Pikku ihmisiä | Page 7

sin? olet odottanut??
?Sit? poikaa.?
?Mink?laista poikaa??
?Reipasta, rohkeaa, iloista poikaa.?
?Mik? poika se on??
?Se, jolle min? sen hatun olisin ostanut.?
?Miss? se poika on ollut??
?Roomassa.?
?Veli Erkkik???
?Ei, vaan el?v? veli.?
Syntyi hetken ??nett?myys. Sitten ?iti suuteli Lauraa ja sanoi:
?Luetaan nyt yhdess? siunaus. Sitten sin? nukut rauhassa.?
?iti nousi ja meni seisomaan ikkunan luo, josta katseli ulos.
Laura s?ngyst??n n?ki mustan ikkunan takana ep?m??r?isen haamun, jolla oli k?det ristiss? ja joka puheli ?idille. N?hd?kseen tarkemmin Laura nousi istumaan, mutta ?iti samassa k??ntyi ja se haamukin katosi. Kun ?iti oli ovella menossa saliin, kysyi Laura:
?Kuka se oli??
?Kuka niin??
?Se, jonka kanssa puhelit.?
?Miss? ja milloin??
?Tuossa ikkunan luona.?
?iti v?h?n aikaa viivytelty??n vastasi: ?Puhelin Jumalan kanssa.?
Laura pani pettyneen? maata. H?nest? oli n?ytt?nyt, ett? se oli nainen ja ?idin n?k?inen. Oli luullut, ett? se oli se kiltti t?ti, ja ett? ?iti oli k?skenyt t?din menn? hakemaan velje?, ja ett? t?ti oli luvannut ja l?htenyt.
H?n valvoi edelleen ja viel?kin odotteli. Kuunteli jokaista ovenk?ynti?, joka silloin t?ll?in kuului kaukaisena kumahduksena kivirakennuksen suuresta k?yt?v?st?. Viimein ei kuulunut kumahduksiakaan.
Ikkunan takana oli nyt kuumottava valo. Sis?ll? huoneessa h?m?r?, ett? erotti jokaisen esineen. Liikkumatonta. ??net?nt?. Tuntui, ett? nyt oli joulu loppunut, ett? nyt ei veli en?? voi tulla.
Minnek? on veli j??nyt?
Jos Leena ei olekaan muistanut toimittaa asiaa?
On, koska oli tullut veljen tavaroita.
Jos on joutunut Surman suuhun?
Ei, sill? h?n on reipas poika.
Jos on kaatunut pahan Kalman kartanolle?
Ei ole kaatunut Kalman kartanolle, sill? h?n on rohkea ja iloinen poika.
Jos on j??nyt siihen suureen kaupunkiin, jossa kaikissa taloissa on kirkas valaistus ja kuuluu kaunis soitto sis?lt?, vaan ovet ovat lukossa, ettei mihink??n sis?lle p??se?
Sinne on j??nyt. Ei ole mahtunut joulupukin konttiin, kun oli muuta tavaraa niin paljon, ettei silmineula olisi sopinut.
Sinne se raukka kuolee kadulle.
Lauralle tuli h?t?.
Kuka pelastaa?
Kiltti t?ti!
Laura nousi s?ngyst? ja hiipi pitk?ss? valkoisessa y?paidassaan Leenan luo ky?kkiin tiedustamaan, miss? asuu se t?ti.
Ky?kiss? oli kirkasta, kun kuu paistoi huoneeseen ikkunan t?ydelt?. Mutta varjoiselta sein?lt? vuoteesta kuului kuin suuren koiran vihaisia murahduksia. Laura j?i v?h?n pel?styneen? seisomaan keskilattialle hopeankirkkaaseen kuutamoon.
?Eik? Leena olekaan t??ll??? huusi h?n.
Koira herkesi murisemasta.
?Miss? Leena on??
Joku nousi istumaan vuoteessa, katsoi kummasti, silm?t suurina p??ss?, ja sanoi:
?Min? olen vain halpa palvelija, ett? minulle n?in suuri kirkkaus tapahtuu.?
Laura tunsi nyt h?net Leenaksi ja alkoi toimittaa asiaansa. Leena ei ymm?rt?nyt. Laura selitti sitten asiansa alusta alkain ja laajasti. Mutta Leena puhui kummallisia ja vuoroin voivotteli, vuoroin itki.
