Pikku haltijoita | Page 4

ennen ostamaan uuden, kuin parantelemaan tätä vanhaa, ja
näytti toisen, uutta kuosia, joka olisi meille soveltunut. Voisihan sitä
vähän korjaamalla vielä käyttää ruokasalissa -- mutta vierashuoneessa,
-- hän lausuu vain puoluettoman mielipiteensä -- hän ainakaan j.n.e.
j.n.e.

Sanalla sanoen ostimme uuden sohvan; tuolit, kukkaset ja lintuset
karkoitettiin ja viheriäiset rullakartiinit hankittiin sulkemaan aurinkoa
vierashuoneesta, siunatut auringonsäteet pääsivät sinne vain silloin kun
perheeni poissaollessa voin kiertää rullakartiinit ylös ja antaa päivän
lämmittää ja valaista kotiani kuten entisinä aikoina.
Mutta pahin tuli viimeiseksi. Uudet huonekalut ja uusi matto vetivät
liian paljon huomiota puoleensa. Olen täysin vakuutettu siitä, että
jokaisen pienen kotihaltijan sijaan, joka poistui rakkaitten vanhojen
tavaroittemme mukana, tuli joukkonen pieniä ilkeitä tonttuja. Nämä
pienet olennot takertuivat aina vaimoni ja tyttöjeni vaatteisiin, työnsivät
heitä kyynäspäihin, istuttivat heihin tyytymättömyyttä ja panivat heidät
vertailemaan ostamiaan uusia, tyylikkäitä tavaroita entispäivien
jäännösparkoihin. He hylkäsivät kirjoituspöytäni ja panivat sen
nurkkaan häpeämään, he työnsivät syrjään vanhanaikaisen lepotuolin,
joka vuosikausia oli ollut äidin valtaistuimena; karkoittivat työpöydän
ja suuren parsimakorin, ja kaikki tapahtui siitä syystä, ettei uusi ja
vanha sulannut toisiinsa.
"Meillä ei ole mitään vierashuonetta", sanoi Jenny kerran. "Meidän
vierashuoneemme on aina ollut kaikkea sekaisin, työhuoneena,
kirjastona, lastenkamarina ja kasvihuoneena aivan kuin mikäkin
markkinapaikka. Ei missään muualla näe semmoista sekamelskaa kuin
meillä."
"Niin, ja tämä avonainen takka on aina niin tomuinen, ja jokainen
tomuhiude näkyy tällä matolla, sitä täytyy aina niin varoa."
"Miksihän ei isällä koskaan ole ollut omaa työhuonetta; ihan varmaan
hän viihtyisi paremmin omassa huoneessa, kuin meidän kanssamme,
Suuri huone ruokasalin vieressä olisi oivallinen, siellä saisi hän viskellä
papereitaan mielin määrin ja lämmitellä takkansa edessä, jota hän niin
rakastaa, ja viihtyisi mainiosti. Me taas puolestamme nostaisimme
uunin pois, panisimme nojatuolit nurkkaan, ja äiti voisi viedä tavaransa
lastenkamariin, ja niin meillä vihdoinkin olisi vierashuone, jota ei
tarvitsisi hävetä."
Kuulin kyllä tämän keskustelun, vaikka pienet villikissat luulivat

