Pikku poikani | Page 4

sen ihanan laulun joka loppui n?in:
"Sen tied?t, tunnet, Suomalainen -- oi! -- Se on sun sielus syvin kaipaus, Ihana, pyh?, kallis vapaus."
Juuri se laulu kiinnitti syd?meni nuoreen runoilijaan ja viritti siin? is?nmaallisten tunteiden kirkkaan leimun ennenkuin olin edes n?hnytk??n Jalmaria -- ja kuin sitten aivan arvaamatta tulin tutuksi h?nen kanssaan ja voitin h?nen rakkautensa, niin olin sanomattoman onnellinen vaikka is? n?ki kaikki synk?ss? valossa, ja sanoi Jalmarin hehkuvia runoja "p?yhkeileviksi" ja toi tuhansiakin syit? meid?n kihlaustamme vastaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, niin, is?si on talonpoikaisesta kodista, koruton, suora ja hurskasmielinen, kenties hiukan ep?luuloinenkin. Mutta nyt on h?n tyytyv?inen, kun tiet??, ett? olette onnellisia, ja ett? teill? on hyv? toimeentulo.
ELISE.
Meill? on nyt niin hyv?t p?iv?t, ?iti. Ajatteleppas, kun ensim?isen? vuonna meill? oli ainoastaan yksi huone ja keitti? ja nyt, ainoastaan kaksi vuotta h?ittemme j?lkeen, nelj? huonetta, keitti? ja eteinen. Tarkastahan aluksi t?t? salia, jossa oleskelemme enimm?n osan p?iv??. Sitten tuolla vasemmalla on pieni ruokasalimme, jossa Jalmari saa olla t?m?n aikaa. T??ll? oikealla on makuuhuoneemme, joka nyt tulee minun huoneekseni; sen takana on varsinainen Jalmarin ty?huone, johon on eteisest? eri k?yt?v?. Se huone tulee nyt ?idin huoneeksi. Se on l?mmin eik? siin? ole vetoa.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos hyv? lapsi!
ELISE.
T?llainen huoneusto maksaa t??ll? Helsingiss? sangen paljon, mutta Jalmarilla on hyv?t tulot, ensin vakinainen palkka ja sitten paljon sivutuloja. H?nh?n osaa niin paljon kieli?. Ajattelehan: suomea, ruotsia, saksaa, ven?j??, ranskaa ja englanninkielt? -- kerrassaan kuutta kielt?, senp? vuoksi useat kauppahuoneet k?ytt?v?tkin h?nen apuaan t?rkeimm?ss? kirjevaihdossaan. Ne maksavat hyv?sti, sill? he luottavat Jalmariin, joka on hyv?ss? maineessa ja osaa s?ilytt?? salaisuudet. -- Yksi kauppamies t??ll? on, jonka kanssa Jalmari ei tahtoisi olla tekemisiss?, sill? puhutaan, ett? h?n k?ytt?? kaikellaisia mutkia ja metkuja, mutta kun Jalmarin on vaan k??nnett?v? ja paikkapaikoin selvennett?v? h?nen kirjeit??n, niin suostui h?n kuitenkin olemaan. Jalmarin omatunto on n?et puhdas, eik?h?n sit? mielell??n luovu parhaasta asiatuttavastaan -- joka sit?paitsi saa aina oikeuden puolelleen. -- Onpa se, rakas ?iti, hauskaa, kun saa kerrankin n?in vapaasti jutella. Ilossani unhotan kokonaan, ett? sin? tietenkin olet hirve?n v?synyt pitk?n, vaivaloisen matkasi j?lkeen ja varmaankin mieluimmin menisit levolle.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, uni taitaisi todellakin maistaa, vaikka kello on vasta puoli yhdeks?n. Mutta p?iv? se on huomennakin, ja silloin saanemme hetkisen Jalmarin kanssa puhella.
ELISE.
Ik?v?, ettei h?n viel? ole ehtinyt kotiin. Sin? et voi uskoa, ?iti, miten h?n on kiintynyt is?nmaamme asioihin, ja nyt n?in? huolettavina aikoina h?n antautuu kokonaan p?iv?n suurelle kysymykselle. Olisi ollut hauska n?hd? mit? nyt pid?t h?nest?, omasta hyv?st? Jalmaristani, vakaantuneena aviomiehen?.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jumala antakoon teille molemmille rauhaa ja onnea. Ja nyt hyv?? y?t?, rakas Eliseni.
ELISE.
Eik? ?iti nyt iltasella tahdo nauttia mit??n? Lasin maitoa kenties?
APTEEKKARIN ROUVA.
No kiitos, se tekee hyv??.
ELISE
(rient?? ruokasalin ovelle.)