Kyselyill? ja suurella miettimisell? ja sovittelemisella oli Laura lopuksi ymm?rt?vin??n asian niin, ett? h?nen itsens? on k??nnytt?v? Rooman herran puoleen pyynn?ll?. Ja h?n j?tti Leenan yksin??n rukoilemaan ky?kin lattialle ja kiirehti is??ns? her?tt?m??n.
Lehtori aluksi s?ik?hti, mutta sitten rauhoittui kokonaan, kun oli huomaavinaan, ett? Laura kulki unissaan.
?Rakas is??, sanoi Laura ja hartaasti pyysi is?? kirjoittamaan h?nen puolestaan Rooman herralle, hyv?lle Paavo Antikristukselle, ett? t?m? k?skisi kiltin t?din, joka asuu t?ss? kaupungissa pihan per?ll?, noutamaan Lauran veljen siit? suuresta kaupungista.
Kun Laura oli asiansa loppuun selitt?nyt, otti is? h?net syliins? ja kantoi s?nkyyn.
?Makaa nyt siin? levossa, enkelini.?
?Kirjoitatko, rakas is???
?L?het?n s?hk?sanoman, jos nukut rauhallisesti.?
Is?n lupaukseen sai aina luottaa.
Laura painoi silm?ns? umpeen. Hymy huulillaan h?n vaipui pian rauhalliseen uneen.

NELJ?S LUKU.
Kirkkaana jouluaamuna her?si Leena, mieliala tuskallisen raskaana. Heti silm?ns? avattua oli h?nell? kuin hirve? h?t?, vaan ei tiennyt mink? vuoksi. Sitten selvisi h?nelle, ett? h?n oli n?hnyt unta. Tavattoman pitk?n unen:
Ky?kki oli ollut t?ynn? taivaallista valoa. Keskell? kirkkautta oli seisonut pieni, kaunis enkeli, jonka kasvot olivat loistaneet niin, ett? Leenan silmi? oli huikaissut. Ja enkelin valkoinen puku oli v?lkkynyt kuin hopeinen kangas ja siivet hehkuneet kuin aamurusko. Ja se enkeli oli puhunut Lauran veljen kuolemasta suuressa kaupungissa, joka vuorella on. Ja sitten oli enkeli sanonut: ?Katso, oo ihminen, oo ihminen, mit? tapahtuman pit?? Roomassa, joka paavin antikristuksen alle heitetty on: ett? Laura on itkev? kuin Kirsti ja h?nen unensa on oleva ikuinen kuin Kirstin uni, jos ei pelastaja tule, ett?s nauranut olet etk? polvias notkistanut.? Ja Leena oli itkenyt ja rukoillut polvillaan, ett? h?n nauranut oli...
Sit? unta kesti muistella Leenan loppumattomasti.
?Merkillinen uni.?
Sit? merkillisempi Leenasta, kun h?nest? tuntui, ett? h?n on ennenkin n?hnyt jotakin samallaista. Tuo varsinkin oli tuttua, ett? h?n oli nauranut.
V?hitellen Leenalle selvisikin, ett? h?n todella oli nauranut oikein ilmiss? kerran, kun Laura oli h?nen k?skenyt toimittaa h?nelle veljen, el?v?n veljen. Ja nyt Leena ymm?rsi, ett? synti? oli ollut nauraa, kun sen sijaan olisi pit?nyt notkistaa polvia. Sit? h?n ei ollut tehnyt kertaakaan.
Leena teki sen nyt.
H?n rukoili, ettei hyv? Jumala antaisi unen toteutua h?nen vaivaisen syntisen takia, joka on yksinkertainen ja typer?. K??ntyk??n uni hyv?ksi, kuolema el?m?ksi, olemattomuus olevaksi, ettei kohtaisi raskas murhe lehtoria, joka on itse hyvyys, eik? murtuisi lehtorin rouva, joka on kuin hento kedon kukkanen, ja ett? he saisivat nauttia viattoman pienokaisensa Lauran el?m?st? ja heid?n syd?mens? tuta riemua poikalapsen syntymisest?.
Leena rukoili pitk??n, niin ettei tahtonut jaloilleen p??st?, kun polvet olivat kipe?t olleet jo aamulla noustessa, niin hell?t, ettei sormenp??ll? ollut k?rsinyt koskea. Mutta h?n ei nyt s??linyt polviaan, vaan p?invastoin h?nest? oli oikeus ja kohtuus, ett? ne olivat arat ja hell?t, jotta syntinen ruumis oikein saisi k?rsi?. H?n olisi