Pikku poikani | Page 5

tuotava lista minulle." -- Kokous on varmaan tuo t?n? iltana pidett?v? valtiollinen kokous. Siihenh?n Jalmari ei aikonut menn?. -- Mit? t?m? kirje siis tarkoittaa? En ymm?rr? mit??n ja tuntuu kuitenkin silt?, kuin t?m? paperi levitt?isi ymp?rilleen jotakin ep?puhdasta ja h?m?ryytt?, joka minua kiusaa, melkeinp? kauhistuttaa. T?m? salaper?inen paperi on minusta villikaali, jonka katkera haju ja hallava likainen v?ri ik??nkuin kehottavat varomaan ruohon myrkyllist? nestett?. T?ll? paperilla tarkoitetaan Jalmarille jotakin pahaa. Tahtoisin polttaa sen. Tahtoihan t?m? itsekin j??d? rauhallisen kotimme ulkopuolelle, pime??n ulkoilmaan ja lumisohjuun. Ei, minua vaivaavat turhat luulot. Minun pit?? tyynty? lapsen t?hden. (Ottaa kirjeen kuoresta.) Jalmari itse k?skisi, ett? rauhaa saadakseni lukisin t?m?n kirjeen. (Lukee kovasti yh? vieraammalla ??nell?) -- -- -- "heti tuotava lista minulle. Olen saanut k?skyn heti maksaa rahasumman, jota h?n piti suurena, mutta toivoen lis?palveluksia, ei tahtonut siit? yht??n tinki?. Huomenna luultavasti saatte uusia teht?vi?, sill? sanankuljettaja l?hetet??n. Olkaa levollinen, tulevaisuutenne on taattu, kunhan palvelette meit? uskollisesti. Kukaan ei voi teit? ep?ill?, ja saatte luottaa minuun". -- -- Ei mit??n nime? alla. -- Ei pois n?m? kolkot ajatukset! Kuinka h?p?isev?sti kohtelee Jalmaria tuo herjaaja! -- Olipa hyv?, ett? rohkenin lukea, mit? se katala on kirjoittanut. (Etehisen kelloa soitetaan hiljaa.) Jalmari! -- Ei, h?nell? on oma avaimensa. (Menee avaamaan ovea.)
SANANTUOJA
(vanhanpuoleinen n?yr? mies, tulee sis??n.)
N?yrimm?sti pyyd?n, ett? saisin tavata herra translaattoria, vaikka onkin jo my?h?npuoleinen.
ELISE
(tavallisella ??nell?.)
Translaattori ei ole kotona.
SANANTUOJA.
Pyyd?n anteeksi, mutta liek? herra translaattori saanut t?n? iltana er??n kirjeen?
ELISE
(katselee tutkien miest?.)
Ei! -- Ken olette? Kuka l?hetti teid?t t?nne?
SANANTUOJA.
Suokaa anteeksi, mutta minut on kielletty sanomasta sit? kellek??n muulle kuin herra translaattorille itselleen.
ELISE
(arvokkaasti.)
Min? olen h?nen vaimonsa. Minulle voitte sen sanoa, min? tahdon sen tiet??.
SANANTUOJA.
Min? en uskalla -- se on t?rke?t?, ja pidett?v? salassa.
ELISE
(ankarasti).
Ettek? kuule! Ken l?hetti teid?t?
SANANTUOJA.
Pyyd?n n?yrimm?sti anteeksi -- sama joka kirjoitti kirjeen. (Astuu hiljaa askeleen l?hemm?ksi ja suun eteen nostaen k?tens? kuiskaa er??n nimen.)
ELISE.
(n?ytt?? k?skev?sti ovea.)
Ulos!
Sanantuoja menee ??net?nn? ulos.
ELISE
(yksin. Kauhistuneena katselee sivulleen aivan kuin n?kisi n?yn.)
Huu! -- -- -- -- On kuin kokonaan luhistuisin. (Levottomana k?velee edestakaisin k?det suonenvedon tapaisessa puristuksessa.) Totta kuitenkin! Jalmari urkkija! Hourin kenties. Mutta kirje on k?dess?ni! Ah, se on kauheaa! Se on hirmuista! (Katselee h?mm?styneen? ymp?ri huonetta.) Onko t?m? meid?n kotimme? -- -- En tunne sit? en??. -- -- T??ll? on ollut niin rauhallista, suloista ja turvallista, enk? ole huomannut ymp?rill?ni matelevaa sy?p?l?ist?, en akkunoista v?ijyv?? ylenkatsetta ja h?v?istyst?, en ole tuntenut ruttoa, joka on saastuttanut ilman minulta ja -- lapseltani. Jumala, Jumala, nyt tuskassani tarvitsisin sinua, mutta en tied? miss? sin? olet -- -- -- en ole niin pitkiin aikoihin sinua tarvinnut.
