Pikku kettuja | Page 3

taas paistettu liian kovaksi. Se on aina liian kovaa.
-- Ei aina, hyv? Entusius. Maanantainahan se oli sinusta ihan paraiksi paistettua.
-- No, melkein aina sitten.
-- Kuulehan, rakas Entusius, t?n??n oli minulla vieraita enk? voinut menn? itse keitti??n katsomaan Riittaa niinkuin muuten aina teen. On niin vaikea saada h?nt? tekem??n edes jotain kunnollisesti.
-- ?iti sai aina kaikki teht?v?ns? kunnolliseksi, olivatpa palvelijatkin mink?laisia tahansa.
Ja taas:
-- Hyv? yst?v?, sinun t?ytyy katsoa, etteiv?t palvelijat tuhlaa niin paljon halkoja. En ole ikip?ivin?ni n?hnyt menev?n niin paljon puita n?in pieness? taloudessa kuin meid?n.
Tai:
-- Hyv? yst?v?, mitenk? sin? voit antaa Marjetan repi? p?iv?n sanomalehden?
Tai:
--- Hyv? yst?v?, minun t?ytyy todellakin sy?d? p?iv?lliseni muualla, jollen saa ruokaa m??r?aikana.
Tai:
-- Hyv? yst?v?, toivoisin sinun v?h?n paremmin pit?v?n silm?ll?, mitenk? paitani silitet??n -- t?m?h?n on ilmeist? h?v?istyst?!
Tai:
-- Hyv? yst?v?, sin? et saa antaa Jussin liikuttaa vierashuoneen kuvastinta.
Tai:
-- Hyv? yst?v?, sinun pit?? katsoa, etteiv?t lapset leiki vinnill?.
Tai:
-- Hyv? yst?v?, sinun t?ytyy tarkemmin pit?? silm?ll?, ettei Marjetta salin lakaisuajaksi pane mattoja kuistin portaille.
Ja niin edesp?in ihan ??rett?miin. Kurkihirrest? kellariin asti pit?? "hyv?n yst?v?n" katsoa, ett? kaikki on s?ntill??n, muuten siit? h?nt? moititaan.
Mutta kun Entusius silloin t?ll?in n?kee entisen enkelins? kyynelsilmin nuhtelevan h?nt?, ettei h?n en?? rakasta h?nt?, niin h?n kaikesta syd?mmest??n torjuu sellaisen syyt?ksen ja vakuuttamalla vakuuttaa rakastavansa h?nt? enemm?n kuin konsanaan ennen. Mahdollistahan se onkin. Erotus on vain siin?, ett? Hermione on sattunut kuutamon ja runouden maailmasta siirtym??n jokap?iv?iseen todellisuuteen. Niin kauvan kuin h?n Entusiuksen mielest? oli enkeli, t?ht?nen, lintunen, illan rusopilvi, ei h?ness? tietysti ollut mit??n moittimista. Mutta kun enkeli nyt oli tullut maallisen toimen yhti?kumppaniksi, oli se aivan toista. Entisenlaisissa oloissa Entusius toistaisi samat sanat kuin silloinkin. Ik?v? kyll? eiv?t ne en?? palaa. Entusius on ihan yksinkertaisesti mies, jolla on tapana sanoa kaikki, mit? milloinkin mieleen vilahtaa. Ennen avioliittoa h?n ihaili ja jumaloi tulevaa vaimoansa runouden ja haaveilujen maan ihanteena, ja paraansa mukaan h?n hemmotteli h?nt?, tehden h?net kelpaamattomaksi siihen k?yt?lliseen el?m??n, johon avioliitto h?net saattoi. Avioliiton j?lkeenkin h?n niinik??n punnitsematta seuraa hetken mielijohteita, ei kuitenkaan en?? kiitt?en ja kehuen, vaan moittien ja soimaten. Yksin sulouden tunne ja kauneuden rakkaus, joita h?n ennen avioliittoa Hermionessansa ihaili, saavat h?net nyt, kodin j?rjestely? tarkastaessa, joka p?iv? huomaamaan sadottain puutteita ja aiheuttavat ne satoja moitteita.
Olemme t?h?n asti ajatelleet suloista, kuuliaista vaimoa, joka tulee pahoilleen, vaan ei suutu, joka ei viel? v??ryytt? tunne, vaan n?yr?sti koettaa kohtalon kovia ehtoja t?ytt??. Sellaisia vaimo-raukkoja, kalpeita ja kuihtuneita olemme n?hneet monta, vaimoja, jotka ovat ihan kuin ansarikasvia, jotka arkihuoneen kuivassa, p?lyisess? ilmassa nuutuvat, kuoleutuvat ja menett?v?t toisen toisensa per?st? kerran niin kauniista lehdist??n.
