Pilven hattaroita II

Pilven hattaroita II

The Project Gutenberg EBook of Pilven hattaroita II, by Matti Kurikka This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pilven hattaroita II Pieni? kyh?elmi?
Author: Matti Kurikka
Release Date: March 5, 2006 [EBook #17925]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PILVEN HATTAROITA II ***

Produced by Tapio Riikonen

PILVEN HATTAROITA II
Pieni? kyh?elmi?
Kirj.
MATTI KURIKKA
Tekij?n kustantamana Wiipurissa 1889.

SIS?LT?:
H?tikk? Juttu, jota naiset eiv?t saa lukea Vironsusi Hevosen kertomus VIIMEISEN KERRAN: Otjon vet?j?t Papirossi Ensi kerta naamijaisissa

H?TIKK?.
Siihen aikaan kuin Onni viel? savikukkoja is?n talon vieress? auringon l?mpim?ll? paisteli, n?ki h?nen usein t?it??n katsellessa er??n omituisuuden, joka h?nest? ei n?y sittemmin koskaan l?hteneen. Kerrankin istui h?n toimessaan tavallisella ty?paikallaan, kun h?n ?kki? n?kyi saaneen uuden tuuman p??h?ns?. Kiireesti paiskasi h?n kaikki savikukot ja kanat yhteen m?ykkyyn ja l?ksi n?ht?v?sti jotakin ?suurta? p??ss?ns? saunaa kohden tepastelemaan. T??ll? oli h?nen savivarastonsa. Yksi nytk?ys vaan ja k?siss? oli aimo pala savea, viel? pari semmoisia, niin jo riittikin. H?n otti saven syliins? ja tuli takasin ty?paikalleen. Nyt alkoi t?rke? toimi. Ensin paloiteltiin savi useampiin osiin. Suurin m?hk?le p??si ensin pehme?ss? hiekassa viereksim??n. Kun se taiteilijan mielest? oli kylliksi tasoittunut, liitettiin se pystyyn pienen puupalikan p??h?n, joka vuorostaan oli maahan pystytetty. Nyt alkoi pienempi savipala hiekkalaudalla py?ri?i?. Jo oli se p??st? sijalleen tuon pystyss? olevan alle puupalikan viereen, kun pojalle mit? lie uutta mieleen juolahtanut. H?n j?tti heti ty?ns? keskeiseksi, rient?en sis??n. Myller?itty??n hetken omassa tavara-arkussaan, tuli sielt? paperien, puupalasien ja kaikenlaisen muun romun alta n?kyviin kolmijalkainen hevonen, mutta sit? ei h?n ollut etsinyt, se p??si siis lattialle odottamaan; nyt tuli esiin kuvanpuolikas, josta p?? oli pois rev?isty, mutta ei sek??n kelvannut; mutta jopa l?ytyi etsitt?v?kin. Luonnonkirja. H?n avasi sen auki, mutta eteen sattui ihan tahraantumaton sivu, se ei siis kuulunut h?nen tuttaviinsa, muuten mit? ?latinaa? lie ollutkin. Kun huoneessa olikin niin pime?, ei h?n ruvennutkaan t?ss? teosta tutkimaan, vaan p??tti vied? kirjan mukanaan ulos. H?n nousi jo seisoalleen, mutta hoksasi silloin ett? lattiallahan se hevonen seisoi. Sen piti ensin arkkuun p??st?. H?n kyyristyi takaisin, otti hevosen k?teens?, mutta ei pannutkaan sit? arkkuun, vaan alkoi s??lill? katsella sen taittunutta jalkaa. Ja her?sip? sama ajatus taasen. Ehk?p? tuo oli viel? parannettavissa? Pian oli h?n ty?paikallaan. ?Puikko keskelle, savea sen ymp?rille, v?h?n maalia sen p??lle ja jalkahan oli siten tehty?; n?in tuumaili poika. Siis toimeen. Puikko oli helposti l?ydetty, savea oli