Pilven hattaroita II | Page 2

h?n varoituksia huolimattomuudestaan. Kun h?n itkusuin meni holhoojalleen p?iv?kirjaansa n?ytt?m??n ja t?m? ankarasti lausui tuttavat, mutta syd?nt? viilasevat sanansa: ?Joko taas!?, yritti h?n kyll? tuumailemaan tilaansa, jopa p??tti parantaakin itsens?, mutta kun h?n taasen istui luokalla v?litunnin j?lkeen, l?ksiv?t ajatukset, vanhaa tapaansa seuraten, omia teit??n liitelem??n. Jos h?n sattui huomaamaan jonkun kyntens? liian pitk?ksi, muisti h?n ?itins? lahjoittaman puukon riippuvan vy?t?sill??n. Tosin ei ollut luvallista tunnilla ryhty? kynsi? leikkaamaan, mutta kun se puukko nyt siell? juuri oli sit? varten, niin t?ytyih?n sit? edes hiukkasen tasoittaa kyntt?. Puukko tuli siis salaa esille... ?idin lahjoittama! Kuinka hell?sti syleili ?iti h?nt? hyv?stij?tt?ess??n ja antaessaan t?m?n puukon h?nelle matkakumppaniksi... Ajatteli edes vaan Ylioj?n Kalle parkaa, jota h?nen ?itins? aina pieksi ja ihan syytt?m?sti. H?n tunsi niin hyvin toverinsa... Mitenk? silloinkin k?vi, kun Kalle pyysi h?nt? mansikkaan ja nimenomaan mainitsi, ett? h?n tahtoi pikku sisarelleenkin niit? tuoda, mutta kotiin tultuaan sai selk??ns? siit?, ett? oli sisarensa kotiin itkem??n -- --
?Rautalammen reitti!? kuuli h?n vieruskumppaninsa vastaavan.
?Mitk? ne siis olivat!? kysyi opettaja... ?Toivola!?
Onni hypp?si hajamielisen? seisoalleen. Onneksi oli h?n kuullut kysymyksen. ?Pielavesi, Nilakka Iisvesi ja Konnevesi!? vastasi h?n rohkeasti, mutta luokka rupesi nauramaan ja opettaja ?rj?si: ?Istu?
Se, jolta sitten kysyttiin, vastasi: ?Ne ovat Viitasaaren reitti, Saarij?rven reitti, ja Rautalammen reitti.?
Toivala sai taasen muistutuksen tarkkaamattomuudesta.
Yh? tyytym?tt?m?mmiksi rupesivat opettajat k?ym??n Toivolata kohtaan. Muutamat v?ittiv?t, ett? Toivola oli laiska, mutta se oli erehdys. H?nelt? ei vaan riitt?nyt voimaa tekem??n mit? hyv?ns?, niinkuin muutamat kyll? voivat. Vanha hevoskonkari vet?? nyhjyst?? kuormaansa, vaikka kuinka huonosti valjaissa olisi, vaikka l?nget kaulaa kalvavatkin, mutta vallaton, vapauteen tottunut ori siit? raivostuu, ja jos se ei auta, masentuu kokonaan.
Kerran syntyi taasen opettajain huoneessa keskustelu Toivolasta.
?Eih?n siit? ole minnek??n!? v?itti luvunlaskun opettaja. ?Vaikka kysyisi: Mit? on kaksi kertaa kaksi? niin ei h?nelt? heti saa oikeata vastausta... T?ll?tt?? vaan aivan viattoman n?k?isen? eteens?, viel?p? tirkist?? hymyillen suoraan vasten silmi?ni.?
?Min? olen toista mielt?, veli,? huomautti luokan esimies. Vaikka tuollainen luonteen vilkkaus onkin haitaksi koulunk?ynniss?, on se minusta paljon lupaavampi kuin tuollaisen j?r?n, joka ahnaasti nielee opettajan sanat mahaansa, voimatta niit? kumminkaan vereksi sulattaa.?
?Mutta mit? hy?ty? on nyt tuollaisesta vilkkaudesta, kun ei sellainen todellisuudessa voi mit??n perinpohjaisesti oppia, vaan tavottelee palan kutakin, voimatta kumminkaan opintarvetta tyydytt??.?
??l?h?n huoli! Kun pojassa saadaan vaan opintarve selvi?m??n, kun h?net saadaan tajuamaan, ett? ainoastaan seuraamalla tarkoin opetusta, h?n voi pysy? kumppanien rinnalla ja samalla autetaan h?nt? taistelussa hajamielisynti?ns? vastaan, niin kyll? h?nest? saamme oppilaan, joka helpommin seuraa opintoja l?pi koulun, kuin nuo ukkomaiset j?llit, jotka yl?luokille asti pinnistetty??n voimiaan, v?syv?t ennen aikaansa tahi takertuvat aineisin, joista ei p??se 'p?ntt??m?ll?', vaan j?rjen ter?vyydell?.
