkaan palannut. Liek? h?net sitten rosvot surmanneet, vai sudet sy?neet.
Syrj?ss? muusta kyl?st? t?rr?tti Koivula yksin??n, sen asukkaatkin olivat tottuneet enimm?kseen erill??n muusta kyl?st? olemaan. Mutta Helena ei huomaamatta j??nyt. H?nen solakka vartalonsa oli jo kauan saanut em?ntien silm?t kes?-aamuina hein?? ly?dess? itseens? kiintym??n. Kyl?n pojat tiesiv?t lopen hyv?sti, ettei h?nelle kukaan kyl?n tytt? vertoja vet?nyt. Olipa h?n kirkkom?ell? vieraatkin saanut kysym??n: ?kenenk? tyt?r tuo soma tytt? on??
Jo oli Helenalla sulhasia k?ynyt iso joukko toista kymment?, naapuripit?j??nkin oli h?nt? rahomassa k?yty, mutta h?n ei ollut en?? saatavissa. Matilla oli h?nen syd?mmens?, Matissa oli h?nen el?m?ns?.
Kyl?ss? tuumittiin ja ihmeteltiin. Minne oli Matti l?htenyt, minne oli h?n kadonnut. Olisiko riita syntynyt h?nen ja em?nn?n v?lille, ja h?n l?htenyt samaa tiet? kuin h?n oli tullutkin, vai olisiko Helena h?net hyl?nnyt ja h?n siit? syyst? ikip?iviksi talon j?tt?nyt. K?ytiin kyll? tavan takaa Koivulassa urkkimassa, mutta yht? v?h?n antoi ?iti kuin tyt?r tyydytt?v?n selityksen.
Sunnuntai-iltana oli kyl?n nuoriso kokoontunut er??sen taloon leikki? ly?m??n... Hiki virtasi pelimannin otsalta ja punasina hehkuivat tytt?jen posket.
?Susi, susi, katsokaa, susi istuu tuolla joen penkereell? t?nne p?in vilkuen?, huusi yksi tyt?ist? sy?ksyen s?ik?htyneen? latoon.
Heti tempasivat nuoret miehet mit? aseita k?siins? saivat ja l?ksiv?t petoa h?tyytt?m??n. Pelimanni pani soittokoneensa p?lkylle ja l?hti ovelta katsomaan.
?No enp? ole ij?ss?ni noin rohkeata sutta n?hnyt. Tuskin on viel? h?m?rt?m??n ilta k?ynyt, niin tuo vonkale jo tulee koiria tavottelemaan. Eip? ole pahaksi onneksi pyssymiest? kyl?ss?. Katsokaas vaan tuota pakunaa. Ei ole mill?ns?k??n, vaikka joukko poikia sen kimppuun rient??. H?nt??ns? vaan h?ilytt??.?
?Voi noita pelkureita?, ??nsi yksi tytt? joukosta. ?Eiv?t uskalla pedon kimppuun k?yd?.?
?No, jopas tuo l?ksi kuitenkin astua l?nkytt?m??n mets??n p?in?, virkkoi taasen pelimanni. ?Mutta olkaa nyt varoillanne... Viel? se surman muutamalle koiralle tuo, eik? se lapsiakaan pois heit?, jos hampaisiinsa saa.?
Pojat tulivat takasin ja kauan keskusteltiin siit?, kuinka se susi katsoa murjotti ahdistajiinsa, kuinka sill? toisista oli enemm?n rusappa toisista harmahtava turkki, millaiset korvat sill? olivat, mutta kaikki olivat samaa mielt? siit?, ettei se laisinkaan hampaitaan irvist?nyt, vaan p?invastoin h?ilytti h?nt??ns? aivankuin paras kotikoira.
Mutta pianpa haihtui susijuttu, kun kyl?st? tuli uutinen, ett? kohtsill??n tulee Koivulaan ?tupakaiset?... Jokaikinen t?pp?nen silloin kiireemm?n kautta liikkeelle l?ksi, ja kaikki ohjasivat kulkunsa Koivulaa kohden.
Surkeata oli n?hd?