Ja oikein hyv?? maitoa saatkin ?iti. (Huutaa.) Lina, ole hyv? tuo t?nne rouvalle v?h?n maitoa.
APTEEKKARIN ROUVA
(ty?nt?? syrj??n ikkunaverhot ja katsoo ulos) Ilma on asettunut, siell? on aivan tyyni ja taivas sekeess?. T?hdet kimmelt?v?t niin kirkkaasti kev?ty?ss? -- ne luovat ihanaa valoaan pyh??n ja suureen aikaan, joka sinua, rakas tytt?reni l?hestyy.
ELISE.
Rakas, kallis ?iti!
Palvelustytt? saapuu maitokannu ja lasi pienell? tarjottimella, jonka h?n laskee p?yd?lle.
ELISE
(kaataa maitoa lasiin.)
Sytyt?pp?s, hyv? Liina, kynttil?t apteekkarin rouvan huoneessa ja makuukammarissa.
Palvelustytt? menee k?skyn t?ytt?m??n.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, Elise! (Tarttuu lasiin.) Maito on kylm?n puoleista. Min? panen sen l?mpi?m??n tuonne, niin, saamme viel? hetkisen puhella. (Yritt?? panna lasin komeroon, mutta huomaa lev?ll??n olevan paperin.) Saanenhan t?t? paperia liikuttaa.
ELISE
(nauraen.)
Siihen on vaan v?h?n pesuja levitetty kuivamaan. Ajattele, miten hassua! Talonmies l?ysi portaalta lumisohjusta likom?r?n kirjeen Jalmarille, suulakka oli irtiliuonnut, ja kun me otimme kirjeen kuoresta levitt??ksemme sen kuivamaan l?mpim?lle arinalle, huomasimme ett? kuoreen oli erehdyksest? pantu aivan puhdas, tyhj? paperilehti. Sillep? mahtaa Jalmari nauraa. (T?t? puhuessaan on h?n v??nt?nyt lampun Jalmarin kirjoitusp?yd?ll? sammuksiin.)
APTEEKKARIN ROUVA
(otettuaan paperin komerosta ja pantuaan lasin sijaan.)
Tyhj? paperilehtik?? Mutta t?m?h?n on t?yteen kirjoitettu.
ELISE.
?iti kulta, mit? sin? puhut! T?yteen kirjoitettu? Mahdotonta. N?in itse, ettei siin? ollut kirjaintakaan.
APTEEKKARIN ROUVA
(lukee paperista.)
"Minulla on puheille p??sy t?n? iltana kello 9. Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teid?n heti tuotava lista minulle." -- -- Katso itse lapseni! (Ojentaa h?nelle paperin.)
ELISE
(katselee sit? koettaen h?mm?styst??n salata.)
Ihmeellist?! Paperia ei ole kukaan voinut vaihtaa. Olen ollut t??ll? koko ajan. En ymm?rr? t?t? ollenkaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
Se on kirjoitettu sympateetti-musteella -- tunnen sen meid?n apteekista. Sill? kirjoitettu kirjoitus on n?kym?t?nt?, kunnes siihen l?mp? vaikuttaa,
ELISE.
Mutta mink?t?hden? -- Ihmeellist?! --
APTEEKKARIN ROUVA.
Siten s?ilytet??n salaisuuksia. (Menee juomaan v?h?n maitoa.)
ELISE
(pist?? kiireesti kirjeen kuoreen, jota h?n koko kohtauksen ajan k?dess??n pit??.)
Mutta mink?t?hden, ?iti?
APTEEKKARIN ROUVA.
Sen saat Jalmarilta kuulla, lapseni. (Katselee h?nt?.) Luulen ett? tuo joutava kirje on saanut sinut levottomaksi. On parasta ett? menet nukkumaan ja nukut itsesi levolliseksi ja reippaaksi vastaanottaaksesi "pient? poikaasi." Hyv?? y?t?, rakas lapseni, Jumala sinua siunatkoon.
ELISE.
Hyv?? y?t?! Nuku nyt ?iti hyvin ensim?inen y?si meid?n luonamme. Min? saatan sinut huoneeseesi. Min? k?yn nukkumaan heti kun Jalmari tulee. H?n ei viivy en?? kauan.
APTEEKKARIN ROUVA
(samalla kun molemmat menev?t oikealle.)
Niinkuin tahdot, lapseni!
N?ytt?m? on v?h?naikaa tyhj?n?.
6:des kohtaus.
ELISE, yksin. Sitten er?s SANANTUOJA.
ELISE
(saapuu makuuhuoneesta kirje k?dess?, k?velee hitaasti yli lattian toistaen muististaan.)
"Niin pian kuin olette saanut merkityksi kokouksen osanottajat, on teid?n heti