Pilven hattaroita II | Page 3

kaikissa aineissa oli h?nell? samallaiset numerot. Kahdeksaisia ja seitsem?isi? siell? vaihetteli. Olipa p??ssyt joukkoon pari yhdeks?ist?kin. Mutta yksi kuutonen oli h?nt? yh? seurannut aina toiselta luokalta asti. Ruotsinkielest? oli h?nelle aina ollut haittaa. Liek? siihen sitten ollut syyn? se, ett? useimmat luokalla olivat osanneet sit? lapsuudesta asti ja h?n siten ei voinut heid?n kanssaan kilpailla. Tuosta kiusasta p??st?kseen p??tti h?n ruveta ruotsalaisia kirjoja lukemaan; eik? kuhnaillutkaan p??t?ksens? toimeen panemisessa. Mutta samalla kuin h?n alkoi yh? enemm?n mielty? romaaneihinsa, joita h?n itselleen hankki lainakirjastosta, huutokaupasta ja mink? mist?kin, rupesivat opettajat huomaamaan Toivolassa yh? enemm?n hajamielisyytt?.
Vuositutkinnossa sai h?n todistuksen, jossa ruotsinkieli oli arvosteltu kahdeksalla, mutta kreikassa ja saksassa olivat ehdot.
Nyt alkoi tukala kes?. Saksasta ei ollut niin suuresti v?li?, sill? olihan yleinen mielipide koulussa se, ett? saksankielen huonoon taitoon koulussa oli yksinomaisesti sen kielen opettajan kykenem?tt?myys syyn?, mutta kreikka, se se oli sit? vaarallisempi.
Kotiin tultuaan p??tti h?n ensin pari viikkoa koota voimia kes?ty?h?ns?, mutta kun h?n nuo kaksi viikkoa oli ihanan luonnon helmassa viett?nyt, tuntuivat kirjat niin kauhistuttavilta, ettei h?n uskaltanut viel? ottaa n?kyviink??n. Kouluty?n kuivuus oli viel? niin kirkkaana mieless?, ett? oli ensin se haihdutettava pois kalastuksella ja purjehduksella; sitten vasta kun lukuty? alkaisi taasen tuntua uudelta, sitten h?n kyll? voisi ryhty? pontevasti kiini.
Mutta aika kului yh?ti, kuukausikin jo vier?hti, ja viel?kin olivat kirjat koskematta kaps?kiss?.
?Ei t?m? k?y laatuun!? huokasi h?n er??n? aamuna vuoteellaan aamukahvia juodessaan. -- ?T?n? p?iv?n? ryhdyn jo ty?h?n.?
H?n nousi yl?s, puki p??lleen ja meni kaps?kkins? luo... Katseltuaan hetkisen siin? l?ytyvi? tavaroita, tuli h?nen k?teens? kirje.
?No voi minun kanamuistiani!? huudahti h?n, rient?en is?ns? luo... Tuon kirjeen oli h?n saanut viet?v?ksi is?lleen... Is? n?ytti tyytym?tt?m?lt? kirjett? avatessaan, mutta luettuaan sen, lausui h?n tyynesti:
?Min? en sinua poikaseni voi pakoittaa. Jos itse tahdot ja voit niin lue, jollet niin edess?sip?h?n n?et.?
Samassa sen j?lkeen, istui Onni vihdoin kreikan kieliopin ??ress?. Mutta tunnin kuluttua tultiin h?nt? p?iv?lliselle kutsumaan, eik? h?n raskinut kiivet? en??n sin? p?iv?n? tuonne yksin?iseen vinttikamariin... Kului taasen viikkoja, jopa kuukausikin; yh?ti yritteli Onni lukemaan, yh?ti kaiveli syd?nt? pelko siit?, ett? jos t?st? j??kin viel? luokalle, mutta yh?ti esteet kaikellaiset, eritt?inkin hein?ajan hommat, h?nt? estiv?t t?ydell? todella ty?h?n ryhtym?st?. Jo rupesi elokuu l?hestym??n, eik? viel? oltu kelpo alkuun p??sty. Sattuipa silloin Onnin paras luokkatoveri heille vieraisin tulemaan. Istuttiin siin? iltaa, jutellen mink? mit?kin. Muisteltiin niit? kepposia mit? koulussa oli tehty, ja naurettiin niille sukkeluuksille, joilla oli opettajia nen?st? vedetty.
?No olet kai valmis suorittamaan ehtosi!? kysyi Onnilta toinen.
?Niin min?k??? vastasi punastuen Onni, ?tuskin olen alottanutkaan niit? lukea.?
