Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista | Page 2

N?yr?sti meni h?n sy?m??n ja s?ikin kelpo lailla.
"Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun h?n oli sy?m?st? p??ssyt.
"Eilen iltap?iv?ll?", sanoi h?n.
"Hyv?nen aika, ja nyt oli jo sivu puolenp?iv?n!" sanoin kauhistuksissani.
"Siin?p? sen nyt n?ette, ettei t?t? lystikseen tee; ei ole tihe?ss?, jotka nyky??n tuntemattomalle, vanhalle ja vaivaiselle palan suuhun pist?isiv?t... Te n?ette olevan armeliaita ihmisi? k?yh??kin kohtaan... Kiitos suuri ruoasta!" sanoi ukko p?yd?st? noustuaan, suutansa pyhiskellen.
"Kun saisin v?h?n lev?t?, sill? tuntuu niin raukaisevan, eik? tuo kylm?k??n tunnu vanhasta ruumista erkanevan", jatkoi h?n sitten.
Osotettiin h?nelle vuode, jossa h?n saisi lev?t?.
Siihen h?n oihkaten k?ykyss??n k?mpi ja laskeutui pitk?ksens?.
"Jospa n?m?t kovat ajat loppuisivat t?h?n, mutta pahimmat ja koivimmat ovat edess?", sanoi ukko pitk?llens? p??sty??n.
"Mist? sen tiet???" sanoin, ik??nkuin s?ps?ht?en.
"Kaikki merkit viittaavat siihen", sanoi ukko.
"Mink?laiset merkit?"
"Esimerkiksi n?m?t ankarat pyryt ja pakkaset".
"Mutta olen kuullut sanottavan, ett? kun on talvi kylm?, niin tulee l?mmin kes?", v?ittelin ukkoa vastaan.
"'Karhulla on karhun pojatkin'", sanoi vaan ukko.
"No mit? muita merkkej? teill? sitten viel? on?" kysyin.
"Nuot aidatkihan ovat niin lumen sis?ss?, ettei aidan seip?it?k??n n?e ja hanget ovat niin laajat aitojen piirteill?, ett? n?ytt?? silt? kuin ne olisivat vartta varten lumella muuratut; eik? ole pienint?k??n koloa aidan ja hangen v?lill?", selitti ukko.
"Ett?k? sekin on k?yh?n vuoden merkki, kun aitojen ja hangen v?lill? ei ole mit??n koloa?"
"Niinp? se on".
"Mutta eih?n se ole mik??n kumma, jos niin on, kun on paljon lunta ja se tuulella kulkeentuu suojapaikkoihin, t?ytyyh?n silloin aitoviertenkin t?ytty?", inttelin.
"Siin?p? se nyt on. Mutta eip?s kaikkina talvina aitovieret sill? lailla t?yty lumella, vaikka kuinkakin tuulisi ja huiluttaisi; jyrkkin?p?s pysyv?t vaan kinokset ja erill??n aidoista -- ja noita rottiakin on ilmestynyt maaseuduille, eik? sek??n ole mik??n hyv? merkki", selitteli ukko.
"Niin, mutta sanotaanhan sananlaskussa, ett? vanhat 'profeetat ovat kuolleet ja nuoria ei uskota'", sanoin siihen vastaukseksi.
"Jospa se niin olisikin, olisin varsin hyvill?ni, mutta niin ei ole. Minulla on paljon el?m?n kokemusta. Olen vanha mies ja el?m?ss?ni olen ottanut vaaria kaikellaisista asioista ja olen havainnut yht? ja toista. Te olette viel? nuori, painakaapa n?m?t minun sanani mieleenne, niin tulette huomaamaan, ett? uudet profeetatkin jotakin tiet?v?t. Jospa olisin tilaisuudessa tulevatta syksyn? teille muistuttamaan n?ist? asioista, mutta niin ei k?y, sill? voimani heikkenev?t p?iv? p?iv?lt? ja min? tunnen selv?sti, ettei minun tarvitse olla kokemassa tulevan kes?n seurauksia", puheli ukko surullisen raskasmielisen?.
Sitten h?n vaipui levolliseen uneen.
Kun h?n her?si, nousi h?n yl?s ja rupesi tukkimaan takkiresuaan ylleen.
K?skimme h?net j??m??n y?ksi.
