Pikku poikani | Page 6

tuskallisempi kuin pelottavat kuvittelut. Sano siis kaikki tyyni.
JALMARI
(puolittain k?sill??n peitt?en kasvonsa).
Kokoushuoneen portaitten vieress? on er?s yksityinen huoneusto, jonka eteisen ovessa on pieni akkuna. Asukkaat houkuteltiin pois kotoaan. Minulle valmistettiin p??sy pime??n eteiseen. Porrask?yt?v? oli valaistu. Min? n?in ja tunsin kaikki, jotka siit? kulkivat ja merkitsin heid?n nimens? listaan. Muu selvi?? t?st? kirjeest?.
ELISE
(hysteerisesti.)
Ah!
JALMARI.
Kukaan ei tule t?m?n vuoksi k?rsim??n. Tiedettiin jo yleens?, ket? kaupunkiin odotettiin.
ELISE
(ottaa h?nt? kuulematta taskustaan ne setelirahat, jotka aikaisemmin oli Jalmarilta saanut.)
N?m?tkin rahat ovat siis h?pe?ll? saatuja?
Jalmari ny?k?ytt?? p??t??n my?nt?v?sti.
Elise sytytt?? setelit kynttil?ss? ja panee ne sitten p?yd?ll? olevaan marmoriastiaan palamaan.
JALMARI
(menee kiiruusti uunin luo ja heitt?? tulisille hiilille kirjeen, jota h?n edelleen on pit?nyt k?dess??n ja joka palaa kirkkaalla liekill?.)
Viimeinen. -- Ei koskaan en??.
ELISE
(katsellen liekkej?.)
Nyt ne palavat, nuo kauheat sanat! Jos voisin polttaa ne sanat syd?mest?nikin, niin mielell?ni menisin niiden kera tuleen.
JALMARI.
Min? rukoilen sinua, koeta rauhoittua. Ehkemp? aika huojentaa minun sieluni kuorman ja sinun tuskasi.
ELISE
(katselee j?yk?sti ja oudosti eteens? alasvaipunein katsein.)
Kun se mies joka kirjeen saapumista tiedusti, kuiskasi h?veten minulle vakoilijan nimen, karkasi minulta sieluni pois. N?in sen siveett?m?n? ja v?syneen?, matalalla hitaasti pyrkiv?n yli vesien, vaipuvan vihdoin ??net?nn? aaltojen alle. N?in paikan virran pohjassa, johon se kuplana painui soran ja kivien sekaan. Siell? vesi tuudittaa poloista, jolla ei ole henke? eik? ole kuollut.
JALMARI.
Sin?h?n hourit, Elise raukka.
ELISE.
En. Min? n?in kaikki niin selv?sti, kuin silmill?ni ainakin.
JALMARI.
Kurjuuteen olemme uponneet, ja voimme odottaa apua ja armoa ainoastaan Jumalan k?dest?.
ELISE.
Sen Jumalan, jota onnemme p?ivin? emme muistaneet.
JALMARI.
Sin? et ole t?h?n syyp??, eik? lapsi, jolle el?m?n annat. Tyynny lapsen t?hden.
ELISE.
Niin lapsi -- se on kauheaa! Oi Jumala, is? taivaassa.
JALMARI.
Sinun t?ytyy lev?t?, sinun t?ytyy saada unta ja unhottaa.
ELISE.
Niin unta ja unhottaa. -- Voitpa olla oikeassa. Tied?th?n ett? sinulle on vuode ruokasalissa. (Ojentaa h?nelle kynttil?n.)
JALMARI.
Elise, rakkaani, uskotko, ettet voi koskaan anteeksi antaa? Heikkoudessani oli paljon rakkautta.
ELISE.
Jumala ja kansamme antakoon anteeksi meille, sill? olemmehan yksi. Hyv?? y?t?! (On sammuttanut p?yt?lampun ja ottaa toisen kynttil?n.)
Jalmari menee huoneeseen, Elise pys?htyy oman huoneensa ovelle. Hiljaisuus.
8:s kohtaus.
ELISE
(yksin.)
