Pilven hattaroita II | Page 6

vaikeni keskustelu kuni ukkosen ly?m?ll?, halveksivalla ivalla ja muutamat melkein petomaisella kostonhimolla konsuliin tuijottivat; h?n voi lukea heid?n kasvoissaan sanat: tuoko se siis on? Kyll?p?s satuit!
Poliisi avasi ison oven ja k?ski konsulin astumaan sis??n. Suuressa virastohuoneessa istui vanhanlainen harteva mies, jonka rypistettyjen, mustien kulmakarvojen alta pienet mutta pelottavan ter?v?t silm?t vilkuivat. H?nen kummallakin puolellaan istui virkamies virkanuttu p??ll?. Salin nurkassa oikealla istui viel? p?yd?n ??ress? kuivunut virkamies, joka, j?tt?en ty?ns?, rupesi ivallisella hymyll? salaa konsuliamme tarkastelemaan.
?Astukaa l?hemm?s?, sanoi p??mies.
Konsuli totteli.
?Mik? on Teid?n nimenne??
Konsuli ilmoitti nimens?.
?Mist? maasta?
?Suomesta!?
?Siis Ven?j?lt?,? oikasi p??mies.
Konsulin teki mieli oikasta, mutta h?nen rohkeutensa oli mennyt. H?net, ylpe?n konsulin, oli pahantekij?n n?yryys vallannut.
P??miehen oikealla puolella istuva mies selaili sill? v?lin er?st? suurta kirjaa ja n?ytti viimein er?st? paikkaa p??miehelle.
?Te olette ensi kerran Pariisissa?? sanoi p??mies.
?Niin!?
?Saatte menn? ulos!?
Konsuli saatettiin eteiseen takaisin. Hetkisen kuluttua kutsuttiin h?n uudelleen sis?lle ja p??mies lausui:
?T?ll? kertaa Te p??sette v?h?ll?, mutta voi Teit?, jos viel? kerran tulette t?llaisesta rikoksesta syytetyksi. Teill? on 24 tuntia aikaa matkustaa Ranskan rajojen ulkopuolelle?.
Konsuli saatettiin kadulle ja laskettiin vapauteen...
Aivankuin paholainen olisi h?nt? ajanut, riensi h?n asuntoonsa, paiskasi tavaransa sikin sokin matkalaukkuunsa ja istui viel? samana iltana pikajunassa matkalla kotimaahan. Ei h?n edes muistanut, ett? h?nell? oli t?rkeit? asioita Bordeauxiin. Pietarista vasta l?hetti h?n vaimolleen s?hk?sanoman, jossa lyhyesti ilmoitti tulonsa.
Asemalla kotikaupungissa oli h?nen vaimonsa vaaleana, pahaa aavistavana konsulia vastaanottamassa. Juna seisattui, konsuli astui ulos vaunusta -- --
?Mit? nyt?? kys?si h?t?isesti rouva.
?Ravallaque de Paris!? sai konsuli katkerasti sanotuksi... Rouva kirkasi, py?rtyi ja -- kuoli.

VIRONSUSI
Inkeril?inen satu.

