Pikku ihmisiä | Page 8

k?rsinyt mit? ruumiillista tuskaa hyv?ns?, jos olisi p??ssyt t?st? syd?men tuskasta.
Pelotti, ett? on jo jotakin tapahtunut, kun ei kuulunut Lauraa ky?kkiin, jossa h?n tavallisesti joka aamu oleskeli isot ajat is?n ja ?idin viel? nukkuessa. Sill? Laura oli aamunvirkku, oli siihen hereill? kuin Leenakin.
Lauraa ei kuulunut koko aamuna. Eik? Leena hirvinnyt menn? katsomaan eik? kuulustelemaan. Aamiaisp?yt?? kattaissaan h?n vihdoin sai kuulla rouvalta, ett? Laura viel? nukkuu.
?Nukkuu!?
Ihmeellist? se oli rouvastakin.
?Nukkuu??
?Voiko Leena pahoin?? kysyi rouva. ?Leena on aivan kalpea ja kuin py?rtyv??, h?t?ili rouva.
Ei Leena py?rtynyt eik? h?nt? py?rrytt?nytk??n. H?nen korvissaan soi kuuluvasti: ?...ja h?nen unensa on oleva ikuinen kuin Kirstin uni...?
Leena menty??n ky?kkiin kiireell? notkisti polvensa toisen kerran.
Jaloilleen h?n p??si ainoastaan siten, ett? paneutui vatsalleen ja veti avukseen muutaman tuolin, johon nojaten kohosi seisaalleen.
?Min? vaikka k?sivarteni katkasisin, jos saisin unen estetyksi.?
Leenalla oli sellainen tieto ja usko, ett? kun pahan unen saa estetyksi, niin se tulee k??nnetyksi, siten, ett? kaikki siin? merkitsee silloin hyv??, niin se, mik? muutenkin merkitsee hyv??, kuin sekin, mik? merkitsee pahaa.
Lehtori ja rouva alkoivat huolestua, kun Laura nukkui viel? puolen p?iv?n aikaan. Ja kun h?n ei her?nnyt viel? p?iv?llisajan l?hestyess?k??n, niin he k?skiv?t l??k?rin. He istuivat vakavina ja ??nett?min? Lauran vuoteen ??ress?. Ja ky?kiss??n Leena kahden vastakkain asetetun tuolin avulla laskeutui polvilleen kolmannen kerran.
Juuri ennen l??k?rin tuloa her?si Laura virke?n ja iloisen n?k?isen?.
?Hyv?? huomenta, neiti Unikeko?, sanoi l??k?ri tervehtiess??n Lauraa, joka viel? oli s?ngyss??n. ?Meill? muilla on pian ilta.?
Ja alkoi tutkimus kaikinpuolinen ja tarkka.
Ei mit??n. Ei v?hint?k??n oiretta mihink??n, kuului l??k?rin enemm?n kuin lohduttava vakuutus.
?Joulupukki on ehk? pit?nyt pikku neiti?mme v?h?n j?nnityksiss? ja valvottanut monet pitk?t illat, niin ett? tytti ottaa nyt tappionsa takaisin.? Ja l??k?ri m??r?si raittiit pyyhkeet ja sitten reippaasti yl?s ja ulos ja illalla oikeaan aikaan nukkumaan. Silloin on Laura entisiss? saranoissaan.
?Kuule, Laura?, sanoi l??k?ri Lauralle. ?Huomenna on Tapani. Silloin ovat kaikki kiltit lapset ajelemassa. Aijotko sin? nukkua huomenna my?h?iseen? Mit???
?Nukun, jos n?en kaunista unta?, vastasi Laura.
?Vai niin? Sek? siin? oli? Vai unenn?k?j? me olimme ongella?, sanoi l??k?ri. ?Mit? kaunista unta sin? olet n?hnyt, saako set?kin kuulla??
Ei saanut set? kuulla. Laura vain k??ntyi katsomaan ?iti??n ja hymyili tuota hymy??n: kirkkaita p?ivi?.
?Kas, kas vain sit? hymy??, huudahti l??k?ri ja k??ntyen lehtoriin h?n jatkoi: ?Lied ohne Worte.?
Lehtorin rouva punastui.
L??k?ri naurahti herttaisesti ja sanoi:
?Te, hyv?t naiset, niin tyt?r kuin ?itikin, puhelette liian n?kyv?sti: paljastatte salaisuutenne.? Ja hypistellen Lauran py?re?t? leukaa h?n hymyillen jatkoi: ?Set? jo tiet??: Laura uneksi veikosta.?
?Veli tulee t?n??n!? sanoi Laura.
?Ohoh, ei suinkaan?, v?itti l??k?riset?.
