Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista | Page 3

l?mpym?t sitten olivatkin. Ei niitynaikanakaan tarjennut ulkona aterioida, ellei pannut p??llysnuttua ylleen. Kuitenkaan ei varsinaista hallaa tullut, vaikka se oli joka aika tarjolla. Kuitenkin kasvoivat nuot my?h??n l?mpym??n maahan tehdyt touvot rehev?n? ja mustanpuhuvana viile?ss? ilmassa. Sit? vastaan meid?n touvot kasvoivat matalampana ja kellastnneemman n?k?isin?. Usein sain kuulla hienoa ivaa ja pilkkaa Jumalaan turvaamattomuudestani. Samassa osoitettiin minulle meid?n ja heid?n toukojen v?lisist? suhteista.
"'Alku ty?n kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sit? viel? tied?, kuka meist? lopulta voittaa", sanoin min?.
"Mutta saattaisihan syksyst? olla my?h?seenkin l?mmint?", intteliv?t he.
"Ent? jos ei olisikaan, kuinkas sitten k?visi? Ei pid? koskaan ihmeit? odottaa, sill? ei nyt en??n ole ihmetten aika", puolustelin periaatteitani.
Semmoiset jaahinat p??ttyiv?t tavallisesti siihen, ett? he l?htiv?t pois, ilvehymy huulillansa!
Elokuun loppup?ivin?, er??n? perjantaina k??ntyi tuuli pohjoiseen ja alkoi luita-vihlovan kylm?sti tuulla viuhtoa. Kun kell??n ei ollut elon leikkaaminen mieless?k??n, aloin min? ker?t? v?ke? pellolleni; hyv? olikin v?en saanti, koskei kukaan nyt heit? tarvinnut; eritt?inkin vaimov?ki oli halukas tulemaan. Tuota pikaa oli pellolla puoliv?liin toistakymment? henke?. Mutta t?st?k?s hommastani minut keksittiin aika ep?uskoiseksi, Jumalaan luottamattomaksi ihmiseksi, kun aina vaan Jumalalta v?kirynn?k?ll? pakkauupi ry?st?m??n. Semmoista kummastusta her?tti se kyl?ss?, ett? joukottain tuli ihmisi? aidan taa katsomaan tuota hullutusta. Siell? he kesken?ns? keskustelivat ja v?list? kuului iso naurun r?h?tys joukosta; kai joku oli arvannut sanoa jonkun erinomaisen hyv?n ja asiallisen sanan. Joku rohkeampi ja nokkelampi tuli pellollekin leikkaamisestamme ivaa tekem??n.
"Ettek?h?n luulleet vuodentuloksenne laareihinne mahtuvan, jos olisitte antaneet laihonne t?ys'aikaiseksi kasvaa, koska rupesitte niit? kaalina hakkaamaan?" sanoi er?s semmoinen pellolle tulija, suu pilkallisen-voittoisessa hymyss?.
"Ei meid?n laiho ole en??n niink??n kaalta, sill? min? tein kylv?ni paljon aikaisemmin kuin te. N?etteh?n, ett? enin osa laihoa on veriss??n ja osaksi on jo valmiita p?it?kin. Jos seassa on viel? valmistumattomiakin p?it?, tulee niist?kin it?v?t jyv?t. Eik? sit? viel? tied?, kenen laarit tulevat t?yteen ja kenen j??v?t vaille", koin puolustella itse?ni ja ty?t?ni.
"Niin, vain paljon ne olisivat viel? paranneet ja kasvaneet; sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies v?h?n masentuneena ja l?hti pois.
Kylm?n ja kolkon n?k?isi? karapilvi-t?nk?leit? kiiti taivaalla ankaran pohjatuulen mukana. Niit? kulki niin tihe?sti, ettei aurinko p??ssyt monasti taivaalta pilkist?m??nk??n. Oli niin kylm?, ett? vaikka ahkerasti koettiin ty?t? tehd?, tulivat k?det kuitenkin konttaan.
T?m?n t?hden hommasi eukko kahvia ja laitti minut sit? leikkuuv?elle pellolle viem??n. Minun tieni kulki, niin ett? tulin takapuolelta heid?n luokseen. He eiv?t huomanneet siis tuloani. Er?s vaimo oli paapattamassa, ett?:
"Mit?h?n se Jumalakin ajattelee tuommoisesta ep?toivoisesta miehest? kuin t?m?nkin talon is?nt? on, joka v?kirynn?k?ll? pakkaa Jumalan edelle?"
