Pilven hattaroita II | Page 5

mukaan l?hte?. Ei auttanut muu, kuin ett? konsuli yksin l?hti matkalle. Kun h?nell? ei aikaa ollut tuhlata, p??ttikin h?n l?hte? heti paikalla ja kiireellisten valmistusten j?lkeen oli konsuli jo rautatieasemalla nuoren vaimonsa saattamana. Viel? muutamia herttaisia hyv?stij?tt?sanoja, kello l?i kolmannen kerran, kondukt??ri vihelsi, -- mutta mit? nyt! Rouva hypp?si ?kki? l?hemm?s sit? avonaista ikkunaa, jossa konsuli istui ja vapisevalla ??nell? huudahti: ??l? Herran t?hden kysy kenelt?k??n Pariisissa, mik? on Ravallaque de Paris.? Veturi vihelsi ja juna l?ksi.
??l? Herran t?hden kysy Pariisissa, mik? on Ravellaque de Paris,? tuumaili konsuli. ?Mit? h?n sill? tarkoitti? Miksei h?n siit? minulle mit??n virkkanut??
Kauan arveli konsuli tuon salaper?isen neuvon tarkoitusta... Jo rupesi h?nt? koko asia suututtamaan, ja tavattuaan vaunussa er??n tuttavan, unohti h?n koko asian sill? kertaa.
* * * * *
Konsuli A. on Pariisissa. H?n p??tti viipy? viikon p?iv?t ?maailman p??kaupungissa? ja koetti k?ytt?? aikaansa niin hyvin kuin mahdollista. Milloin k?yskenteli h?n boulevardeilla, milloin teki visiittej?, milloin istui teatterissa tahi oli kaupungin merkillisyyksi? katsomassa. Er??n? iltana oli h?n vaimonsa lapsuudenyst?v?n madame de P:n luona pidoissa. Madame de P. oli sivistynyt, eritt?in vilkasluontoinen ja hauska nainen. H?nest? tarttui koko iloinen tuuli koko seuraan ja reipas tanssi, vilkas keskustelu oli jo paraimmillaan. Konsuli tanssi Madame de P:n nuoren, kauniin tytt?ren kanssa franseesia. Puhuttiin siin? teatterista, puhuttiin konsulin kaukaisesta kodista ja muusta sellaisesta, mik? kielelle sattui. ?kki? johtui konsulille mieleen Ravellaque de Paris, jonka h?n jo oli aivan unohtanut ja h?n kys?st? tokasee: ?voitteko, hyv? neiti, sanoa, mik? on Ravallaque de Paris. -- Tuli ja leimaus! Neiti de P., joka ?sken viel? niin veitikkamaisesti oli konsulille hymyillyt, niin l?mpimi? pariisilaissilm?yksi? antanut, h?n mulautti nyt loukkaantuneena tuimasti silmi??n, katsahti halveksivasti kavaljeeriinsa ja l?ksi kiirein askelin kesken franseesia toiseen huoneesen. Yleinen h?iri? ja h?mm?stys oli tuosta seurauksena. Konsuli joutui tapauksesta niin h?milleen, ettei h?n sanaa suustansa saanut. Ja h?n huomasi, kuinka joka puolella salaper?isesti kuiskailtiin, h?nelle ?k?isi? silm?yksi? heitettiin. Hetkisen p??st? astui madame de P. itse h?nt? kohden, j?ykk?n? ja juhlallisena kuni ruhtinatar.
?Pyyd?n anteeksi, arvoisa herra, mutta t?m?n j?lkeen on meid?n v?lill?mme seurustelu mahdotonta.? H?n kumarsi j?yk?sti ja l?ksi. Konsuli l?ysi ainoan pelastuksensa siin?, ett? kiireimmiten l?ksi p??llysnuttuansa etsim??n, viskasi sen harteilleen, tempasi hattunsa ja keppins?, ja oli nopeammin kuin tavallista kadulla.
?Mit? hittoa t?m? nyt on!? sai h?n vihdoin ??nn?ht?neeksi. ?Mit? se nyt on sitten tuo pirullinen Ravallaque de Paris?... Mutia olkoon mit? hyv?ns?, kyll? min? sent??n olin aika aasi tehdess?ni sellaisen kysymyksen nuorelle naiselle. Ties hiis, mit? h?vyt?nt? lienekin!? H?n l?ksi hitaasti astelemaan asuntoansa kohti, sytytti sikarin ja tuumaili. -- Mutta mink? enemm?n h?n asiata aprikoi, sen rauhattomammaksi h?n tuli.
