Pikku haltijoita | Page 5

Harriet Beecher Stowe
kaltaiset. Heill? oli synkk? ja suljettu vierashuone, hienoine mattoineen, ikkunaverhoineen, nojatuolineen ja marmorip?ytineen -- kaikki niin hienoa, ettei sit? saanut arkena l?hesty?, ja t?st? rauhoittuneena, olivat he vieraineen aina minun ty?huoneessani, jatkaen entist? hauskaa el?m?ntapaansa, sill? tiesih?n jokainen vieras nyt, ettei t?m? ollut paras huone, ett? heill? oli vierashuone, jonne menn?, jos niin tahtoivat.
"Ent?s jos pit?isimme kutsut", sanoi Jenny, "eik? vierashuoneemme olisi kaunis lampun valossa! Tosin meill? ei koskaan ole kutsuja, mutta jos nyt sattuisi -- esimerkiksi h??t, ymm?rr?th?n."
Seh?n kyll? oli p?tev? syy ja siihen oli kyll? syyt? uhrata ne nelj? tai viisisataa dollaria, jotka olin maksanut vierashuoneen kaikesta ylellisyydest?.
"Tied?n kyll?, ettei is? hyv?ksy meit?", sanoi Maria, "ja h?n keksii kaikista tehd? hauskoja juttuja. Eik? siis koskaan saisi hankkia itselleen uutta mattoa? Pit??k? vanha kuluttaa ihan repaleiksi ensin?"
Sellainen on se ajatuksenkulku, jolla kaunis sukupuolemme aina itse??n puolustelee. He unohtavat kaikki sivuseikat ja tuovat esiin alastoman tosiasian, k?ytt?en sit? aseena meit? vastaan.
"Niin juuri, eik? koskaan saisi ostaa uutta mattoa?" s?esti Jenny.
"Kultaseni", sanoin, "asia on nyt kerta niin, ett? uusi ja vanha harvoin sulavat yhteen, ja se, joka ostaa uutta vanhaan, pyh??n perhesuojaan, jossa kaikki esineet ovat samalta aikakaudelta, saa noudattaa yht? paljon huolta ja ?ly? kuin arkkitehti, joka uudistaa holvin tai kaaren jossain vanhassa, hienossa rauniossa. Teid?n mattonne oli eri tyyli? kuin kaikki muu huoneessa, ja esiintyi siin? niin r?ike?n? vastakohtana, ett? kaikki muu teki rappeutuneen vaikutuksen. Sen v?ri ja laatu oli aivan toisenlaista elintapaa varten ja vaatii alituisia muutoksia. Olettehan n?hneet, ett? se on karkoittanut ja raivannut ulos koko huoneen sisustan, ja minussa asuu salainen pelko, ettei se viel?k??n ole rauhoittunut, vaan vaatii yh? uusia muutoksia, kunnes koko talo on uudestaan sisustettu."
"Voi, rakkaani, el?h?n toki!" huudahti vaimoni nuhdellen; mutta Jenny ja Maria punastuivat, joskin nauroivat makeasti.
"Tunnustakaa pois", sanoin, katsellen heit?, "ettek? ole salaliitossa eteisen mattoa vastaan."
"Kuinka sen arvasit, is?? Min? vain sanoin Marialle, ett? eteisen k?mpel?t villamatot hyvin huonosti soveltuvat vierashuoneen brysselimaton kanssa; ja muistathan, ?iti, mink? kauniin mallin Ketshem ja C:o n?ytti meille -- ihan samaa tyyli? kuin vierashuoneen matto".
"Kyll? muistan, tyt?t", sanoi vaimoni; "mutta sanoinhan heti, ettei sellaista ole ajattelemistakaan."
"Kuulkaappa tyt?t", sanoin, "kerron teille jutun, jonka kerran kuulin hyvin j?rkev?st? papista Uudessa-Englannissa. H?n, kuten papit tavallisesti, oli v?hiss? varoissa, mutta aina tyytyv?inen. Siihen aikaan k?ytettiin viel? polvip?ksyj? ja pitki? sukkia ja t?lle kunnon miehelle tarjottiin kerran lahjaksi komeat mustat silkkisukat. Mutta h?n kielt?ytyi niit? k?ytt?m?st?, sanoen, ettei h?nell? ole varaa siihen.
"Mit?, ei ole varaa?" sanoi yst?v?; "min? annan ne sinulle."
