Pikku kettuja | Page 4

hyv?ntahtoisesti laadit luettelon kaikista muista pikku asioista, joissa minun on korjauttava.
Entusius sys?? kahvikupin edest??n ja naputtelee p?yt??n.
-- Jos minun sallitaan hieman huomauttaa, hyv? yst?v?, niin p?yt??n naputtelemista ei pidet? sopivana, -- virkkaa h?nen kaunis vastustajansa.
-- Sin?h?n voit tehd? ihmisen hulluksi, Hermione! huudahtaa Entusius, nousee p?yd?st? ja l?htee kotoaan katkerana, varmasti p??tt?en sy?d? p?iv?llist? muualla.
Entusius on loukkautunut syd?njuuriaan my?ten eik? ole mielest??n el?ess??n n?hnyt niin ajattelematonta ja ?rtyis?? naista. Mutta ei h?nelle mieleenk??n vilahda, ett? juuri h?nen oma h?ik?ilem?t?n, alituinen moittimisensa on Hermionen joka hermon niin herkist?nyt ja aristanut, ett? pieninkin vihjaus, yst?v?llisinkin neuvo h?nt? kiusaten kiusaa. Tosin ei t?m?naamuinen kiista ollut h?nen syyns?. H?n sanoi vain sen, joka oli oikeaa ja totta, ja Hermione oli itsep?inen ja taipumaton. Mutta alkusyy oli kielt?m?tt? kuitenkin h?nen.
Kun Entusius naimisiin menty?ns? unelmistansa her?si ja huomasi, ett? h?nen Hermionensa k?yt?nn?llisess? el?m?ss? todellakin oli vain "lintunen, t?ht?nen, kukkanen" eik? em?nt? -- miksi h?n ei silloin rehellisen? miehen? katsonut todellisuutta silm?st? silm??n? Miksi h?n ei muistutellut kaikkia niit? ihania asioita, joita h?n parin vuoden kuluessa oli h?nen korvaansa kuiskaillut? Ja miksi h?n h?nelt? vaatii rehellisyytt?, vaatii enemm?n kuin mist? oli puhe ollut -- enemm?n siis kuin mihin h?nell? oli oikeutta? Voiko lintunen johtaa taloutta? Voiko kukkanen pit?? silm?ll? Riittaa ja Mariaa ja perehdytt?? heid?t hienon talouden kaikkiin yksityisseikkoihin?
Jos h?nen vaimonsa, niinkuin useimmat muutkin tyt?t, kodin velvollisuuksia opetellessaan monta monituista kertaa tuskastuu ja erehtyy, niin totta kai h?nen oikeastaan pit?isi voimiansa my?ten h?nt? siin? vaikeassa teht?v?ss? auttaa eik? lis?t? kivi? kuormaan. Muistelkoonpas, miten ihaillen ja hymyhuulin h?n ennen h?it? kuunteli h?nen rehellist? tunnustustansa, ett? h?n on kerrassaan kykenem?t?n taloustoimiin ja miten h?nest? silloin oli vain runollista ja suloista juuri se, josta avioliitossa oli niin paljo ik?vyyksi? kummunnut.
Jos mies huomaa, ettei vaimo voi kodin velvollisuuksia t?ytt?? -- eik? h?n sitten voi muuten kuin haikailematta ja armottomasti viskata muistutuksiaan ja vaatimuksiaan, joihin moni kohta kodissa aiheuttaa? Ei h?n uskaltaisi sanoa niin suoraan ja ep?kohteliaasti puotilaiselleen, r??t?lilleen tai suutarilleen. Poikamiehen? Entusius ei milloinkaan moittinut ruokaa ruokapaikassaan ensin tarkoin asiaa ajattelematta ja huomauttamatta siit? niin kohteliaasti kuin suinkin. Huomautukset ja muistutukset ovat seurael?m?ss? ilmaistavat kohteliaasti ja soveliaalla tavalla, muuten niiden k?rki ponnahtaa takaisin lausujaan. Mutta omaa vaimoaan ja omassa kodissaan h?n muistuttaa sanojaan punnitsematta. Niin, sen h?n tekee; mutta vuosien kuluttua on vaimo muuttunut ja koti siet?m?t?n. Ja v?hitellen h?nelle selvi??, mihin arkailematon moittiminen vie, ja ett? nainen osaa ampua moitteen myrkyllisi? nuolia paljoa taitavammin ja varmemmin kuin mies.