7:s kohtaus.
JALMARI. ELISE.
JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pys?htyy ja katsoo toivotonna h?neen.
JALMARI
(iloisesti, matkalippaan huomattuaan.)
Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. -- Mutta mik? sinulla on? Miten on sinun laitasi?
ELISE.
Ei mitenk??n.
JALMARI.
Min? autan sinut huoneeseesi.
ELISE.
?l? koske minuun.
JALMARI.
Pit?? l?hett?? noutamaan l??k?ri.
ELISE.
Minua ei paranna mik??n l??k?ri.
JALMARI.
Sinun on nyt toteltava. Huomaathan, ett? hetki on tullut.
ELISE.
Kamala, julma hetki! (Jalmari yritt?? kiiruhtaa keitti??n.) El? mene! L??k?rist? ei ole apua. (Katsoo rukoilevasti mieheens?.) Sin? yksin voisit, kenties saattaa minut j?lleen hengitt?m??n.
JALMARI.
Taivaan Jumala, Elise?
ELISE.
Ei, ?l? koske minuun. (Kyyn?rp??ll? tukien hylly-p?yt??n, p?? k?teen nojaten hiljaa ruumistaan huojuttaen puhuu vaivaloisesti, pit?en edelleen kirjett? k?dess??n.) T?ss? on er?s kirje sinulle. Se tavattiin lumesta portailta. -- Se oli auennut lumessa. -- Kirje oli kirjoitettu sympateetti-musteella. -- L?mpim?ss? tulivat kirjaimet n?kyviin. -- Luin sen. -- Sitten tuli er?s vahtimestari, joka tiedusti sinua ja -- -- kirjett?. H?n ei tahtonut sanoa, kenen asialla oli mutta kuitenkin lopulta kuiskasi nimen. Se oli t?m?n kirjeen kirjoittaja. -- T?ss? On kirje. (Ojentaa kirjeen Jalmarille, joka on ehdottomasti k??ntynyt pois h?nest?. Elise on astunut askeleen eteenp?in, edelleen huojuen hiljaa, k?det suorina sivuilla ja yhteenpuristettuna.)
Jalmari luo h?neen aran silm?yksen ja istuutuu sitten p?yt?ns? ??reen kirjett? lukemaan. Sitten nojaa h?n voipuneena otsansa oikeaan k?teens?. -- Hiljaisuus.
ELISE
(menee Jalmarin luokse, seisahtuu h?nen tuolinsa taakse pyyhkien kerran k?sill??n h?nen hivuksiaan).
Jalmari raukka! (Vet?ytyy pois.) Me olemme nyt autiossa er?maassa, karkoitettuna paratiisista.
JALMARI
(nousee ja nojautuu kirje k?dess? tuolin selk?nojaa vasten.)
Elise, Elise! Eik? pitk?llinen katumus ja uusi el?m? voisi sit? j?lleen meille avata?
ELISE
(j?yk?sti.)
Se on siis totta?
JALMARI.
On.
ELISE.
Milloin se on alkanut?
JALMARI.
Milloin? -- Heti esimiehen hopeah?iden j?lkeen -- -- silloin kiintyi er??ll? taholla huomio minuun -- mieheen, jolla ei ollut peritty? nime? ja jolla n?ytti olevan halu luoda tulevaisuutta itselleen ja -- -- No niin, min? sain teht?vi?, jota paitsi viel? k?yhyys ahdistaisi --
ELISE
(katsoo h?neen tuskallisesti, nielee itkunsa ja ik??nkuin t?ytt?en Jalmarin lausetta p??sev?t h?nelt? hiljaa sanat.)
Sinua ja minua! -- (Vie k?tens? hitaasti otsalleen.) Ent?s esimiehesi?
JALMARI.
H?n ei tied? mit??n -- muut ovat vaiti.
ELISE.
Ja -- -- t?n? iltana?
JALMARI.
Oi, Elise! Mielt?ni polttaa suurempi tuska kuin uskotkaan. Armahda heikkoa kurjaa!
ELISE
(tuskallisella ponnistuksella).
Ja t?m?n iltainen kokous?
JALMARI.
Elk??mme puhuko siit? -- -- sitten toisella kertaa. Se saa sinut levottomaksi. Sinun t?ytyy rauhoittua mihin hintaan hyv?ns?. Muista lasta.
ELISE.
Mit? lasta? Niin, niin, niin! -- Rauhani on mennytt?! Mutta min? olen lujempi kuin voisi luullakaan. On parempi kuin saan katsoa h?pe?t?mme vasten silmi?. Todellisuus ei voi olla