"Ei tokikaan, ei tokikaan, enh?n niin kiitt?m?t?n kuitenkaan ole. Koetan menn? toiseen taloon ja jospa en saisikaan ruokaa, tulen hyv?sti toimeen huomiseen asti. Ehk?p? silloin tapaan jonkun armeliaan ihmisen taasenkin. Min? n?en, ettei teill?k??n kovin iso el?minen ole; paljon on noita lapsukaisiakin"; puheli ukko, samassa koetellen takkiaan kiinni. "Kiitos vaan avustanne, kun autitte ruoka-aterialla vanhaa, vaivasta, kulunutta ukkoa", tuumaili h?n.
K?dest? pit?en j?tteli h?n hyv?sti joka henkil?n, kiitellen ja kostellen jokaista erikseen. Sitten h?n sauvansa nojalla alkoi k?vell? kalkutella ovea kohden. Ovessa menness??n kuulin h?nen sanovan: "Jumala meit? kaikkia armahtakoon! Kovat ajat ovat edess?mme". Sitten tukkeentui h?n tuohon sakeaan pyryyn ja alkoi pahnustaa l?himm?ist? taloa kohden. Kauvan katselimme ukon j?lkeen ja vanhimman poikamme laitimme suksilla h?nen j?lkeens? luovimaan ja katsomaan per??n, ett? ukko todellakin vaaratta p??si ihmisten ilmoihin.
Seuraava kev?t tuli tavattoman pitk? ja kylm?. Ei juhannussakaan ollut niittylatoin ymp?rist?ilt? ja mets?n rinteilt? viel? lumihanget lopen kaikki sulanneet. Toukokuun kahdentenatoista p?iv?n? l?hdin viidentoista penikulman pituiselle matkalle hevosella meren j??t? my?ten ja nelj? penikulmaa ajoin K----a jokea yl?sp?in niin hyv?ll? j??kelill?, etten kertaakaan k?ynyt maalla. Jyrkimm?t kosket olivat tavallisina talvina olleet aina sulina, mutta nyt ne olivat vahvassa kristallikirkkaassa j??ss?. Semmoista en ollut koskaan ennen n?hnyt kovimpinakaan talvina. Saman kuun seitsem?nten?toista p?iv?n? palasin samoja teit? matkaltani ja keli oli yht? hyv? kuin menness?kin.
Kotitarpeen viinanpoltto oli niin? aikoina lakkautettu. Vanhan tapansa mukaan kokivat jotkut siveellisesti vajouneet ihmiset korven loukeroissa keitt?? viel? tuota mielijuomaansa. Er?s salaviinan keitt?j? oli y?ll? Erkinp?iv?? vasten kantamassa viinakonttia kotiinsa salapolttimostaan. V?lill? maisteli h?n tuota ilolient??n niin suuressa m??rin, ett? h?n kellistyi tielle nukkumaan. Silloin paleltui h?nen jalkansa niin pahoin, ett? kaikki varpaat liukesivat jalvoista irti.
Kahdeksantena p?iv?n? kes?kuuta ajettiin penikulman pituisia meren lahtia j??t? my?ten kaupunkiin ja sanan kuun kymmenenten? p?iv?n? vetiv?t nuottamiehet j??nuottaa meren lahdelmilla.
Oikealla ajalla ei ollut ajattelemistakaan ruveta kylv?n tekoon. Kovat y?pakkaset vallitsivat vaan katkeamatta, niin ett? maa oli aamusin niin kovassa roudassa, ett? se oikein halki paukahteli.
Minulla oli edullinen torpanmaa, johon meni usiampia tynnyreit? touvon siement?. Muistaissani tuon kiertolaisukon ennustukset ja huomattuani tavattoman kolkon ja pitk?n kev?imen olevan, aloin mietti? kylv?mist? niin pian kuin mahdollista. Kes?kuun puoliv?liss? sulasi pelto sen verran, ett? siit? rupesi saamaan multaa irti. Heti ryhdyttihin peltot?ihin ja alettiin siement? kylv??. Mutta muut eiv?t niin tehneet; he sanoivat minun pakkaavan Jumalan edelle ja koettavan v?kirynn?k?ll? H?nelt? ry?st??. He kylviv?t vasta juhannuksen aatto-p?ivin? ja juhannuksen j?lkeenkin.
Nelj?n? juhannuksen edellisen? p?iv?n? oli niin l?mmin ilma, ett? oli siihen sulata. Ei miesmuistiin oltu niin l?mpimi? ilmoja n?hty. Maa rehahti kasvamaan niinkuin taikavoimalla. Niin l?mpym??n maahan kylvetty touko touhahti oraalle parissa kolmessa vuorokaudessa. Mutta siin?p? ne kes?n