Pikku haltijoita | Page 6

naisten yleinen tapa on. Kaikki
semmoiset asiat järjestävät minun naiseni edeltäpäin. Jane, tai Jenny,
kuten häntä kutsun hyvällä tuulella ollessani, lisäsi pesään pulskan
pähkinäpuun, joka leimusi niin kirkkaasti ja levitti niin suloista
lämmintä, etten vaihtaisi sitä kaneelipuuhun, jolla upporikkaat
huoneitaan lämmittävät.
Minun täytyy ilmoittaa sinulle, rakas lukijani, että minulla on salainen
noitavoima, jolla loihdin pölyä naisväkeni silmiin, etteivät koskaan älyä
niitä persoonallisia viittauksia, jotka kohdistuvat heihin näissä
artikkeleissani. Keskinäisen sopimuksemme kautta loihtivat muste- ja
kynähaltijat verhon heidän silmiinsä minun lukiessani ääneen; muutoin
voisi se tuttavallinen tapa, jolla kaikessa vapaudessani kerron sinulle
heidän sisimmät asiansa, suuresti loukata heidän naisellista
hienotunteisuuttaan.
Siis voin, rakas lukijani, kuiskata korvaasi, että pikku Jennyssäni, joka
niin uutterasti kohentaa tulta ja huolellisesti korjaa kaiken tuhan takan
edestä, että pikku Jennyssäni piilee emännyyden salainen lahja. Se
tuntuu hänen pienten kättensä jokaisessa liikkeessä,
päännytkähdyksessä ja silmien viisaassa katseessa -- koko hänen pieni
olentonsa henkii kodin tuoksua, joka on suloisempi koko maailman
ruusutuoksua. Hän on siisti, tarkka ja puhdas, soma ja hieno kuin
valkoinen kissa sekä aina vireä kuin mehiläinen, ja, jos sieluoppiin voi
luottaa, oli ajan, mitan ja suhteitten tajunta tarkasti merkittynä hänen
päähänsä. Sitäpaitsi oli pikku Jennylläni paljon tervettä järkeä, joka
usein voitti mielikuvitukseni ja runolliset käsitykseni, milloin eivät

olleet hyvillä perustuksilla.
Sellaisille naisille on ihanteellinen kasvatus tarpeellinen, muuten
muodostuvat he vanhoina oikeiksi kotifarisealaisiksi ja kotityranneiksi.
Mutta heitä pitää opettaa rakastamaan taidetta, sekä kauneuden kaikkia
muotoja, ja silloin ovat he viehättäviä. Nämä pikku naikkoset ovat
hyvin tarpeelliset ja välttämättömät, heissä asuu se sentripetaalivoima,
joka johtaa kaikki kodin kiertotähdet oikealle radalleen -- ja oikealla
kasvatuksella täyttävät he kodin järjestyksen kauneudella ja
sopusoinnulla. Jennyn kasvatus silmämääränäni olin siis kirjoittanut
artikkelin, jonka luin ja jonka nimeksi panin: Koti ja talous.

II.
Koti ja talous.
Moni nainen osaa hoitaa talouttaan, mutta harva perustaa kodin.
Taloudenhoito tuntuu usein vaikealta, mutta sen voi helposti oppia,
sillä se on aineellista ja vaatii käytännöllistä toimintakykyä, jossa mitta,
paino ja värit ovat määrääviä vaikuttimia. Mutta kodin ylläpito on
yläpuolella kaikkea tätä, siinä tarvitaan älyä ja henkevyyttä.
Tällä kohdalla meni pähkinäpuu uunissa kahtia, palat pudota
romahtivat erilleen toisistaan, levittäen hiiliä ja tuhkaa ympärilleen.
Jenny kiiruhti avuksi harjoineen. Takkavalkealla on se paha puoli, että
se on aina hoidon tarpeessa, mutta mitäpä siitä, nämä pienet
keskeytykset eivät meitä lainkaan häiritse -- ne ovat kuin sukkelan
ystävän päähänpistoja hauskassa perhekeskuudessa.
Jenny laski maahan harjansa ja sanoi:
"Isä, sinä alat liikkua metafysiikassa."
"Koko ajatuksellinen puoli luodussa maailmassa on metafyysillistä",
huomautin, koettaen herättää hänen kunnioitustaan. "Jokaisella asialla
on kaksi puolta, subjektiivinen ja objektiivinen."

