Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista | Page 2

jotakin
saatu, mutta muualla ei moneen vuoteen paljon mitään. Silti tänne
kääntyvät nälkäiset joukot, saadaksensa henkensä pitimiksi jotakin
suuhunsa pantavaa. 'Urpaseen puuhunhan lintukin lentää'", selitti ukko.
"Taitaapa niin olla", sanoin vähän häpeissäni.
Toimitin eukolleni, että hän antaisi ukolle ruokaa. Nöyrästi meni hän
syömään ja söikin kelpo lailla.
"Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun hän oli
syömästä päässyt.
"Eilen iltapäivällä", sanoi hän.
"Hyvänen aika, ja nyt oli jo sivu puolenpäivän!" sanoin
kauhistuksissani.
"Siinäpä sen nyt näette, ettei tätä lystikseen tee; ei ole tiheässä, jotka
nykyään tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun
pistäisivät... Te näette olevan armeliaita ihmisiä köyhääkin kohtaan...
Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko pöydästä noustuaan, suutansa
pyhiskellen.
"Kun saisin vähän levätä, sillä tuntuu niin raukaisevan, eikä tuo
kylmäkään tunnu vanhasta ruumista erkanevan", jatkoi hän sitten.
Osotettiin hänelle vuode, jossa hän saisi levätä.
Siihen hän oihkaten köykyssään kömpi ja laskeutui pitkäksensä.
"Jospa nämät kovat ajat loppuisivat tähän, mutta pahimmat ja
koivimmat ovat edessä", sanoi ukko pitkällensä päästyään.
"Mistä sen tietää?" sanoin, ikäänkuin säpsähtäen.
"Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko.

"Minkälaiset merkit?"
"Esimerkiksi nämät ankarat pyryt ja pakkaset".
"Mutta olen kuullut sanottavan, että kun on talvi kylmä, niin tulee
lämmin kesä", väittelin ukkoa vastaan.
"'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko.
"No mitä muita merkkejä teillä sitten vielä on?" kysyin.
"Nuot aidatkihan ovat niin lumen sisässä, ettei aidan seipäitäkään näe ja
hanget ovat niin laajat aitojen piirteillä, että näyttää siltä kuin ne
olisivat vartta varten lumella muuratut; eikä ole pienintäkään koloa
aidan ja hangen välillä", selitti ukko.
"Ettäkö sekin on köyhän vuoden merkki, kun aitojen ja hangen välillä
ei ole mitään koloa?"
"Niinpä se on".
"Mutta eihän se ole mikään kumma, jos niin on, kun on paljon lunta ja
se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, täytyyhän silloin aitoviertenkin
täyttyä", inttelin.
"Siinäpä se nyt on. Mutta eipäs kaikkina talvina aitovieret sillä lailla
täyty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; jyrkkinäpäs
pysyvät vaan kinokset ja erillään aidoista -- ja noita rottiakin on
ilmestynyt maaseuduille, eikä sekään ole mikään hyvä merkki", selitteli
ukko.
"Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, että vanhat 'profeetat ovat
kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi.
"Jospa se niin olisikin, olisin varsin hyvilläni, mutta niin ei ole. Minulla
on paljon elämän kokemusta. Olen vanha mies ja elämässäni olen
ottanut vaaria kaikellaisista asioista ja olen havainnut yhtä ja toista. Te
olette vielä nuori, painakaapa nämät minun sanani mieleenne, niin
tulette huomaamaan, että uudet profeetatkin jotakin tietävät. Jospa

olisin tilaisuudessa tulevatta syksynä teille muistuttamaan näistä
asioista, mutta niin ei käy, sillä voimani heikkenevät päivä päivältä ja
minä tunnen selvästi, ettei minun tarvitse olla kokemassa tulevan kesän
seurauksia", puheli ukko surullisen raskasmielisenä.
Sitten hän vaipui levolliseen uneen.
Kun hän heräsi, nousi hän ylös ja rupesi tukkimaan takkiresuaan ylleen.
Käskimme hänet jäämään yöksi.
"Ei tokikaan, ei tokikaan, enhän niin kiittämätön kuitenkaan ole.
Koetan mennä toiseen taloon ja jospa en saisikaan ruokaa, tulen hyvästi
toimeen huomiseen asti. Ehkäpä silloin tapaan jonkun armeliaan
ihmisen taasenkin. Minä näen, ettei teilläkään kovin iso eläminen ole;
paljon on noita lapsukaisiakin"; puheli ukko, samassa koetellen
takkiaan kiinni. "Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla
vanhaa, vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili hän.
Kädestä pitäen jätteli hän hyvästi joka henkilön, kiitellen ja kostellen
jokaista erikseen. Sitten hän sauvansa nojalla alkoi kävellä kalkutella
ovea kohden. Ovessa mennessään kuulin hänen sanovan: "Jumala meitä
kaikkia armahtakoon! Kovat ajat ovat edessämme". Sitten tukkeentui
hän tuohon sakeaan pyryyn ja alkoi pahnustaa lähimmäistä taloa
kohden. Kauvan katselimme ukon jälkeen ja vanhimman poikamme
laitimme suksilla hänen jälkeensä luovimaan ja katsomaan perään, että
ukko todellakin vaaratta pääsi ihmisten ilmoihin.
Seuraava kevät tuli tavattoman pitkä ja kylmä. Ei juhannussakaan ollut
niittylatoin ympäristöiltä ja metsän rinteiltä vielä lumihanget lopen
kaikki sulanneet. Toukokuun kahdentenatoista päivänä lähdin
viidentoista penikulman pituiselle matkalle hevosella meren jäätä
myöten ja neljä penikulmaa ajoin K----a jokea ylöspäin niin hyvällä
jääkelillä, etten kertaakaan käynyt maalla. Jyrkimmät kosket olivat
tavallisina talvina olleet aina sulina, mutta nyt ne olivat vahvassa
kristallikirkkaassa jäässä. Semmoista en ollut koskaan ennen nähnyt
kovimpinakaan talvina. Saman kuun seitsemäntenätoista päivänä
palasin samoja teitä matkaltani ja keli oli yhtä hyvä kuin mennessäkin.

Kotitarpeen viinanpoltto oli niinä aikoina lakkautettu. Vanhan tapansa
mukaan kokivat jotkut siveellisesti vajouneet ihmiset korven
loukeroissa keittää vielä tuota mielijuomaansa. Eräs salaviinan keittäjä
oli yöllä Erkinpäivää vasten kantamassa viinakonttia kotiinsa
salapolttimostaan. Välillä maisteli hän tuota ilolientään niin suuressa
määrin, että hän kellistyi tielle nukkumaan. Silloin paleltui hänen
jalkansa niin pahoin, että kaikki varpaat liukesivat jalvoista irti.
Kahdeksantena päivänä kesäkuuta ajettiin penikulman pituisia meren
lahtia jäätä myöten kaupunkiin ja sanan kuun kymmenentenä päivänä
vetivät nuottamiehet jäänuottaa meren lahdelmilla.
Oikealla ajalla ei ollut ajattelemistakaan ruveta kylvön tekoon. Kovat
yöpakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin että maa oli aamusin niin
kovassa roudassa, että se oikein halki paukahteli.
Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreitä
touvon siementä. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja
huomattuani tavattoman kolkon ja pitkän keväimen olevan, aloin
miettiä kylvämistä niin pian kuin mahdollista. Kesäkuun puolivälissä
sulasi pelto sen verran, että siitä rupesi saamaan multaa irti.