Pikku poikani | Page 5

vaan vähän pesuja levitetty kuivamaan. Ajattele, miten
hassua! Talonmies löysi portaalta lumisohjusta likomärän kirjeen
Jalmarille, suulakka oli irtiliuonnut, ja kun me otimme kirjeen kuoresta
levittääksemme sen kuivamaan lämpimälle arinalle, huomasimme että
kuoreen oli erehdyksestä pantu aivan puhdas, tyhjä paperilehti. Sillepä
mahtaa Jalmari nauraa. (Tätä puhuessaan on hän vääntänyt lampun
Jalmarin kirjoituspöydällä sammuksiin.)
APTEEKKARIN ROUVA
(otettuaan paperin komerosta ja pantuaan lasin sijaan.)
Tyhjä paperilehtikö? Mutta tämähän on täyteen kirjoitettu.
ELISE.
Äiti kulta, mitä sinä puhut! Täyteen kirjoitettu? Mahdotonta. Näin itse,
ettei siinä ollut kirjaintakaan.
APTEEKKARIN ROUVA
(lukee paperista.)
"Minulla on puheille pääsy tänä iltana kello 9. Niin pian kuin olette
saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teidän heti tuotava lista
minulle." -- -- Katso itse lapseni! (Ojentaa hänelle paperin.)
ELISE
(katselee sitä koettaen hämmästystään salata.)
Ihmeellistä! Paperia ei ole kukaan voinut vaihtaa. Olen ollut täällä koko
ajan. En ymmärrä tätä ollenkaan.

APTEEKKARIN ROUVA.
Se on kirjoitettu sympateetti-musteella -- tunnen sen meidän apteekista.
Sillä kirjoitettu kirjoitus on näkymätöntä, kunnes siihen lämpö
vaikuttaa,
ELISE.
Mutta minkätähden? -- Ihmeellistä! --
APTEEKKARIN ROUVA.
Siten säilytetään salaisuuksia. (Menee juomaan vähän maitoa.)
ELISE
(pistää kiireesti kirjeen kuoreen, jota hän koko kohtauksen ajan
kädessään pitää.)
Mutta minkätähden, äiti?
APTEEKKARIN ROUVA.
Sen saat Jalmarilta kuulla, lapseni. (Katselee häntä.) Luulen että tuo
joutava kirje on saanut sinut levottomaksi. On parasta että menet
nukkumaan ja nukut itsesi levolliseksi ja reippaaksi vastaanottaaksesi
"pientä poikaasi." Hyvää yötä, rakas lapseni, Jumala sinua siunatkoon.
ELISE.
Hyvää yötä! Nuku nyt äiti hyvin ensimäinen yösi meidän luonamme.
Minä saatan sinut huoneeseesi. Minä käyn nukkumaan heti kun Jalmari
tulee. Hän ei viivy enää kauan.
APTEEKKARIN ROUVA
(samalla kun molemmat menevät oikealle.)
Niinkuin tahdot, lapseni!