"Siinä sinä isä taas tuot esiin subjektiivisen ja objektiivisen. Minä
puolestani en koskaan tunne eroa niitten välillä."
"Nyt muistan", sanoi Jenny, "vanha lastenhoitajamme kutsui sitä
sisäpuoliseksi ja ulkopuoliseksi -- siitä minä olen päässyt niiden
perille."
"No, lapset", sanoi vaimoni, "antakaa isän lukea", ja minä luin kuten
seuraa:
Nuornamiesnä ollessani muistan, miten kerran kävin hyvän ystäväni
Bill Carberryn kanssa katselemassa hänen kotiaan, johon hän aikoi
muutaman viikon kuluttua tuoda morsiamensa. Bill oli hauska ja
avosydämminen poika, ystäväpiirimme ydin, ja meille ystäville oli
hänen naimisensa hyvin vastenmielinen, sillä pelkäsimme hänet
kadottavamme. Sillä tiesimmekö, mille kannalle hän oli asettuva
meidän suhteemme kerran purjehdittuaan avioliiton "tuntemattomaan
maahan". Mutta Bill vain nauroi epäluuloillemme.
"Tiedätkö Kristo", sanoi hän juosten iloisesti ylös rappusia ja avaten
tulevan asuntonsa oven, "miksi valitsin tämän talon? Siksi, että se on
niin kodikkaan ja lämpimän näköinen. Katsoppas vain", sanoi hän,
vetäen minut huoneeseen, -- "katsele noita suuria ikkunoita
etelänpuolella, joista aurinko loistaa koko päivän; katsoppas tuota
mainiota nurkkaa tuolla, minne nojatuolin voi asettaa; kuvaile meitä
täällä, kirjat ja paperit vapaasti ympärillämme ja Katri kulkien kuin
päivänsäde suojia lämmittämässä. Tulen oikein runolliseksi, kuten näet.
Ja oletko koskaan nähnyt parempaa ja avarampaa ruokahuonetta?
Ajattele, kuinka täällä juhlimme! Mitä ihania iltahetkiä täällä
vietämmekään. Kaikki niin avarata ja vapaata -- juuri sellaiseksi olen
aina kotini haaveksinut. Tiedätkö, Kristo, että yläkerrassa on pieni
huone, ja sinä ja Tom Innis saatte oman avaimen, niin että saatte tulla
ja mennä, milloin vain haluatte. Ja tässä on kirjasto -- siinä tulee
olemaan kirjoja, etsauksia ja puupiirroksia katosta laattiaan saakka.
Tänne tulette, milloin vain päähänne pälkähtää, ja olette aivan kuin
kotonanne."
"Mutta mitä Katri ajattelee tästä kaikesta?"

"Katri on teidän paras ystävänne ja hän voi saada vieraansa viihtymään.
Oi, Katri valmistaa tästä niin pehmoisen pesän, senpä vielä näette!"
Parin päivän perästä kuletti Bill minut jälleen asuntoonsa, veti minua
pakkilaatikkojen, olkien ja paperien välitse katsomaan komeata
vierashuoneen sisustusta -- josta hän iloitsi kuin pieni lapsi uudesta
lelustaan.
"Katsoppas näitä tuolia", sanoi hän, "granaattipunaista, kukkasellista
silkkiä, sohvat ovat aivan samaa tyyliä, samoin uutimet ja matot. En
eläissäni ole näin kaunista nähnyt. Appi-isä sisustaa kotimme, ja anoppi
hyörii ketteränä kuin mehiläinen, saadakseen meidät järjestykseen."
"Mutta Bill kulta", sanoin, "asuntosi on ruhtinaallinen. Pelkään, että
elämäsi tulee liian kalliiksi, sillä lakimiehen ura on pitkällinen, vanha
ystäväni."
"No, ymmärräthän, että kaikki olisi ollut toisenlaista, jos itse olisin
maksanut laskut; mutta kun Katrin suku kustantaa kaiken -- niin olkoon
menneeksi