Pikku kettuja | Page 7

virhe ei ole korkea p??m??r?, jonne h?n koettaa ymp?rist???n kohottaa, vaan v??r? tapa, joten h?n sinne pyrkii. H?n on saanut p??h?ns?, ett? moittiminen on ainoa keino oikaista erehtynytt?. H?nelle ei ole mieleenk??n juolahtanut, ett? h?nell? olisi yht? suuri velvollisuus kiitt?? kuin moittia ja ett? ihmisi? pikemmin saa tekem??n oikein kiitt?m?ll? sit?, mit? he ovat tehneet hyv?sti, kuin virheit? ja erehdyksi? moittien.
Vastap??t? rouva Varmasta asuu rouva Tyytyv?inen, hiljainen, vaatimaton nainen, joka ei ole l?hesk??n niin lujaluonteinen ja oivallinen kuin h?nen naapurinsa. H?n on iloinen ja vilkas eiv?tk? h?nen periaatteensa ole niin j?rk?ht?m?tt?m?t; h?nen el?m?ns? suurena p??maalina on v?ltt?? ik?vyyksi? ja saada sen miellytt?v?t puolet pysyviksi.
Rouva Tyytyv?ist? rakastavat h?nen miehens?, lapsensa ja palvelijansa, sill? h?n jo luonnostaan on jokaiselle yst?v?llinen. H?n on tiet?m?tt?ns? miellytt?v?.
Rouva Varmanen tarkastaa komeasti katettua p?iv?llisp?yt??ns?, tutkien joka esinett? erikseen ja virkkaa viimein: "katsoppas, Johanna, tuota mustaa pilkkua suola-astiassa! Oikein h?mm?styn sinun huolimattomuuttasi!" -- Rouva Tyytyv?inen sanoo: "sanoppas, Johanna, miss? olet oppinut n?in siev?sti p?yt?? kattamaan? Kaikki on niin siroa ja siisti?, paitsi -- katsoppas! -- pyyhk?isepp?s hiukan tuota suola-astiaa; -- kas niin, kaikki on nyt vallan mainiosti."
Rouva Varmasen lapset ja palvelijat eiv?t kuule muusta puhuttavankaan kuin virheist??n; rouva Tyytyv?isen palvelijat hyvist? puolistaan. H?n kiitt?? heid?n onnistumistaan ja kehoittaa heit? edistym??n samaan suuntaan. H?nen miehens? tuntee pysyv?ns? ylev?n? vaimonsa silmiss? ja lapset tuntevat olevansa ?itins? rakastamia hyvi? lapsia, vaikkakin rouva Tyytyv?inen joskus saattaa olla aika vihainen ja torua v?ki lailla, kun jotakin menee ihan nurinp?in.
N?m? kaksi perhett? selv?sti osottavat, miten paljoa enemm?n ihan tavallinen nainen luontaisella miellytt?v?isyydell??n saa aikaan kuin lujaluonteisempi, hurskaampi ja periaatteellisempi nainen, joka koettaa ihmisluontoa kangella kohottaa, jolla sit? ei ole tarkoitettu kohotettavaksi.
Ihmisten virheet ja erehdykset saavat yht? usein alkunsa toivottomuudesta kuin muistakin syist?. Eik?h?n meit?kin liene joskus painanut virheiden taakka, joita pelk?st? rohkeuden puutteesta emme ole kyenneet oikaisemaan? Ja eik?h?n meit? toiselta puolen todellakin ole auttanut yst?v?, joka uskoi meist? hyv??, luotti meihin, n?ki hyv?t puolemme valoisimmassa valossa ja peitti virheemme?
Muistakaamme olevamme samaa lihaa ja verta, -- puutteet, heikkoudet ovat samat l?himm?isess?mme kuin meiss?kin, samat jokaisessa ?kkin?isess? palvelijassa ja ajattelemattomassa lapsessa.
* * * * *
Tarkastakaamme viel? muutamin sanoin luettua.
Ensiksi: p??tt?k??mme uurastaa vaikenemisen avun harjoittamista.
Toiseksi: pit?k??mme kaikkea ajattelematonta _moittimista syntin?_ elk??mmek? myrkytt?k? l?himm?isemme el?m?? ik?vill? ja turhanaikaisilla muistutuksilla.
Kolmanneksi: harjoittakaamme kiitoksen avua. Kaikkia meit? on opetettu, ett? meid?n velvollisuutemme on kiitt?? Jumalaa, mutta harvat meist? ovat ajatelleet velvollisuuttamme kiitt?? ihmisi?kin. Samasta syyst?, josta kiit?mme jumalallista hyvyytt?, tulee meid?n kiitt?? inhimillist?kin kuntoa.