Samassa huomasivat he minut, kun yh? k?velless?ni s?nki rapisi jaloissani. V?h?n h?peiss??n k??ntyiv?t he kaikin minuun p?in.
"Ei niin pid? tehd? kuin hyv? tulee, vaan niinkuin is?nt? tahtoo. Samahan se sinullekin, Pirko, on mit? sin? teet, kun min? palkan maksan. Minulla on t??ll? aika mummu t?ynn? kuumaa kahvia. K??reennyt??mp?s kaikin sen ymp?rille ojan partaalle, juomaan l?mmin kuppi viluiseen syd?meemme", sanoin min? kehottavaisesti ja pian oli v?ki h?rppim?ss? kuumaa kahvia.
Seuraavana y?n? ei viel? tullut pakkasta, vaikka oli niin hirve?n kylm? ilma. Tuuleskeli koko y?n ja taivaskaan ei t?ydelleen se'estynyt. Saimme siis seuraavankin p?iv?n pitkitt?? leikkaamista. Niin ahkerasti tehtiin ty?t?, ettei joudettu ruokalepoakaan pit?m??n, vaan joka sai viimeisen palansa niellyksi, tormasi pellolle; v?ki oli nyt oikein innostuksissaan, koska hekin rupesivat ?ly?m??n, ett? nyt kiire on tarpeesen; viel?p? sekin saatti innostuttaa, kun lupasin heille hyv?n p?iv?palkan.
Lauvantai-iltaan saimme leikkuun niin leikatuksi, ettei j?ljelle j??nyt kuin pari peltotilkkua. -- 'Pianhan se lyhyt virsi on veisattu'.
Jo iltap?iv?ll? alkoi tuuli heiket? ja taivas se'esty?. Kymmenen ajoissa illalla oli niin tyyni, ettei haavan lehti v?r?ht?nyt. Taivas oli niin selke?, ett? t?hdet n?kyiv?t taivaalla niinkuin talvisyd?nn? ja kuu paistaa kaljotti niin kirkkaasti, ett? oikein varjonsa n?ki. Silloin osoitti l?mp?mittari jo yhden asteen kylm??.
Aamulla oli surkea n?ky n?ht?v?n?. Niin paksusti oli kuuraa maassa, ett? olisi lunta luullut sataneen. Kaivolla olevissa astioissa ja muissa mataloissa vesipaikoissa oli melkein tuumaa paksu j??. Harmaa kaasu t?ytti ilman ja paksu pilvenj?nk? oli korkealla auringon nousun edess?. Se nousi auringon edell? taivaalle, ettei aurinko voinut n?ky? ennenkuin yhdentoista aikana aamulla. Kun aurinko ehti j?ng?n edelle, ei se paksun huurun l?vitse voinut valaista eik? l?mmitt??; huumottihan vaan niinkuin valju kuu olisi noussut taivaalle ohuen h?rm?pilven l?pi vaalottamaan.
Oli niin tyyni, ettei koko luonnossa kuulunut v?r?yst?k??n, ei linnun ??nt? eik? ihmistenk??n toiminnasta syntynytt? liikkeen kahinaa. Kasvit seisoa t?r?ttiv?t l?pi j??tyneen?, suorana, peitettyn? paksulla kuurakerroksella. Vahvat perunan varsikot olivat lupsauttaneet lehtens? pitkin vahvaa vartta ja varsi oli niin j??ss?, ett? kun sit? taittoi, taittui se niinkuin j??kynttil?. Lyijyharmaa sumu tuntui raskaalta hengitt??; oli niinkuin joku tukeuttava raskaus olisi painanut ja oikein tuntui rintaa karvastelevan, kun sit? hengitti keuhkoihinsa.
Kun ankara kuura ja j?? vihdoinkin sulasi, huomattiin silloin, ett? kaikki oli mennyt, niin meren sis?lle pist?v?ss? niemimaassakin kuin paikkakuntamme olikin. -- Niin t??ll?kin, mit? sitten muualla.
Halla oli vienyt kaikki, eik? ihmett? tapahtunutkaan, ett? syksyst? olisi l?mmint? ilmaa piisannut pitemm?sti kuin tavallisina vuosina. Viime talvisen ennustaja-ukon ennustukset olivat toteentuneet! -- -- -- Kovat ajat olivat tosiaankin edess?.

II.
K?yh?n kiitos.
Tuon kamalan halla-y?n seuraukset tulivat pian n?kyviin. Tuskin