Mutta kuvassa on toinenkin puoli -- kun n?et vaimo, suuttuneena ja harmissaan, vuorostaan rupeaa maksamaan samalla mitalla ja naisen kekseli?isyyden ter?vill? nuolilla l?vist?? jokaisen liitoksen miehens? varustuksissa, osottautuen siin? ihan yht? v??r?ksi, mutta miest? paljoa taitavammaksi.
Surullisinta kuitenkin on n?hd? kahden henkil?n, jotka kerran ovat toisiaan syd?mmellisesti rakastaneet, k?ytt?v?n rakkauden kautta saavuttamaansa toistensa tarkkaa tuntemista ainoastaan toisiansa kiusatakseen ja ?rsytt??kseen. Vuosikausia yhdess? eletty??n ja kaikki toisillensa uskottuaan he tuntevat toistensa luonteet ja osaavat sit? varmemmin t?hd?t? ja ampua myrkylliset nuolensa -- ja niin per?ti turhan turhista pikku seikoista saa moitteen murhen?ytelm? tavallisesti alkunsa.
Miten kerrassaan mit?tt?mist? syist? todellakin alkavat useimmittain ne riidat, jotka horjuttavat ihan rakkauden perustuksia ja musertavat sen hennon ja arkaluontoisen rakennuksen! My?h?stynyt tai hieman onnistumaton p?iv?llinen, revitty sanomalehti, halkojen tai saippuan tuhlaus, s?retty lautanen! Sellaisista mit?tt?m?n pienist? syist? voivat usein oikein hyv?t, jalomieliset, jumaliset ihmiset sylen t?ydelt? tuhlata ja h?vitt?? juuri sit? kallista aarretta, jonka t?hden taloja rakennetaan, halkoja k?ytet??n ja koko talous perustetaan -- omaa onneaan. Ennemmin kylm?? kahvia, savuista teet?, pohjautunutta ruokaa; ennemmin vaikka mit? harmia, vaikka mit? ik?vyytt? kuin rakkauden menett?minen. Mutta mik??n ei rakkautta niin varmasti kuluta kuin lakkaamaton moittiminen.
Kun moittiminen kerran on tullut kahden toisiansa rakastavan henkil?n tavaksi, niin se aikaa my?ten leikkaa parantumattoman haavan, joka ei sied? hell?varaisintakaan, oikeutetuintakaan huomautusta. Jos niin sairaaloinen arkuus on saanut jalan sijan, on rakkauden ennalleen palauttaminen miltei ilmeinen ihmety?.
Entusius on esimerkiksi t?n??n noussut yl?s mit? paraimmalla tuulella. Aamiaisp?yd?ss? h?n leikillisesti huomauttaa, miten omituisesti Hermione kirjoittaa _g:n_. Hermione kiivastuu paikalla ja vastaa pisteli??sti:
-- Vai en min? en?? osaa edes kirjoittaakkaan sinun mieliksesi? Mist? muusta sinulla on muistuttamista? Ehk?p? hyv?ntahtoisesti kirjoittaisit luettelon kaikista, mit? minussa on korjattavaa.
-- Rakas Hermione, nyt sin? olet ajattelematon.
-- En ollenkaan. Min? vain kerran tahtoisin saada loppuun herrani ja mieheni vaatimukset.
-- No, rakas Hermione, el? nyt ole lapsellinen.
-- Etk?h?n alkaisi jo keksi? jotain uutta, rakas Entusius. Sit? olen jo kuullut niin usein, ett? siit? on kaikki uutuuden vieh?tys h?vinnyt.
-- Kas niin, Hermione, elk??mme nyt toki riidelk?.
-- Hyv?nen aika! Kukas t?ss? riitelee? En ainakaan min?. Min?h?n vain pyysin sinua minua oikaisemaan. Toivoisin edes kerran -- mene, tied?, el?n yhdeks?nkymmenvuotiaaksi -- voivani tyydytt?? sinun ylen hienostunutta mielt?si. Toivon, ett? kahvi on hyv?? t?n??n ja tee ja leip? ja paisti ja palvelijat ja eteisen matto ja vinnin ovi ja kellari. Ja nyt min? luullakseni saan oppia hiukan yleissivistyst?. Min? tartun paikalla siihen. Mutta toivottavasti sin?