Sattuipa h?nelle vastaan tulemaan harmaatukkainen, ketter?jalkainen herra, joka pyysi h?nen sikaristaan tulta omaansa.
?Jos kysyisi tuolta,? ajatteli konsuli. ?H?n ei siit? loukkaannu, vaikka se h?vyt?nt?kin olisi.?
Ojentaessaan sikarinsa vanhalle herralle virkkoi h?n siis: ?Sallitteko, ett? teen Teille pienen kysymyksen??
?Olkaa niin hyv?,? vastasi yst?v?llisesti vanha herra, nykien paraillaan ensimm?isi? savuja syttyneest? sikaristaan.
?Mit? on Ravallaque de Paris??
Ei tarvinnut konsulin toistaa kysymyst??n. Vanha herra sylk?si vimmastuen, viskasi havanna-sikarinsa lokaan, py?r?hti h?nen luotansa ja meni niin ett? ?tukka l?yhki ja palttoo hulmusi.?
?No nyt on hitto!? ?rj?si itsekseen konsuli, tuijottaen poistuvan vanhuksen j?lkeen. T?m?h?n rupeaa k?ym??n kiusalliseksi. Mit? se sitten on?
H?n aikoi l?hte? kotiin p?in, mutta ei saanut en?? rauhaa... H?n oli niin ?k?nen, ett? puristi nyrkki? ajatuksissaan rakkaalle vaimollensa, joka oli h?net t?llaiseen pulaan saattanut. Samalla kuin uteliaisuus yh?ti kasvoi, tuli h?nen tilansa yh? tukalammaksi.
?Enh?n saa y?unta, jos nyt nukkumaan menen?, ajatteli h?n ja p??tti ottaa asiasta selv?n, maksoi mit? maksoi. -- Mutta kuinka? -- H?n n?ki poliisin seisovan kadun kulmassa.
?Ahaa?, ajatteli h?n. ?Tuolta nyt ainakin siihen vastauksen saan, h?n ei siit? ainakaan voi loukkaantua?.
Konsuli l?hestyi poliisia.
?Suokaa anteeksi, ett? h?iritsen?, alotti h?n.
?Mit? viel?,? vastasi kohteliaasti poliisi, ?kuinka on minulla kunnia olla Teille avuksi??
?Min? olen muukalainen,? alotti konsuli, ?olen ensi kertaa t??ll? Pariisissa. Satunnaisesta syyst? pyyt?sin Teit? vastaamaan minulle pieneen kysymykseen.?
?Min? pyyd?n --?
?Tahdotteko tehd? hyvin, sanoa minulle, mit? on Ravallaque de Paris??
?Mit?!? virkkoi poliisi, mutta h?nen lempe?t kasvonsa yrmistyiv?t, ja ojentautuen pitkin pituuttaan j?yk?ksi kuin vahtisotamies, lausui h?n k?skev?ll? ??nell?: ?Herra hyv?, Te seuraatte minua poliisikonttooriin?.
?No mutta --??
?Ei sanaakaan en??!?
Turhaan yritti konsuli selityksiin ruveta. Ensiksi ei h?n s?ik?yksest? ja yh? kasvavasta sekavuudesta tahtonut saada kielt? palvelusta tekem??n, toiseksi tukkesi poliisimies heti paikalla h?nen suunsa, kun h?n jo oli alkuun p??st?...
Tultiin poliisikonttooriin. Saattaja pyysi konsulin astumaan er??sen h?m?r??n huoneesen, joka kyll? oli jotenkin siisti, mutta jossa ikkunat olivat lujasti raudoitetut; ovenkin pani poliisi menness??n kaksinkertaisesti lukkoon. Hiki virtasi konsulin otsalta h?nen heitt?ytyess??n kovalle sohvalle, ajatukset liiteliv?t kuni myllynpy?r?n? p??ss?, eih?n saanut vyyhdin p??st? alkua kiinni, eik? loppua l?yt?nyt. Kauppa-asia Bordeauxissa huomenna, kaunis neiti de P., vaimo kotona -- ehk?p? kuinka sairaana... Kaiken tuon lis?ksi tuli viel? hirve? jano...
Jo avattiin ovi, sis??n astui ?sk?inen tuttava. H?n ei sanonut sanaakaan, viittasi vaan vankia per?ss??n astumaan. Konsuli astui poliisin per?ss? pitk?n jymisev?n holvik?yt?v?n toiseen p??h?n. Ovi avattiin, ja he astuivat suureen eteiseen, jossa kymmenkunta poliisimiest? istui hauskasti keskustellen. Mutta heid?n sis??n astuttuaan