minun aivan vaipuneen saksalaiseen kirjaani, jota selailin.
Välistä tuntuu miehestä kuin naiselementti hänen talossaan olisi niin
vahva, että se uhkaa häntä sortaa. Nämä viehättävät olennot, jotka niin
monessa suhteessa luottavat sinuun, näkevät sinussa äkkiä avuttoman,
yksinkertaisen miehen, jota pitää hyväillen ja mairitellen johdattaa
luontaisesta sokeudesta heidän toiveittensa luvattuun maahan.
"Eiväthän miehet, äiti hyvä, ymmärrä tällaisia asioita", sanoivat
puuhaavat tyttäreni. "Mitä he tietävät talousasioista ja huoneiden
sisustuksesta? Eihän isä käy missään, hän ei tiedä eikä välitä muusta
maailmasta, eikä huomaa kuinka toisella tavalla me elämme, kuin
kaikki muut ihmiset."
"Ahaa, pikku naikkoseni, niin pitkälläkö sitä ollaan?" ajattelin; ja
sisässäni päätin voimaini takaa hajoittaa tämän salaliiton.
"Jos aijotte muuttaa kirjoituspöytäni tästä nurkasta, olkaa hyvät ja
ilmoittakaa minulle ensiksi."
Niin puhuin sokeudessani ja hulluudessani. Yhtähyvin olisi Jupiter
voinut pysyä valveilla Junon nukuttaessa häntä Venuksen vyöllä, kuin
voisi joku meistä kömpelöistä miehistä selvitä naisviekkauden
sokkeloisesta labyrintista.
No niin, ennen vuoden kuluttua oli kaikki käynyt heidän mielensä
mukaisesti, ilman kinaa, hälyä tai kiivautta, tuskin tiedän milloin ja
miten se kävi; he ottivat huomioon kaikki toiveeni, koettivat parhaansa
mukaan asettaa niin, etten häiriytyisi, ja jos vain toisin tahtoisin, he
kyllä muka alistuisivat.
Niinmuodoin tulin itse syypääksi tähän mullistukseen, "sattumain
oikkujen" kautta, kuten Napoleon niin sattuvasti kutsui sitä vanhaa,
tuttua logiikkaa, jonka mukaan sen, joka sanoo a, täytyy myös sanoa b,
ja sen joka sanoo b, täytyy sanoa koko kirjaimisto.
Vuoden sisässä siis meillä oli vierashuone, jossa oli hieno sohva ja
kuusi tuolia, nurkissa uudenaikaiset nojatuolit ja suuri seinäpeili sekä

kamiini, joka oli aina suljettu ja josta lämmin virtasi vain luukun kautta.
Ikkunoissa riippui suuret, raskaat uutimet, jotka himmensivät senkin
vähän valon, minkä viheriäiset rullakartiinit päästivät huoneeseen.
Vierashuoneemme oli nyt yhtä hieno ja muodinmukainen kuin
kenenkään naapurin, ja tuttaviemme tullessa meitä tervehtimään,
otimme heitä hapuillen vastaan tässä pimeässä ja kolkossa suojassa,
vedimme hiukan vain uutimia syrjään, että näkisimme toisiamme, ja
olimme parhaissa vaatteissamme heitä vastaanottaessamme. Vanhat
ystävämme kapinoitsivat ja kysyivät, mitä olivat rikkoneet meitä
vastaan, koska heitä niin kohtelimme. He valittivat niin haikeasti, että
vähitellen ilmaisimme heille salaisuuden, että meillä oli suuri
aurinkoinen huone minun työhuoneenani, jossa kaikki istuimme, jossa
vanha matto oli laattialla, johon päivä paistoi sisään suuresta ikkunasta,
jossa vaimoni kukat rehoittivat ja kanaarilintunen lauloi; siellä oli
vaimoni sohva nurkassa ja avonaisessa takassa räiskyi leimuava tuli, --
lyhyesti maja, jonne kaikki kotihaltijat olivat paenneet.
Kun ystävämme kerran saivat tästä vihiä, emme enää saaneet heitä
vierashuoneeseen istumaan. Olin varta vasten nimittänyt uuden
huoneen työhuoneekseni, saadakseni kaikki käskijän oikeudet siellä,
vaikka avosylin otin vastaan kaikki, jotka vain halusivat sinne tulla.
Niinpä tapahtui usein, että, istuessamme illalla tulen ympärillä
huoneessani, joku tytöistä sanoi:
"Miksi aina istumme täällä? Menkäämme vierashuoneeseen?"
Mutta silloin kaikki, koko perhe ja perheen ystävät näyttivät hyvin
vastahakoisilta.
"Armahda meitä!" sanoi Artturi; "vierashuoneella on puolensa, mutta
anna meidän olla täällä, jossa viihdymme ja voimme liikkua ja olla
kuin kotonamme", ja tähän yhtyivät myös Artturin ja Tommin toverit.
Ja tosi oli, ettei kukaan enää viihtynyt vierashuoneessa. Se oli kylmä,
säännöllinen ja täydellinen, mutta haltijat olivat sen hyljänneet, -- ja
kun haltijat pakenevat huoneesta, ei siinä kukaan viihdy. Taulut,
esiriput, sohvat ja kaikki