Pikku ihmisiä | Page 9

ett? veli tulee lentokoneella.?
Leena hyv?ksyi ??nett?myydell??n.
?Mutta osaakohan veli t?nne meille, kun ei ole ennen k?ynyt?? Lauran piti purkaa takki laskoksistaan, kun se tuli huonosti, ja laskea se uudelleen. Sit? tehdess??n h?n jatkoi puhettaan: ?Eih?n Leenan sisarkaan, joka maalta tuli Leenan luo, osannut. Meni v??r??n taloon, ensin kellariin ja sitten toisia portaita vinnille. Poliisi h?net sitten toi. Muistaako Leena??
Kun ei vastausta kuulunut, k??ntyi Laura katsomaan.
Leena nukkui.
Laura k?vi levottomaksi nyt, kun h?n tunsi olevansa kuin yksin.
?Ikkunain takana on jo mustaa, eik? veli viel? ole tullut. -- Jos on eksynyt v??r??n taloon??
Laura meni etehiseen, puki p??llysvaatteet ja l?hti kiireesti laskeutumaan portaita kadulle.
Leena her?si, kun puudutti selk??. Lepo tuntui suloiselta. Ja h?n istui odottaen, milloin Laura taas k?skee jostakin toisesta huoneesta, kun n?kyi jo j?rjest?neen vaatteet ja menneen. Mutta kauanpa h?n sai nyt rauhassa istua. Niin kauan, ett? h?n siihen viimein kyltyi ja l?hti katsomaan, miss? Laura on.
Ei kuulunut ei n?kynyt.
?No onkohan se tytt? taas mennyt sinne makkarapuodin ikkunaan katsomaan sit? pient? sianporsaan kuvaa, joka h?nest? on niin siev?.?
Leena meni etehiseen ja n?kikin, ett? Lauran p??llysvaatteita ei ollut siell?. H?n oli kahden vaiheella, menn?k? hakemaan vai viel? odottaa. Avasi kuitenkin ovea kuunnellakseen, olisiko Laura tulossa k?yt?v?ss?.
Lauran ??ni kuuluikin kirkkaana. H?n puheli jonkun kanssa, mutta k?yt?v? kaikui niin, ettei saanut selv??. Puheen joukkoon kuului raskaat, kolisevat askeleet. V?hitellen puheen ja askeleitten ??ni koveni ja sekaan raikui silloin t?ll?in Lauran naurua.
?Mik? kumma siell? on tulossa??
Leenan uteliaisuus kasvoi yht?mittaa.
Viimein saapui n?kyviin tuo kumma. Laura talutti olentoa, jolla oli suuri risainen vaate k??rittyn? huivin tavoin p??h?n. Jonkunmoinen takki, jonka pitkist? hihoista ei ylt?nyt olennon k?det n?kym??n, oli nuoralla sidottu ruumiin ymp?ri ja takin helmuksien alta n?kyi v?h?n sarkahousujen lahkeita ja suuret keng?t, jotka portaissa pitiv?t tavatonta kolinaa.
Kun joukkue saapui ovelle, niin Leena kysyi ihmetellen:
?Mist? Laura sit? tuo??
?T?ti antoi.?
?Mik? t?ti??
?No, se kiltti t?ti.?
Leena hyvin ymm?rsi, ett? asia oli v??r?ll? tolalla, mutta tiesi my?skin, ettei t?ss? suhteessa ollut h?nen yritt??k??n selittelyihin. Se piti j?tt?? lehtorin ja rouvan tuloon.
?Tytt?k? se on vai poika??
?Poika on!? kuului huivik??r?n sis?st? niin hele?-??ninen ja reipas vastaus, ett? Leena oikein ihastui.
Etehisess? Laura purki vaatek??r?n pojan ymp?rilt?, jolloin tuli n?kyviin vaalea- ja pitk?tukkainen p?? miellytt?vine lapsen kasvoineen, suurissa silmiss? avonainen, hieman veitikkamainen katse ja suu oli naurava.
?Leena pesee pojan silm?t?, sanoi Laura hyvin ?idillisesti.
?Mutta, hyv? Laura?, alkoi Leena aivan kuin joitakin esteit? tuoda.
?Leena on hyv? ja pesee?, uudisti Laura ja lis?si: ?Leena on hyv? ja my?skin kampaa pojan tukan.?
Poika vietiin ky?kkiin puhdistusta varten.
?Mik? sinun nimesi on, lapsi raukka?? kysyi Leena syv?ll? s??lill?.
