Pikku poikani | Page 3

h?n antaa rouva Ekl?fille ja menee.
ROUVA EKL?F.
Vai niin, kloroformipullo. Kiitos, kiitos! No eip? t?m? n?yt? juuri pienelt?. Sen panemme hyv??n s?il??n. Vaikkapa t?nne kaappiin. Eik? niin?
ELISE
(puuhatessaan paperi k?dess??n.)
Niin, pannaan sinne. T?ss? on kaapin avain, hyv? rouva Ekl?f. (Antaa h?nelle avaimen.)
ROUVA EKL?F
(antaa avaimen takaisin pantuaan pullon kaappiin.)
T?ss? on avain. Nyt ei kukaan asiaan kuulumaton saa pulloa k?siins?.
ELISE
(on levitt?nyt kirjearkin ja k??ntelee sit? h?mm?styksiss??n.)
Mit? kummaa! (Lapsellisesti nauraen). Paperi on aivan typ?sen tyhj?, ei ainoatakaan kirjainta! Onpa se ollut hajamielinen kirjoittaja.
ROUVA EKL?F.
Totta tosiaan! Eip? sitten ollutkaan vahinko eik? mik??n, jos se kastuikin.
ELISE
(yh? nauraen, samalla kun h?n laskee paperin arvottomana uunin komeroon.)
T?m? vasta on hauska juttu miehest?ni. Kenties h?n p??llekirjoituksesta kuitenkin arvaa, kenelt? kirje on.
ROUVA EKL?F
(nauraen.)
Se kai on ollut joku sangen oppinut herra. Neh?n ne tavallisesti ovat hajamielisi?.
Aisakellon ??ni kuuluu pihalta.
ELISE.
Nyt varmaankin ?iti tulee. (Huutaa) Liina! Liina!
PALVELUSTYTT?
(tullen saliin)
Kuomireki saapui pihaan. Ehk? apteekkarin rouva tulee.
ELISE.
Aivan varmaan. Rienn?! Auta rouva tavaroineen sis??n!
Palvelustytt? menee ulos etehisen ovesta.
ROUVA EKL?F.
Min? siirryn kotiini. Hyv?? y?t?, hyv? rouva, nukkukaa hyvin! (Menee keitti?n kautta.)
ELISE.
Kiitos, kiitos, rakas rouva Ekl?f, hyv?? y?t?, hyv?? y?t?!
5:des kohtaus.
ELISE. APTEEKKARIN ROUVA. PALVELUSTYTT?, ja er?s KYYTIPOIKA, joka kantaa matkakapineita etehiseen, miss? ?iti ja tyt?r ensim?iset tervehdyksens? vaihtavat.
ELISE.
Syd?mellisesti tervetullut, rakas ?iti! (Suutelee h?nt?.)
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, kiitos, rakas Elise. Kuinka jaksat nyt? N?yt?t sangen terveelt?.
ELISE.
Ja olenkin niin terve ja reipas, ettei sinun, ?iti, tarvitse olla ollenkaan huolissasi minun t?hteni.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jumalalle kiitos!
ELISE.
Saanko auttaa?
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, rakas lapseni.
ELISE.
J?t? se suuri lipas t?nne eteiseen.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ja vie se pieni matkalaukku minun huoneeseeni. Kyyti on edelt?p?in maksettu.
ELISE.
Jalmari on kaupungilla, mutta tulee kotiin aivan pian. Emme n?et t?sm?lleen tiet?neet, milloin ?iti enn?tt?? perille. Jalmarilla on er?s kokous valiokunta-asian t?hden.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin, siit? valiokunnasta kuulee puhuttavan menip? minne hyv?ns?. Mieli? kuohuttavaa aikaa t?m?.
ELISE.
Ja ajatelkaa ?iti, Jalmari el?? aivan p?iv?n tapausten py?rteess?.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ymm?rt??h?n sen. --
ELISE.
K?y nyt sis??n, rakas ?iti, ja viel? kerran syd?mellisesti tervetullut pieneen, onnelliseen kotiimme! Istuhan, ?iti, t?h?n nojatuoliin, siin? on eritt?in mukava istua, min? kohennan v?h?n pes?valkeaa. ?itill? on ollut ilke? matkailma.
APTEEKKARIN ROUVA.
Ja niin huono keli. Vastaantulijoista ajoivat toiset rattailla, toiset reell?. Umpinaisessa kuomireess? ei minulla toki kylm? ollut.
ELISE.
Haluaisiko ?iti aluksi teet??
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitos, lapseni, ei n?in my?h??n. Se veisi minulta unen. ?l?k? puuhaa illallistakaan. Pari tuntia sitten olin herkkuev?itteni kimpussa, joita sain Tampereelta. Minulla ei ole v?hint?k??n n?lk?.
ELISE.
Se oli -- harmillista! olin v?h?ll? sanoa, mutta saanhan sen sijaan huomenna ensi kerran rakkaalle ?itilleni em?nn?id?.