k?sill? tarpeeksi, siis jalka oli valmis. Mutta maalia? No sit?h?n l?ytyi arkussa viime joulusta asti. Taasen oli poika arkkunsa ??ress?. Siin? hetken hutiloituaan, l?ysi h?n mamman antaman maali-arkun, aikoi jo l?hte?, mutta nytp? huomasi h?n p??tt?m?n kuvan. ?Sopiva tilaisuus t?ydent?? nyt tuo!? tuli poika silm?nr?p?yksess? ajatelleeksi, ja kauan ei kest?nyt, ennenkuin h?n istui p?yd?n ??ress? sovittelemassa kuvanpuolikasta valkealle paperille, niin ett? p??n kohdalle j?i puhdas paikka. Siihen tahtoi h?n itse p??n piirustaa. Mutta siihen olisi taas ollut liimaa tarvis -- ja sit?p? ei pojalla ollutkaan. T?ytyi siis l?hte? mammalta pyyt?m??n. Ky?kkiin siis! Mutta mammapa ei kuullut edes h?nen kysymyst??nk??n, vaan k?ski h?nt? yrttitarhasta porkkanoita ottamaan. Mik?s muu auttoi kuin j?tt?? kesken t?rke? toimi ja totella k?sky?. Py?r?ys vaan ja h?n oli ikkunasta yrttitarhaan hyp?nnyt. Pian oltiin p?iv?llisell?. Kun Onni oli p?iv?llisen sy?nyt ja sitten puutarhaan l?htenyt, huomasi h?n pikkusisarensa olevan hommassa h?nen ty?paikallaan.
?Mit? sin? minun saveani...!? huusi h?n.
?Laitan kukkoja kuten sin?kin,? vastasi pikku tytt?.
?Mene matkoihisi siit?!? virkkoi ankarasti Onni. ?Hyv?h?n sinun olisi toisen savesta...!? Ja h?n ryhtyi jatkamaan innokkaasti ty?t?ns?. Kuvasta saattoi jo pian huomata, ett? ihminen siin? oli tekeill?.
Sattui siit? is? menem??n sivutse, liek? ollut menossa pellolle, vai minne.
?Mit? sin? siin? teet?? kysyi h?n.
?Min? teen itselleni pienen veikon!? vastasi vakavana poika.
?No, kuinka voit sin? sen tehd??? kysyi hymyillen is?.
?Min? luvin Luonnonkirjasta, jotta Dionkin rupesi savesta ihmist? luomaan, niin min? my?skin? -- vastasi poika.
?Mutta kuinka k?vi h?nen sitten?? kysyi is?.
?Sai sen puhumaankin!?
?Mutta kuinka sen lopulta k?vi??
?Kunhan min?kin p??sen niin kauas, niin luen sitten loppuun,? lausui vakavana poika, liitt?en nen?n ?pienen veikkonsa? litte??n naamaan.
?Etk? ole lukenut loppuunkaan viel? sit? kertomusta??
?Enh?n min? --!?
?Mit? hutiloimista t?m? on,? lausui is? ankarasti. -- ?Mene heti lukemaan loppuun tuo kertomus. Paina mieleesi se mit? sinulle nyt sanon! Jos alotat jonkun ty?n, niin ?l? anna mink??n muun ty?n sit? keskeytt??, vaan jatka sit? kylm?verisesti kunnes p??set loppuun. Sin? tulet t?t? neuvoani el?m?ss?si usein tarvitsemaan. Muista se siis!?
Jo samana p?iv?n? oli Onni lukenut kertomuksen Dionista loppuun. H?nen savit?nkk?ns? ei seisonut puupalikan p??ss? sen kauemmin.
Vaikka ei Onni sen koommin yritt?nytk??n itselleen pient? veikkoa luomaan, ei h?n voinut olla alinomaa j?tt?m?tt? yht? ty?t? toisen t?hden keskoiseksi.
* * * * *
Tosin ei Onni Toivola Helsingin Alkeisopistoon pyrkiess??n osannutkaan useaan t?rke??n kysymykseen vastata, mutta er??n opettajan tarkka silm? huomasi kuitenkin, ettei siihen syyn? ollut tiet?m?tt?myys vaan tarkkaamattomuus. H?n p??si kouluun ensi luokalle. Mutta yh?ti sai