?Heikki min? olen, vaan pojaksi vain minua aina sanotaan?, vastasi poika.
?Hyv? Jumala armahtakoon!? siunaili Leena avattuaan pojan takin. ?Eih?n sinulla raukalla ole paitaakaan.?
?Mutta onpa aikamiehen takki?, vastasi poika puoleksi kehuen, toiseksi niin leikkis?sti, ett? Leena naurahteli kyyneleittens? joukkoon.
?Taitaa olla is?n takki?? kysyi sitten Leena.
?Ei ole is?n, on vain maailman takkeja.?
?Ei taida sinulla is?? ollakaan??
?En min? is?t?n ole, vaikka paidaton?, nauroi poika.
?Miss? is?si on??
?Miss? muutkin kuolleet.?
Laura toi omia paitojaan ja laatikon, jossa oli Veli Erkki-puku. Se oli hieman tiukka, vaan ei haitalle asti. Matalat kiiltonahkakeng?t eiv?t mahtuneet jalkaan, mutta niiden sijaan keksi Laura uudet kalossinsa, jotka mainiosti k?viv?t kiiltokengist?.
Katsellessaan t?t? Lauran kiltilt? t?dilt? saamaa poikaa Leena hyv?ntuulisesti naurahti, ajatellen:
?Lehtorin herrasv?ken? min? ottaisin tuosta pojan ja ilmoittaisin lehdiss?: Syntynyt pulska ja reipas poika. Lauramme ik?inen, ehk? hieman vanhempi.?
Mutta ajatellessaan t?t? odottamatonta tapausta, joka oli niin yht?kki? tullut ja oli kuin totta satua, Leena alkoi sit? sovitella merkilliseen uneensa, johon se sopikin erinomaisesti joka kohdassaan, mit? h?n vain ajatteli.
?Ihan kuin puntista prikkuun?, lausui h?n ihastuksella itsekseen, kun h?n kerran tapasi lapset salissa seisomassa suuren kuvastimen edess? hymyillen sinne toisilleen.
Ent?s Kirstin ikuinen unikin? Sen k?vi n?in:
Kun poika Lauran kuljettamana tuli lehtorin rouvan kamariin, kiinnitti h?n heti huomionsa tuohon pieneen rakennukseen, P?iv?l??n, jota ihmetellen ja naurusuin katseli. Paremmin sinne sis??n n?hd?kseen h?n yht?kki? nosti toisen kattopuolikkaan pois ja ilahtuen sanoi:
?Tuollahan makaa ihan kuin pieni, el?v? ihminen.?
?Ei se ole el?v?, se on kuollut?, sanoi Laura.
Poika sieppasi Kirstin k?teens? ja p??sti helakan, herttaisen naurun ja k?ski Leenaa, k?ytt?en Lauralta kuulemaansa puhuttelutapaa:
?Leena on hyv? ja katsoo, kuollutko noin kurkistelee!?
Leenan syd?mess? kierteli autuaallinen tunne n?hdess??n Kirstin taas kirkkain, taivaansinisin silmin hymyilev?n kuin muinoin onnensa p?ivin?, josta tuntui Leenan mielest? olevan pitk? aika, pitk? ja raskas. Nyt oli hautakumpu avattu, ikuisen unen kahleet katkaistu, kuolema muuttunut el?m?ksi. Pelastaja oli tullut, tuossa seisoi hajas??rin ja selk?kenossa pit?en ojennetussa k?dess??n Kirsti?, jota hymyillen katseli, ja joka hymyili vapauttajasankarilleen. Leenalta pyrki yht? aikaa nauru ja itku.
?Siin? on sinun lapsesi?, sanoi poika leikillisesti ja asetti Kirstin Lauran syliin istumaan.
Leena oli niin ihastunut oloonsa lasten kanssa, ett? h?n ei olisi tahtonut malttaa toimiinsakaan l?hte?. Mutta t?ytyi menn? valmistelemaan illallista herrasv?en kotiin tulemaksi.
Lapset palasivat saliin ja siell? poika istui sohvaan t?hystelem??n joulukuusta, joka ennenkin oli h?nen huomiotaan kiinnitt?nyt erikoisesti. Laura istui h?nen viereens? ja alkoi puhella vilkkaasti.
?Rooma on suuri ja kaunis kaupunki. Onko??
?On?, my?nsi poika niinkuin my?nnet??n silloin, kun ajatukset ovat muualle kiintyneet.
?Sveitsi on kaunista. Siell? on vuoria ja laaksoja ja alppimajoja