APTEEKKARIN ROUVA.
Kiitoksia vain. -- Kuten voit arvatakkin, l?hetti is? sinulle syd?mellisimm?t terveisens? ja siunauksensa. H?n l?hetti minun mukanani teille kauniin raamatun.
ELISE.
Rakas is?!
APTEEKKARIN ROUVA.
Lieh?n sinulla viel? tallella se raamattu, jonka vanha hoitajasi testamentissaan sinulle m??r?si?
ELISE.
Niin, sen uskollisen, hyv?syd?misen Lotan suuri raamattu paksuissa nahkakansissa. Kyll? se on tallella, vaikken t?ll? kertaa muista, mihin se on pantu.
APTEEKKARIN ROUVA.
Is? on panettanut uuteen raamattuun kaksi tyhj?? lehte?, joihin te kirjoitatte nimenne ja lapsen sek? kummien nimet, niinkuin oli tapana ennenaikaan. On tarkoitus, ett? siit? tulisi perheraamattu, jota pidet??n nuoren kotinne kallisarvoisena yst?v?n?. Samalla k?ski is? sanoa, ett? h?nen ensim?inen teht?v?ns? iso-is?n? on se, ett? h?n tallettaa s??st?pankkiin jonku siev?n rahasumman teid?n lapsellenne.
ELISE.
Niink? is? sanoi, ett? meid?n lapsellemme?
APTEEKKARIN ROUVA.
"Heid?n lapselleen", niin h?n sanoi; h?nen vanha syd?mens? on kokonaan heltynyt ajatellessaan maailmaan saapuvaa lapsenlasta.
ELISE.
Min? olen nyt ylenm??rin onnellinen, kun v?limme is?n kanssa tulee sellaiseksi kuin sen pit?? ollakin. -- Tied?tk?, ?iti, -- se oli kyll? aijottu pieneksi h?mm?stykseksi, mutta en malta olla sit? jo nyt kertomatta, ett? pikku pojastamme tulee is?n ja Jalmarin kaima.
APTEEKKARIN ROUVA
(kummastellen.)
Pikku pojastanne?
ELISE.
Ai, anteeksi, rakas ?iti, se on, kuten Jalmari sanoo, minun omituinen p??h?n-pistoni, ett? esikoiseni on poika, mutta min? olen siit? niin varmasti vakuutettu, ett? t??ll? kotona erehdyn sanomaan sit? my?t??n. Sen t?ytyy olla poika.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin olet viel? lapsellinen kuin ennenkin, Elise. Poika tai tytt?, meille vanhoille on pienokainen yht? rakas.
ELISE.
Niinh?n se kyll? on. Mutta n?es ?iti, min? olisin niin onnellinen, jos meill? olisi poika oppimassa perinpohjin tuntemaan jaloa is??ns?, Jalmarin ollessa viel? voimakas ja nuori, jos n?kisin pojan sieluun ensim?isen kipunan syttyv?n is?ns? sielussa leimuavasta is?nmaanrakkauden tulesta, jos huomaisin pienokaisen tiedonjanon ja, kukaties, n?kisin kerran viel? runoilijan jalojen tunteiden her??v?n h?nen nuorekkaassa rinnassaan.
APTEEKKARIN ROUVA.
No, no, no. Ei nyt tuollaiset mielenliikutukset ole sopivia. Levollisuus ja rattoisa rauha on sinulle t?t? nyky? paras. -- Viel?k? miehesi kirjoittelee runoja, niin kuin puolikymment? vuotta sitten?
ELISE.
No tietysti! -- -- Niin, min? tarkoitan, ett? runoileminen on h?nelle nyt yht? helppoa kuin silloinkin, vaikka se, luullakseni, on paljon ty?n t?hden j??nyt h?nelt? v?h?n syrj??n. Noin vuosi sitten, sen min? tied?n, kirjoitti h?n runon esimiehens? hopeah?iksi, ja se oli niin kaunis, ett? min? melkein luulen, ett? Jalmari juuri sen runon vuoksi p??si niin pian vakinaiseksi translaattoriksi.
APTEEKKARIN ROUVA.
Vai niin, ohoo!
ELISE.
Siin? uskossa min? ainakin olin ja olin iloinen, kun Jalmari kerrankin sai tunnustusta kaiken ahkeruutensa, harrastuksensa ja taitonsa vuoksi, joista h?nen on vaan itse?ns? kiitt?minen. (Ajatuksissaan.) Mik? ihmeellinen l?mp? ja voimakas lento olikaan niiss? is?nmaallisissa runoissa, joita h?n viisi vuotta takaperin kirjoitti, jotka kierteliv?t kirjoitettuina j?ljenn?ksin? k?dest? k?teen, kun olivat niin vapaamielisi? etteiv?t painettuina p??sseet julkisuuteen, tied?tteh?n, ne, joista l?hetin j?ljenn?kset teille, kun is? avioliittoamme vastusti. Muistathan ?iti