Meid?n pit?? kiitt?? yst?vi?mme -- l?heisi? rakkaita yst?vi?mme. Meid?n pit?? katsella ja ajatella heid?n hyvi? t?it??n, kunnes virheet unohduksiin j??v?t. Ja vasta sitten kuin me rakastamme heit? hellimmin ja enimm?n n?emme heid?n hyvi? puoliaan, vasta sitten on aika viisaasti huomauttaa heit? parannettavista puolista.
Vanhempain pit?? oppia kiitt?m??n lapsiaan joka kerta, kun he sit? ansaitsevat ja ihan yht? huolellisesti kuin he heit? virheist?kin huomauttavat, ja is?nt?in yht? tunnollisesti ilmaista mielihyv?ns? palvelijain hyv?sti tekem?st? ty?st? kuin moittia heid?n huolimattomuuttaan. Se, joka t?t? parannuskeinoa k?ytt??, huomaa heti kiitoksen moitetta tepsiv?mm?ksi. Kiit?pp?s kerran huolimatonta palvelijaa, joka joskus on teht?v?ss??n onnistunut ja huomaa, miten h?nen silm?ns? v?l?ht?v?t. Varmasti h?n hyv?ksymisesi muistaa ja tekee saman ty?ns? vastakin yht? hyv?sti, jollei paremmin.
Kun moitit -- tee se harvoin ja aina kahden kesken -- niin sano tyynesti ja yst?v?llisesti ja niin hienotunteisesti kuin voit. Lasten ja palvelijain moittiminen toisten kuullen on kerrassaan sopimatonta. Ylpeytt?, uhkaa ja itsep?isyytt? sill? tavalla her?tet??n, mutta kahden kesken annettu neuvo kiitollisena huomioon otetaan.
Yleisen? s??nt?n? tahtoisin muistiin teroittaa, ett? lapsia on aina silloin kohdeltava samoin kuin aikuisiakin; he ovat yht? arkatunteisia ja tarvitsevat yht? paljon hienotunteisuutta kuin aikaihmisetkin.
Kun me viimein olemme p??sseet niin pitk?lle, ett? huomaamme ja tunnustamme sen hyv?n, joka on yst?viss?mme, lapsissamme, palvelijoissamme ja sit? kaikissa olosuhteissamme silm?ll? pid?mme, joko meid?n sitten on kiitett?v? tai moitittava -- silloin olemme ottaneet kiinni ja surmanneet yhden pikku ketun, joka on turmellut monta nuppua viinim?ess?mme.

II.
?rtyisyys.
Joulukiireest? se alkunsa sai, siit? olen varma. Kerron koko tapauksen.
Meill? on aina pidetty kaikellaisia juhlia suuressa kunniassa; mutta vuoden kaikista juhlista on kuitenkin iloinen joulu aina vienyt voiton.
Monet viisaat ja oppineet ovat tosin paljon vaivaa n?hneet koettaessaan todistaa, ettei se suuri tapaus, jota me jouluna viet?mme, ole tapahtunutkaan joulukuun 25 p?iv?n?. Mutta jos niin olisikin, niin mit? se meit? liikuttaa? Jos kerran niin suuri, niin riemuisa tapaus on t?m?n maan p??ll? tapahtunut, niin on se varmasti muistojuhlan viett?misen arvoinen. Meh?n viet?mme juhlaa Vapahtajan syntymisen muistoksi, emme sen ajan muistoksi, jolloin h?n syntyi. Ja jos kaikki kristityt, vaikka ovatkin tuhansista asioista kiistelleet ja v?itelleet, sittenkin ovat jo yhdeks?tt?toista vuosisataa viett?neet joulukuun 25 p?iv?? rauhan juhlana, kuka rohkenee juurtuneen tavan h?vitt?? ja historiallisten arvelujen takia hyl?t? joulun rauhantervehdykset?
Meill? on joulua aina suurena juhlana vietetty ja varsinkin lapset, niin kauvan kuin he pes?ss?mme viihtyv?t, ovat odottamalla joulua odottaneet ja kilvan koettaneet, kuka ensiksi saa hauskaa joulua toivottaa.
Koko suku, pojat ja tytt?ret olivat perheineen ja pienokaisineen t?ksi jouluksi kokoutuneet komealle ja ihmeelliselle joulukuusellemme, jonka hommaamiseen ja koristamiseen oli vaimoltani, Jennylt? ja minulta mennyt viikkokauden