Mutta syy ei aina ole miehen. Liiankin usein hell??, tyyniluontoista ja k?rsiv?llist? aviomiest? kiusaa ja vaivaa moittelias vaimo, jonka lahjakkuus n?ytt?? ilmenev?n pitk?lle kehittyneen? taitona keksi? ja paljastaa kipeit? kohtia kaikessa ja kaikissa.
Olemme n?hneet jalointen ja l?mminsyd?mmisinten mielten muuttuvan juroiksi j?rreiksi sellaisen vaimon vaikutuksesta. Varmana saavansa aina osakseen moitetta, olivatpa miten hyv?ns?, eiv?t he viimein mist??n v?lit?kk??n.
Tunsimme kerran miehen, joka meni naimisiin hemmotellun kaunottaren kanssa, jonka nurinalle, vaatimuksille ja oikuille ei ollut ??ri?, ei vieri?. Saadakseen kuitenkin lepoa v?syneille hermoilleen t?ytyi h?nen viimein heret? kuulemattomaksi h?nen toiveilleen ja ruikutuksilleen. H?n eli mik?li mahdollista niinkuin ei vaimoa olisi ollut olemassakaan, mutta piti kuitenkin huolta, ettei h?nelt? mit??n puuttunut. Vaimo sairastui, mutta miehen syd?n pysyi kylm?n? ja heltym?t?nn?. H?n kuoli ja mies oli kuin vapautettu vanki. H?n meni uusiin naimisiin -- naisen kanssa, joka ei ollut kaunis, vaan hyv? ja lempe?, -- naisen kanssa, joka vaati v?h?n ja moitti harvoin ja silloin aina mit? hienotunteisimmin ja varovimmin. Ennen niin v?linpit?m?tt?m?st? ja huolimattomasta puolisosta tuli mallikelpoinen aviomies -- aina hyv? ja aulis ja valmis t?ytt?m??n kaikki vaimonsa toiveet -- h?n oli kuin savi valajan k?dess?. Vaimon lievinkin huomautus, joka niin harvoin ja silloinkin niin varovasti lausuttiin, oli h?nelle suuremman arvoinen kuin monet pitk?t puheet. Niin erilainen voi sama ihminen olla, riippuen siit? k?dest?, joka h?nen syd?mmens? kieli? koskettelee!
* * * * *
Olemme t?h?n asti puhuneet moittimisesta yksinomaan miehen ja vaimon kesken. Miltei sit?kin pahempi on lasten moittiminen. Lapsia ei mik??n niin vahingoita kuin alituinen, ajattelematon nariseminen ja kiuskaminen. Lapset ovat usein virheineenkin yht? tunteellisia ja arkoja kuin aikuiset. Lapsessa on kaikki kehittym?t?nt?, kypsym?t?nt? ja puutteellista. Ja melkeinp? jokainen h?nt? vanhempi luulee olevansa oikeutettu ja velvollinenkin h?nt? torumaan, kunnes h?nest? tulee tunteettoman kova ja tuittup?inen jurri.
Vilkas, vallaton poika hy?kk?? koulusta kotiin innoissaan kertoakseen ?itillens? sanottavansa. Paikalla kuuluu:
-- Kas niin, nyt on taas ovi auki! Enk? min? ole kivenkovaan ja monta monituista kertaa kielt?nyt j?tt?m?st? ovea auki?
-- Katsoppas jalkojasi, mink? n?k?iset ne ovat! Mitenk? usein minun pit?? muistuttaa sinua pyyhkim??n jalkasi huoneeseen tullessasi?
-- No, siin? on taas hattu sohvalla! Milloinka sin? opit sen panemaan paikoilleen?
-- El? j?t? tauluasi siihen! Eih?n sen paikka siin? ole.
-- Ui, miten likaiset k?det sinulla on! Miss? ihmeess? sin? olet itsesi tuommoiseksi t?hr?nnyt?
-- Et saa istua sill? tuolilla; paikallahan sin? sen s?ret.
-- Lapsiparka, mink? n?k?inen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan!
-- Etk?s n?et taas ole repinyt vaatteitasi! Hyv? ihme, mink?lainen tuo poika on!
-- El? huuda niin hirve?sti! Aivanhan t?ss? kuuroksi tulee.
-- Tahtoisinpa mielell?ni tiet?? sin?k?,