?Mit? sanot? J?isitk? luokalle??
?Ent?s sitten!? virkkoi Onni vaikka h?n syd?mmess??n olikin toista mielt?.
?No mutta hyv? Onni! Kuinka voit sin? niin puhua. Ajattelehan, milt? se tulee tuntumaan, kun saisit meist? vanhoista tovereistasi ainiaaksi luopua. Olethan aina sanonut, ett'et voisi koulua k?yd?, joll'ei luokassa vallitseisi niin toverillinen henki, kuin meill?, joll'ei rehellinen kilpailu lapsuuden yst?v?in kanssa ty?h?n yllytt?isi. Joutuisit sinne uusien kumppanien pariin, jotka sinua pilkallisesti katsovat, ajatellen: 'Tuo vieras aines t?nne meit? h?iritsem??n j?i.' Opettajan kasvoista saisit aina lukea sanan: 'Laiskuri'.?
Nuo todellisen yst?v?n sanat vaikuttivat. Onni lupasi panna kaikki voimansa luokalta p??st?kseen. Ja h?n t?yttikin lupauksensa.
Kun Toivola Elokuun viimeisen? p?iv?n? tuli Saksan opettajan luota huokasi h?n syv??n: ?Nyt se on tehty!? H?n p??si kuudennelle luokalle. Se vaara, jonka suuruuden h?n hyviss? ajoin tuli huomanneeksi, her?tti h?ness? uuden lukuhalun. Totutettuaan itsens? kirjojen t?hden kes?n nautinnoista luopumaan, ei tuntunut vaikealta jatkaa lukemista asuessaan yksin?isess? kamarissa, jossa h?nell? ainoastaan kirjat olivat toverina. H?n jatkoi menestyksell? ty?t??n ja p??si onnellisesti koulun l?vitse kertaakaan en??n karille joutumatta.
Ylioppilaaksi p??stess??n oli h?nell? selvill?, ett'ei yliopistoonkaan tulla laiskottelemaan, mutta niinkuin merimies myrskyst? satamaan p??sty??n mielell??n levolle k?y, tahi l?htee huvittelemaan itse??n, niinp? Toivolakin.
Papiksi h?n ei halunnut tulla, l??k?rin rataa piti h?n liian vaivaloisena, juristin tointa taasen liian kuivana; h?nell? oli siis selvill? se, ett? h?n oli luotu filoloogiksi.
Helsinkiin tultuaan ryhtyi h?n kuten muutkin niihin hommiin, mitk? ylioppilaalla ovat ensimm?isi?.
Mutta kun h?n rupesi tarkastamaan sit? ainesarjaa, josta filoloogin on itselleen muutamia valittava, avautui h?nen eteens? niin kirjava ja laaja kuva, ett? h?n kerrassaan joutui ymm?lle.
?Se oli aivankuin mik? panoraama jota h?mm?styneen? tarkastelin,? kertoo h?n.
P?? k?sien nojassa istui filosofiia tuuhean m?nnyn alla syviin mietteisin vaipuneena. H?nen harmaat hiuksensa todistivat ik?? ja el?m?nkokemusta, h?nen korkea otsansa syv?? ?ly? ja ter?v?? ymm?rryst?; mutta h?n n?ytti niin totisen ik?v?n n?k?iselt?, ett'en min? rohjennut ruveta tuttavuutta h?nen kanssaan tekem??n, vaikka olinkin utelias vanhuksen mietteisin tutustumaan. Vehre?ll? nurmikent?ll? astuvat astronoomi ja botaniikki rinnatusten, toinen hajas??rinen taivasta t?hystellen, toinen heini? nuuskien. Mutta olinhan mielest?ni kylliksi tehnyt kotona tuttavuutta talvi?itten taivaan, sek? niityn yst?v?llisten kukkien kanssa. J?tin siis sek? astronomiaan, ett? botaniikin rauhaan.
Komeassa huoneessa avoimen ikkunan kohdalla istui p?yd?n ??ress? vaalea mies suuret silm?lasit nen?ll?. Hirmuinen joukko homehtuneita p?lyisi? kirjalunttia oli h?nell? ymp?rill??n. Mokomia h?n viitsii nuuskia! Olin kerran yritt?nyt tarkastamaan noita kirjoja, jotka suurimman osan t?yttiv?t entisen kortteerini ullakosta, mutta tuskin puoliakaan nimilehti? jaksoin katsoa.
?En rupea en??n niitten p?ly? nielem??n, J?? sin? historia rauhaan, min? l?hden hupaisempaa seuraa etsim??n.?
Kas, mik? uljas holvik?yt?v? tuolla