I.
H??t olivat alkaneet. Nuorisoa kokoontui suurissa joukoin h??taloon, mutta suuressa h??tuvassa vallitsi kuitenkin hiljaisuus. Naiset seisoivat ??neti, tahi kuiskailivat salaa, pelokkaasti toisilleen, nuoret miehetkin puhuivat aivan kuin olisi kirkkoherra saapuvilla ollut. Kirkkoherra ei kuitenkaan saapuvilla ollut, mutta penkill? p?yd?n p??ss? istui harteva, punapartanen mies, jonka tuuheat, ohimoitten puolella yl?s pyrkiv?t kulmakarvat jo yksist??n todistivat, ruskeista silmist? ja koukkunen?st? puhumattakaan, mik? h?n oli miehi?ns?. Poppamiehelle aina h?iss? kunniasija tarjottiin, jotta ei h?n nuorille parille mit??n onnettomuutta toisi ja ilkeitten muukalaisten vihat karkottaisi. Niinp? istui nyt Louhelan Anttikin kunniasijalla, katseellaan jo arat ihmiset mykist?en ja kulmakarvojensa rypistyksell? hurjimmat rajup??tkin hilliten. Morsian koetti parastansa, tarjosi Antille olutta, toi viinaa, mit? h?n vaan halusi ja talossa tarjona l?ytyi.
Astuipa tupaan nuori, solakkavartaloinen mies, jonka p?ivettyneet kasvot todistivat lujuutta, avonaiset siniset silm?t lempeytt? ja hyv?nsuontia, korkea, valkea otsa ymm?rryst?, ter?vyytt?. Kukaan ei h?nt? tuntenut, kaikki katsoivat h?neen kysyv?sti.
?Onko t??ll? h??t vai hautajaiset?? kysyi h?n vilkkaasti p?yd?n puoleen astuen.
?Mit? se sinuun koskee?, virkkoi synk?sti Louhelan Antti.
?Eih?n tuo juuri suuresti koskekaan. Ulkona sanottiin minulle t??ll? h?it? vietett?v?n ja t??ll? ollaan hiljaa kuin kalassa?.
Morsian astui vieraan luo olutta tarjoamaan, samalla kuiskaten h?nelle salaa: ?Olkaa varovainen, Noita-Antti istuu p?yd?n p??ss??.
Vieras otti olut haarikan, astui Antin luo ja virkkoi: ?Terve veli, min? kuulin, ett? olette syd?ny?ll? kirkkomaalla vieraissa k?ynyt... Vai sin? se sitten olet se Louhelan Antti, no oikeinpa tuo oli lysti sattumus, ett? sinut kerran kohtasin?.
?Saat olla hiljempaa, jos tahdot tuvassa olla?, vastasi ankarasti Antti.
?Hiljempaako? No jo nyt jotakin, ei me nyt hautausmaalla olla. H??t t??ll? on. Tanssimaan siis nuoret, me laulamme kahden. Ja saattepas silloin kuulla lauluja, jommoisia ette kuuna kullan valkeana ole kuulleet. Vieras k?vi istumaan Antin viereen, tyhjensi haarikan.
?Mit? virkaa teill? t??ll? oikeastaan on poppamiehell??, kysyi h?n h??vieraisiin k??ntyen, ?meid?n puolella ei h?nell? ole muuta tekemist?, kuin laulaa h?iss?, parantelee elukoita ja karkoittaa luteita vuoteista?.
Jo suuttui Antti. Nyrkkins? h?n p?yt?h?n t?r?ytti ja karkealla ??nell? urahti: ?Jollet nyt leip?l?pe?si tukkea, niin sinut turkanen viepi?.
Kovasti t?st? s?ik?hti h??v?ki, joka oli iloisan vieraan leikillisten sanojen ja uskaliaan k?yt?ksen rohkaisemana l?hemm?ksi pakkautunut, moni naisel?j? itkuun pelosta hyr?hti. Vaaleana tuli morsian vieraan luo rukoillen h?nt? poppamiest? rauhaan j?tt?m??n.
?Poppamies olen min? itsekin?, virkkoi vieras, ?ja sellainen poppamies olenkin, ett? Louhelan Antin k??nn?n kahdeksaan k?ppyr??n?.
Suuri oli yleis?n h?mm?stys, mutta suuri oli uteliaisuuskin. ?Nyt t?ss? kummia n?hd? saamme?, arvelivat, ?kun kaksi tuollaista kerran yhteen sattui?.
Antti puri huultansa ja oli ??neti. H?n tiesi kyll? kenen kanssa h?n oli tekemisiss?, ja pian h?nelle selvisi teht?v?ns?. Yhdell? kyydill? kaksi asiaa, ajatteli h?n.
?Vai olet sin? minun virkaveljeni?, lausui nyt Antti yst?v?llisell? ??nell? kaikkien suureksi kummastukseksi.
?Sopiihan sit? kaksikin pirua yhteen kirkkoon, arvelet kaiketi?, virkkoi puolestaan ivallisesti tuntematon.
?Vaikkapa niinkin?, Antti tuohon vastasi, tarttui haarikkaansa ja tyhjensi sen. Ennenkuin h?n sen kuitenkin p?yd?lle pani, vier?hti haarikan pohjaan jotakin.
?Uutta juotavaa?, komensi h?n. Ja pian olivat haarikat kuohuvaa olutta t?ynn?. Antti veti vieraan haarikan eteens?.
?No en luullut toden totta t?n? iltana virkavelje? kohtaavani. Mit?s me t?ss? turhiin loruihin aikaamme kuluttaisimme. Eik?h?n lystiksemme koeteta, mit? kumpikin taitaa, noin huvin vuoksi vaan?.
?No siihen olen min? valmis?, virkkoi vieras.
Tarttuen siihen haarikkaan, joka ?sken oli vieraalla ollut, kolautti Antti sit? toiseen ja taasen virkkoi: ?Ensin kaulaa kastellaan sitte ihmeit? tekem?h?n k?ymme?. H?n joi haarikkansa pohjaan ja vieras seurasi esimerkki?.
V?l?ht?v?tp? noidan silm?t, kun h?n vieraan n?ki pohjahan asti haarikan tyhjent?neen. Pirullisella riemulla alkoi h?n nyt jutella.
?Kernaasti min? vertaiseni kanssa kilpailuun k?yn, mutta ken takaa, oletko sin? minun vertaiseni?.
?Koetetaan, koetetaan?.
?Niin, koettakaahan, silloinhan mekin tied?mme, kuka teist? maailman p??poppa on