Jalmari! -- -- Miten hennoitkin! -- -- Nukkua en voi. Sieluni on horroksissa kaukana virran pohjassa, mutta ruumiini ei saa rauhaa. -- Ja min? en voi vapautua t?st? taakasta. Minunhan t?hteni h?n vahingoitti sielunsa. -- -- Mutta kuinka h?n saattoi tehd? lapsen t?hden, minun rakkaan lapseni, viattoman pikku poikani t?hden! Sinun pienell? otsallasi on jo se h?pe?, joka on seuraava sinua kautta koko el?m?si. (Vavahtaa ruumiillisesta tuskasta.) -- Oi, jospa saisin n?hd? sinut, silm?nr?p?ykselt?k??n, mutta voimani ovat loppuneet. -- Sill? hetkell? kun synnyt t?ytyy minun j?tt?? sinut pahan maailman jalkoihin, rakas pikku poikani. -- Ei, ei! -- -- Jos me molemmat olisimme poissa, niin ei kukaan tiet?isi t?st? mustasta h?pe?st? ja katkerasta tuskasta, silloin ei kukaan, ei kukaan muu kuin ?itisi saisi tuntea sinua, pikku lemmittyni. Silloin ei sinun tarvitsisi punastua kenenk??n edess? ja meid?n molempain muisto ehk? suojelisi h?nt?, jota me rakastamme. Sano, lapseni, oma kulta poikani: eth?n tahdo tulla t?h?n viheli?iseen maailmaan? Menemme yhdess? toiseen maailmaan, hiljaa, niin hiljaa, ettet her??, ennenkun ij?isyyden kirkkaus ymp?r?ipi sinut. Olethan v?synyt ja tahdot nukkua. (Menee kaapin luo ja ottaa kloroformipullon.) T?ss? on unen ja el?m?n neste meille molemmille. El? pelk??, min? seuraan sinua -- me rukoilemme iltarukouksen is?si edest? ja sitten nukumme niin rauhallisesti, sin? ja min?, poikaseni, ja sin? her??t ?itisi syliss?, ja h?n rakastaa sinua, rakastaa niin syd?mmellisesti, poikani. (Menee huoneeseensa.)
N?ytt?m? on kotvan aikaa pime?.
9:s kohtaus.
JALMARI
(tulee ruokasalista kynttil? k?dess?.)
Tuo huone on minusta niin outo. En saa siell? unta. Ja t??ll? varjot ovat kuin j?ttil?ishaamuja. Min? en n?hnyt niit? silloin, kun omatuntoni oli horroksissa. Iloitse nyt sin?, joka minulle el?m?n annoit, iloitse siit?, mit? verest?si on tullut. -- Elise parka! Kuinka l?mpim?sti h?n minua rakasti, kuinka h?n minuun luotti, kuinka onnellisia olisimme voineet olla. H?nen luottamuksensa olen ruhjonut, h?nen sielunsa hukuttanut. -- Ja mink?t?hden, hyv? Jumala, mink?t?hden? Viheli?isyyden, kevytmielisyyden, heikkouden t?hden. Ah, jo maan p??ll? on helvetti -- toista ei en??n tarvita. -- Jos voisin Elise? tyynnytt??, v?h?nk??n tyynnytt?? n?in? raskaina p?ivin?, niin voisi ehk? aika ja lapsi tuottaa unhotuksen, mutta en voi, h?n ei tahdo n?hd? minua Kainin merkki otsallani. -- H?n valvoo nyt ja k?rsii naissyd?men julmimpia tuskia. (L?hestyy hiljaa Elisen huoneen ovea.) Siell? on niin hiljaista. Jumalan kiitos! H?n on varmaankin p??ssyt uneen. (Menee l?hemm?ksi ovea.) Mik? tukehduttava haju! Mit? se on? Se on kloroformia. H?n on sit? k?ytt?nyt saadakseen lepoa. Elise parka! -- -- Siell? on niin kummastuttavan hiljaista. Tuli palaa viel?. Minun t?ytyy katsoa, nukkuuko h?n. (Avaa oven hiljaa, pys?htyy hetkiseksi tukahduttavan hajun vuoksi; sitten kiiruhtaa h?n huoneeseen.)
N?ytt?m? j?? tyhj?ksi.
10:s kohtaus.
JALMARI ja APTEEKKARIN ROUVA, aluksi haastaen makuuhuoneessa. Sitten L??K?RI.
JALMARI
(puhuu Elisen huoneessa hiljaisella ??nell?.)
Elise! Valvotko? (Kovemmin.) Elise! (Huutaa.) Suuri Jumala, h?n on tainnuksissa. Her?? Elise! Elise! Olet myrkytetty. Tukehdut! (Pari ikkunaruutua kuullaan rikkily?t?v?n.)
APTEEKKARIN ROUVA
(puhuu niinik??n makuuhuoneessa.)
Taivaan Jumala! Mit? on tapahtunut? Elise! H?n kuolee! Joutuin l??k?ri? hakemaan.
JALMARI.
(juoksee salin l?pi keitti??n huutaen palvelustytt??.)
Joutuin, joutuin l??k?ri? noutamaan. Sin? tied?t, muutamia askeleita t??lt?. Sano ett? rouva on hyvin sairas. Joudu, joudu!
APTEEKKARIN ROUVA
(saapuu horjuen harmaassa aamutakissa, ja