"Niinp? kyll?; mutta se maksaa minulle ainakin kaksisataa dollaria, enk? sit? voi."
"Kuinka niin?"
"Heti pantuani ne jalkaani, sanoo vaimoni minulle: 'Yst?v? kultani, sinun pit?? ostaa uudet polvip?ksyt', ja niin saan ne ostaa. Sitten sanoo vaimoni: 'Mies parkani, milt? takkisi n?ytt??, sinun pit?? ostaa uusi', ja niin t?ytyy tehd?; ja sitten h?n sanoo: 'Ei raukkani, tuo hattu ei kelpaa, ja niin saan uuden hatun'."
"Ja sitten sanon min? vaimolleni: Vaimo kultani, milt?s nyt n?ytt??, ett? min? olen n?in hieno ja sin? olet vanhoissa vaatteissasi, ja niin saa vaimonikin uuden hameen; uusi hame vaatii uuden hatun ja saalin. Mutta ellen nyt vastaanota n?it? hienoja silkkisukkia, emme kaikesta t?st? tarvitse mit??n, sill? me olemme tyytyv?iset, ja vanhat vaatepartemme tulevat mainiosti toimeen kesken??n."
Tyt?t nauroivat t?lle jutulle, ja min? lis?sin hyvin p??tt?v?isesti:
"Ilmoitan teille edelt?p?in, tyt?t, ett? olen p??tt?nyt henkeni takaa puolustaa vanhaa rappumattoa. En tahdo, ett? minua suljetaan p??k?yt?v?st? ja ett? p??st?kseni makuuhuoneeseeni minun t?ytyy kiivet? erityisi? tikapuita, sill? sit? tapaa tulen k?ytt?m??n niin pian kuin ostatte uuden maton."
"Mutta is? kulta!"
"Vai eik?? Ettei matto haalistuisi, karkoitatte auringon vierashuoneesta. Takkavalkeaa siell? ei saa sytytt?? tomun pelosta, eik? saa istua sohviin ja tuoliin niit? kuluttamaan. Jos te hankitte uuden maton eteiseen ja rappusille, olen pakoitettu k?ytt?m??n tikapuita menness?ni makuuhuoneeseen."
"Eih?n toki, is? kulta", sanoi Jenny viattomasti, "voimmehan ostaa k?yntimattoja p??lle, niin se ei kulu ollenkaan."
"Peitt?k?? sitten vanha matto niill?, niin kaikki tuttavamme luulevat alla olevan uuden."
Koko naisvalta nauroi t?lle ehdotukselleni ja sanoi sen olevan niin miesten kaltaista.
"Ent? jos olisikin", sanoin valmiina puolustamaan sukupuoltani, "miehen mietteet naisaskareista ansaitsevat my?skin v?h?n huomiota. ?lyk?s, sivistynyt mies, joka vuosikausia on ajatellut ja innolla tutkinut jotain asiaa, on siin? my?s niin selvill?, ett? kannattaa kuulla mit? h?nell? on sanomista. Olen kirjoittanut uuden artikkelin aikakauskirjaani, jonka tahdon teille lukea."
"Is?kulta, odota hetkinen, niin otamme ty?mme", sanoivat tyt?t, jotka, totta puhuen, suureksi mielihyv?kseni aina halukkaasti kuuntelivat is?n kirjoituksia, eiv?tk? koskaan keskeytt?neet niit? kuiskuttamalla ristipisteist? ja silkkilangoista, kuten naisten yleinen tapa on. Kaikki semmoiset asiat j?rjest?v?t minun naiseni edelt?p?in. Jane, tai Jenny, kuten h?nt? kutsun hyv?ll? tuulella ollessani, lis?si pes??n pulskan p?hkin?puun, joka leimusi niin kirkkaasti ja levitti niin suloista l?mmint?, etten vaihtaisi sit? kaneelipuuhun, jolla upporikkaat huoneitaan l?mmitt?v?t.
Minun t?ytyy ilmoittaa sinulle, rakas lukijani, ett? minulla on salainen noitavoima, jolla loihdin p?ly? naisv?keni silmiin, etteiv?t koskaan ?ly? niit? persoonallisia viittauksia, jotka kohdistuvat heihin n?iss? artikkeleissani. Keskin?isen sopimuksemme kautta loihtivat muste- ja kyn?haltijat verhon heid?n silmiins? minun lukiessani ??neen; muutoin voisi se tuttavallinen tapa, jolla kaikessa vapaudessani kerron sinulle
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 63
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.