Näyttämö on vähänaikaa tyhjänä.
6:des kohtaus.
ELISE, yksin. Sitten eräs SANANTUOJA.
ELISE
(saapuu makuuhuoneesta kirje kädessä, kävelee hitaasti yli lattian
toistaen muististaan.)
"Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on
teidän heti tuotava lista minulle." -- Kokous on varmaan tuo tänä iltana
pidettävä valtiollinen kokous. Siihenhän Jalmari ei aikonut mennä. --
Mitä tämä kirje siis tarkoittaa? En ymmärrä mitään ja tuntuu kuitenkin
siltä, kuin tämä paperi levittäisi ympärilleen jotakin epäpuhdasta ja
hämäryyttä, joka minua kiusaa, melkeinpä kauhistuttaa. Tämä
salaperäinen paperi on minusta villikaali, jonka katkera haju ja hallava
likainen väri ikäänkuin kehottavat varomaan ruohon myrkyllistä
nestettä. Tällä paperilla tarkoitetaan Jalmarille jotakin pahaa. Tahtoisin
polttaa sen. Tahtoihan tämä itsekin jäädä rauhallisen kotimme
ulkopuolelle, pimeään ulkoilmaan ja lumisohjuun. Ei, minua vaivaavat
turhat luulot. Minun pitää tyyntyä lapsen tähden. (Ottaa kirjeen
kuoresta.) Jalmari itse käskisi, että rauhaa saadakseni lukisin tämän
kirjeen. (Lukee kovasti yhä vieraammalla äänellä) -- -- -- "heti tuotava
lista minulle. Olen saanut käskyn heti maksaa rahasumman, jota hän
piti suurena, mutta toivoen lisäpalveluksia, ei tahtonut siitä yhtään
tinkiä. Huomenna luultavasti saatte uusia tehtäviä, sillä sanankuljettaja
lähetetään. Olkaa levollinen, tulevaisuutenne on taattu, kunhan
palvelette meitä uskollisesti. Kukaan ei voi teitä epäillä, ja saatte
luottaa minuun". -- -- Ei mitään nimeä alla. -- Ei pois nämä kolkot
ajatukset! Kuinka häpäisevästi kohtelee Jalmaria tuo herjaaja! -- Olipa
hyvä, että rohkenin lukea, mitä se katala on kirjoittanut. (Etehisen
kelloa soitetaan hiljaa.) Jalmari! -- Ei, hänellä on oma avaimensa.
(Menee avaamaan ovea.)
SANANTUOJA

(vanhanpuoleinen nöyrä mies, tulee sisään.)
Nöyrimmästi pyydän, että saisin tavata herra translaattoria, vaikka
onkin jo myöhänpuoleinen.
ELISE
(tavallisella äänellä.)
Translaattori ei ole kotona.
SANANTUOJA.
Pyydän anteeksi, mutta liekö herra translaattori saanut tänä iltana erään
kirjeen?
ELISE
(katselee tutkien miestä.)
Ei! -- Ken olette? Kuka lähetti teidät tänne?
SANANTUOJA.
Suokaa anteeksi, mutta minut on kielletty sanomasta sitä kellekään
muulle kuin herra translaattorille itselleen.
ELISE
(arvokkaasti.)
Minä olen hänen vaimonsa. Minulle voitte sen sanoa, minä tahdon sen
tietää.
SANANTUOJA.
Minä en uskalla -- se on tärkeätä, ja pidettävä salassa.
ELISE

(ankarasti).
Ettekö kuule! Ken lähetti teidät?
SANANTUOJA.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi -- sama joka kirjoitti kirjeen. (Astuu
hiljaa askeleen lähemmäksi ja suun eteen nostaen kätensä kuiskaa erään
nimen.)
ELISE.
(näyttää käskevästi ovea.)
Ulos!
Sanantuoja menee äänetönnä ulos.
ELISE
(yksin. Kauhistuneena katselee sivulleen aivan kuin näkisi näyn.)
Huu! -- -- -- -- On kuin kokonaan luhistuisin. (Levottomana kävelee
edestakaisin kädet suonenvedon tapaisessa puristuksessa.) Totta
kuitenkin! Jalmari urkkija! Hourin kenties. Mutta kirje on kädessäni!
Ah, se on kauheaa! Se on hirmuista! (Katselee hämmästyneenä ympäri
huonetta.) Onko tämä meidän kotimme? -- -- En tunne sitä enää. -- --
Täällä on ollut niin rauhallista, suloista ja turvallista, enkä ole
huomannut ympärilläni matelevaa syöpäläistä, en akkunoista väijyvää
ylenkatsetta ja häväistystä, en ole tuntenut ruttoa, joka on saastuttanut
ilman minulta ja -- lapseltani. Jumala, Jumala, nyt tuskassani tarvitsisin
sinua, mutta en tiedä missä sinä olet -- -- -- en ole niin pitkiin aikoihin
sinua tarvinnut.
7:s kohtaus.
JALMARI. ELISE.
JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pysähtyy ja katsoo toivotonna

häneen.
JALMARI
(iloisesti, matkalippaan huomattuaan.)
Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo
anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. -- Mutta mikä
sinulla on? Miten on sinun laitasi?
ELISE.
Ei mitenkään.
JALMARI.
Minä autan sinut huoneeseesi.
ELISE.
Älä koske minuun.
JALMARI.
Pitää lähettää noutamaan lääkäri.
ELISE.