?Tuo on kyll? totta mit? sanot,? alkoi rehtori, kuultuaan edellisen keskustelun, ?mutta nyt on meill? se surkea kokemus, ett? tuollaiset vilkkaat, lahjakkaat pojat rupeavat kaikellaista muuta hommaamaan, laiminly?m??n l?ksyj?ns? j??v?t luokalle, oppivat toista vuotta luokalla ollessaan suorastaan laiskottelemaan ja menev?t turmiolle.?
?Se vaara on tosin suuri, mutta minusta ensiluokilla ovat opettajat edesvastauksessa siit?, jos lahjakkaat pojat rupeavat laiskottelemaan. Opettajain tulee pit?? heit? niin tiukalla, etteiv?t he voi saada hetkeksik??n tilaisuutta siihen. Heid?n tulee pit?? vaaria heid?n el?m?st??n ulkopuolella koulutuntiakin. Vasta kun he ovat keskiluokille p??sseet, on hiukan tuota menettelytapaa muutettava. Silloin pit?? heiss? her?tt?? kunniantunto niin valtavaksi, ett? he h?pe?v?t kumppaneitaan luokalle j??dess??n ja samalla on koetettava yll?pit?? luokalla sellaista yhteishenke?, ettei kukaan mill??n ehdolla raskisi erota entisist? koulutoveristaan. Yl?luokilla on kokonaan oppilaan oma syy, jos h?n takapajulle j??pi; jollei h?nt? silloin edistymisen halu, kunnian ja velvollisuuden tunne aja ahkeroitsemaan, on se h?nen oma syyns?. Ainoastaan h?nen siveellisest? el?m?st??n on opettajan huoli pidett?v?.?
?Tuo kuuluu hyvin kauniilta,? huomautti hymyillen keskustelun alottaja, ?mutta jotta t?st? keskustelusta olisi jotain hy?ty?, pyyt?isin min? sinua sanomaan, miten sinun mielest?si tuollainen hulivili saataisiin opetusta seuraamaan.?
?Mill?k?? Siihen l?ytyy keino. Koetappas jonakin tuntina pit?? h?nt? koko ajan kynsiss?si, ?l? anna h?nelle hetkeksik??n aikaa vaipua omiin mietteisiins?, niin saat heti n?hd?, ett? h?n osaa mainiosti.?
?Sill? tavoinhan muut oppilaat joutuisivat aivan syrj??n.?
?Tee tuo vaan koetteeksi. Jos k?y kuten sanon, niin ota vast'edes selv? siit?, kutka oppilaat ovat h?nen kaltaisiansa ja siit? l?htien pid? niit? alituisesti kysymyksill?si aineessa kiini. Ei tarkkaavaiset oppilaat siit? takapajulle j??, vaikk'ei heilt? niin usein kysykk??n. Senverran vaan, ett? he eiv?t rupee luulemaan aivan syrj??n joutuvansa.?
Kello soi ja opettajat erkanivat kukin luokalleen.
Ensi luokalla oli juuri luvunlaskutunti. Toivola, joka jo oli tottunut n?ill? tunneilla melkein ihan rauhassa istumaan, joutui nyt kire?lle. Tuskin enn?tti h?n istahtaa, kun opettaja jo uuden kysymyksen h?nelle viskasi. Sen kyll? huomasi, ett? h?nelt? oli mink? mit?kin j??nyt laiminly?dyksi, mutta h?n vastasi kysymyksiin aina p??ns? mukaan ja tavallisesti sattui vastaus jotensakin kohdalleen.
T?st? l?htien alkoi Toivolalle kovat p?iv?t; mutta ei h?n siit? ollut mill?ns?k??n, h?nest? tulivat vaan oppitunnit hupaisiksi sen sijaan, ett? h?nt? ennen usein oli nukuttanut.
Lukukausi kului, vuosia vieri ja vaikka Toivola silloin t?ll?in kuulikin sanat: ?Joko taas,? oli h?n viidenten? vuonna viidennell? luokalla.
H?n ei ollut hyv?n hyv? oppilas, eik? huonokaan. Siin? keskell? h?n aina pysyi, mutta oli ylimalkaan aina joka vuosi korkeammalle kohonnut. Nyt oli h?n kymmenes oppilas. Melkein