?Tulee!? intti Laura.
?Niink? Unimatti kertoi??
?Veli itse sanoi.?
?Siin? kauniissa unessako??
?Niin.?
?Oliko h?n suurikin??
?Noin suuri?, ja Laura osotti k?dell??n yli p??ns?.
?Niin?, my?nsi set?, ?niin suuri veli kyll? voi tulla. Kyll?. Pieni ei jaksa juosta niin kiireesti. Voi se suurikin viipy?, mutta joskus kuitenkin h?n tulee Lauran luo, siit? set? on varma.?
?Is? on l?hett?nyt Roomaan s?hk?sanoman?, selitti Laura.
?Vai niin, vai s?hk?sanoman oikein?, tuumi l??k?ri. ?No veli tulee tietysti lentokoneella.?
?Uskooko l??k?riset?kin, ett? veli tulee t?n??n?? uteli Laura.
?Syd?mest?ni toivoisin, pikku yst?v?ni?, vastasi l??k?riset? ja hyv?steli Lauran.
Menness??n h?n selitti vanhemmille, ett? Laura on liian yksin?inen. Yksin?isyys lapselle ei ole terveellist?, h?nen henkinen ja ruumiillinen kehityksens? siit? k?rsii haittaa. Pit?isi olla Lauralle toveri, veli tahi sisar, tahi viel? parempi jos olisi molemmat ja yh? parempi jos olisi molempia.
Vanhemmista j?i kumpikin ??net?nn? ja allap?in syviin mietteisiin, niinkuin j?? huokailemaan k?yh? perheen?iti, jolle l??k?ri on selitt?nyt, ett? h?nen kivulloinen lapsensa potee yleist? heikkoutta, jonka vuoksi tulee antaa runsaasti hyv??, ravitsevaa ruokaa ja reseptiss? m??r?tyit? l??kkeit?.
Heit? ei lohduttanut heid?n kirkas p?iv?ns?k??n, joka taas loisti. He vastasivat Lauran hymyyn tosin hymyll?, mutta se oli puoleksi tehty?, toiseksi suruhymy?. Tiesiv?th?n he, ett? Laurankin p?iv?nkirkas hymy sammuu taas, kun h?n n?kee toivonsa ja uskonsa pett?neen, kun veli ei tulekaan.
Lauran toivo ja usko ei nyt pett?nyt: odotettu veli tuli. Ja t?n??n, ihan.

VIIDES LUKU.
Lehtori ja rouva olivat iltap?iv?ll? vieraissa. Laura Leenan kanssa kotona. Kumpikin oli iloinen, semminkin Leena. Vaikka Leenan jalat olivat kuin kaksi lahonnutta p?kkel??, joita v?liin piti kaksin k?sin siirrell? ja nostella, niin olisi h?n ollut valmis Lauran kanssa vaikka tanssimaan, jos t?m? olisi saanut sellaisen p??h?npiston. Mutta Lauralla ei ollut aikaa t?llaiseen huvitteluun nyt, h?n j?rjesteli tavaroitaan, joita oli saanut, ja kulki huoneesta huoneeseen laulellen ja somistellen ja kysyen Leenan mielt?.
?Leena on hyv? ja tulee taas katsomaan t?t?.?
Suurella vaivalla p??see Leena seisoalleen, menee katsomaan ja katsottuaan sovittelee itsens? l?himm?lle tuolille. Parahiksi p??sty??n istumaan kuuluu toisaalta:
?Onko t?m? Leenasta kaunis??
Ei taaskaan muuta kuin: ota jalkasi ja k?y. Ja Leena tekee sen nurkumatta.
?Leena.?
T?ll? kertaa kuului s?nkykamarista.
?Leena ei ole n?hnyt t?t???
?Mik? se on??
?Pojan puku.?
?Niinp? todella on. Ja niin kaunis. Herttulalee, miten kaunis?, ihaili Leena t?ydest? syd?mest? ja vakuuttamalla vakuutti: ?Sit? viel? tarvitaan.?
?T?n??n?, sanoi Laura.
?Ei sit? toki t?n??n viel? tarvita?, sanoi Leena ja nosti jalkansa tuolille lepuuttaakseen niit? ja asettui selin sein??n nojaten mukavasti istumaan, kun huomasi, ett? Lauralla kuitenkin menee hyv? aika j?rjest?ess??n vaatteita takaisin laatikkoon.
?Veli tulee t?n??n?, v?itti Laura istuen laatikkonsa ??ress?, pannen hyvin huolellisesti vaatteet laskoksiin ja k?dell??n silitt?en rypyt.
?Is? on l?hett?nyt s?hk?sanoman.?
Leena ei virkkanut siihen mit??n.
?L??k?riset? sanoi,