Pikku ihmisiä | Page 6

kuoliaaksi, mutta h?n laulelee iloisesti. Meihin koski, h?n kylm?ksi j?i. Tuleeko h?nest? tunteeton ihminen??
?Lapset kai eiv?t kuolemaa ymm?rr?. Pappilain tytt?lasten hautajaiset ovat yht? mieluisia ja hauskoja leikkej? heist? kuin heid?n h??ns? ja risti?isens??, selitti rouva. ?Mutta muuten ei tapaus liene mennyt aivan j?lke? j?tt?m?tt? Lauraankaan?, jatkoi h?n ja kertoi, ett? kun Laura, ollessaan t?n??n h?nen kanssaan kaupungilla, oli huomannut kauppapuodin ikkunassa pojanhatun, joka oli Veli Erkin hatun n?k?inen, oli pyyt?nyt sen saadakseen ja itkun voimalla koettanut pakottaa ostamaan.
?Vai niin? Todellakin? Olisi pit?nyt ostaa se?, sanoi lehtori pehmoisella s??lin ??nell?. ?Pelk??n, ett? h?n piti sinua syd?mett?m?n?.?
?Mit? h?n sill? olisi tehnyt, pojan hatulla??
?Sep? olisikin ollut hauska n?hd?, mit? h?n sill? olisi tehnyt. H?nen kiihke?n halunsa takana t?ytyi olla jotakin muuta kuin ?killinen, haihtuva p??h?npisto.?
Lehtorin rouva naurahti.
Lehtori punastui ohimoilta. Rouvan nauru ei h?nen mielest??n ollut paikallaan, sill? olihan t?ss? intresantti psykologinen kysymys, jonka perille oli hauska p??st?. Lehtori tapaili muotoa huomautukselleen, mutta jokaisessa sanassa tuntui h?nest? olevan loukkaava k?rki, ja h?n pelk?si ??nens?kin s?vy?. Sanoakseen mielt? pahoittamatta tuon yksinkertaisen lauseen, ettei t?ss? ollut mit??n naurettavaa, ei h?nell? ollut muuta keinoa kuin sanoa se vieraalla kielell?:
?Ma chère, il n'y a pas tant à rire.?
Rouva selitti naurunsa syyn: h?nen oli yht?kki? muistunut mieleen lapsuutensa ajoilta muuan tapaus, kun h?n oli pojaksi pukeutunut. Ja sen johdosta h?n oli nyt ajatellut Lauraa, Veli Erkin hattu p??ss?.
?Sin?p? sen sanoit?, lausui lehtori ilahtuneena ja mielen pohjalla katumus, ett? oli antanut itsens? ajatella vaimostaan loukkaavaa. Ja hymyillen h?n jatkoi: ?Olen ollut huomaavinani, ett? tyt?t mielell??n leikkiv?t poikaa. Arvelin jotakin tuon tapaista min?kin, ett? Laura tahtoo n?ytell? Veli Erkki?. Kysymys on silloin, miten k?y Kirstin. Eik? h?n virkoa kuolleista? Min? olen niin utelias n?kem??n, ett? menen Lauran kanssa ostamaan tuon hatun. Tahi: ei! Sin? tietysti menet, etten min? sinun kustannuksellasi joudu parempaan valoon.?
?Mutta hatun saatuaan Laura alkaa pyyt?? muitakin Veli Erkin tamineita?, huomautti rouva.
?Ne hankitaan tietysti.?
?Sitten olisi parasta yksintein teett?? koko puku Veli Erkin puvun malliin?, sanoi rouva, jota alkoi huvittaa ja haluttaa n?hd? Laura Veli Erkkin?.
?Se on tosi. Silloin h?nen kyyneleens? tulee runsaasti palkituiksi?, my?nsi lehtori.
Kumpikin oli niin huvitettu n?kem??n, mit? tuleman piti, ett? vaikka joulu oli jo l?hell?, eiv?t malttaneet j?tt?? pukua joululahjaksi. Ja lis?ksi ostettiin viel? suuri leikkihevonen k?rryineen, joihin Laura mahtui istumaan, kun Lauran mieluisimpia leikkej? oli ollut Kirstin ja Veli Erkin ajeluttamassa k?ytt?minen pienell? leikkihevosella.
Merkillist?!
Laura riemastui n?ist? tavaroista, mutta ei h?n Veli Erkiksi pukeutunut, ei yritt?nytk??n. Ei sittenk??n, vaikka tehtiin siihen suuntaan viittauksia ja lopuksi suorin sanoin kehotettiinkin. H?n s?ilytti puvun niineen kuin se oli laatikossa, jossa se oli tuotu, ja hevonen sai seist? jouten sievine k?rryineen. H?n niit? katseli, vaan ei koskenut. Katseli hymyillen.
?H?n hymyilee kaikelle?, sanoi lehtori. ?Kaikelle ja aina, istuipa tai kulki tahi nukkui. H?n pulppuaa hymy? kuin pieni, mutta ehtym?t?n l?hde vett?.?
Sit? pulppusi niin runsaasti, ett? Lauran aivan kuin helpotuksekseen t?ytyi tuon tuostakin k?yd? vuodattamassa hymy? is?lle ja ?idille. Kesken kaiken, aivan sanaa puhumatta h?n juoksi heid?n luo, katsoi silmiin aivan kuin jotakin kysy?kseen tahi sanoakseen, mutta sanojen sijaan tuli vain hymy, joka heti ilmaisi, ettei ollutkaan mit??n sanottavaa.
Lauran ?iti? tuo alkoi v?hitellen vaivata, niin ett? kerran, kun Laura oli juossut hymyilem?ss? is?lle ja sitten jonkun hetken kuluttua sy?ksyi h?nen luokseen hymyilem??n, juostakseen sitten taas takaisin puuhiinsa, ?iti kysyi:
?Mit? sin?, kultaseni, tarkotat??
Laura j?i ??neti aivan kuin miettim??n, mit? h?n tarkottaa.
?Mit? sin? hymyilet?? uudisti ?iti kysymyksens?.
Laura hymyillen katsoi vuoroin is??, vuoroin ?iti?, ja viipyi hetkisen aikaa, ennenkuin h?n sai valituksi monista vastauksistaan:
?Kirkkaita p?ivi?.?
Vanhemmat ihastuneina ja h?mm?stynein? katselivat toisiaan. Sitten is? otti tyt?rt??n vy?t?isist?, kohotti h?net monta kertaa korkealle ilmaan, puristi syliins? ja suuteli:
?Is?n ja ?idin kirkas p?iv?.?
T?m? kirkas p?iv? peittyi pilveen iloisena jouluaattona.
Koko p?iv?n Laura oli viserrellyt ahkeraan kuin peipponen ja ollut kirkkaampi p?iv?ns?de kuin koskaan ennen. Eik? illalla sytytetty joulukuusi kymmenine kynttil?ineen ja kimaltelevine kulta- ja hopeakoristuksineen ollut niin s?teilev? kuin Laura, joka istui salin sohvalle odottamaan lahjoja.
Niit? tuli toinen lahja toisensa per?st? ja toinen toistaan kauniimpi.
Mutta Laura odotti viel?kin istuen sohvalla ja hymysuin t?hyst?en etehisen ovelle.
?Joulupukki on jo konttinsa tyhjent?nyt?, sanoi is?.
Laura aivan kuin s?ik?hti, muuttui ?kki? vakavaksi, mutta luullen is?n laskevan leikki? h?n alkoi uudelleen hymyill? ja t?hysteli etehisen ovelle.
?Ei tule en?? mit??n?, vakuutti ?iti ja saadakseen varmasti vakuutetuksi Lauran, meni h?nen kanssaan katsomaan etehiseen.
?Katso nyt, ei ole mit??n.?
?Kyll? t??ll? onkin jo kylliksi?, sanoi is?. ?Joulupukin konttiin ei olisi mahtunut en?? silmineulaakaan.?
Laura oli tyytym?tt?m?n n?k?inen. Surullisen n?k?inen. ??net?n ja h?mill??n. H?n ei n?ytt?nyt v?litt?v?n v?h??k??n saaduista lahjoista.
Lehtori kuiskasi vaimolleen:
?Olemme tehneet suuren erehdyksen: antaneet liiaksi. On k?ynyt kuin ylensy?dess?: haluttaa lis?? ja se, mink? on nauttinut, her?tt?? vastenmielisyytt? ja pahoinvointia.?
Laura oli koko illan kuin mykk?. Nukkumaankin meni sanomatta hyv?? y?t? ja siunaamatta pani maata.
?Mik? h?nen mahtaa olla?? kysyi lehtori vaimoltaan.
?En ymm?rr??, vastasi rouva ja jonkun ajan kuluttua l?hti katsomaan, nukkuuko Laura.
Laura oli valveilla.
?iti kumartui painaen poskensa vasten Lauran poskea.
?Mik? sinun on?? kuiskasi ?iti, ripitt?j?.
Ripitett?v?, Laura, vastasi:
?Ei tullut kirkas onni.?
?Mik? kirkas onni??
?Se, jota min? olen niin odottanut, ett? on ollut hauska olla.?
?Mit?