Pieni helmivyö | Page 4

helmaan,?kultia l?hteiss??n heitellen yli maan,?tai punottain, ujostellen kuin salon impyen n?hnyt?Kuuttaren kehr??v?n rihmaa h??hamoseen;?tuon olen n?hnyt ja siin' useast' olen istunut y?h?n,???neti istunut vaan, aatoksiss' uneksuin.
Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket?tuolla sun helmassas, seurass' yst?vien!?Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas,?polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.?Istunut tuoll' usein lakan all' olen, hartahin mielin?kuunnellut tarinaa ai'an muinoisen,?n?hnyt valtavat hahmot sen, sek? rohkeudella?taas tulevaisuuden verhoa nostellut;?n?hnyt kaunoiset unet maalleni, toivonut sille,?toivonut taivasten antimet runsaimmat,?toivonut sille kuun hopeoita ja kultia p?iv?n,?teilleen valkeuden, rauhoa rannoilleen...?Niin, mit? toivoinkaan, mit? aattelinkaan, mit? n?ink??n tuolla sun helmassas, kukkainen salomaa!
Kaikki kun taasen n??n, on sielullain pyh?p?iv?,?valkaistu tupa sen, ty?n tomut laastut pois,?kaikki on tyynt? ja rauhaisaa, vaan rinta se sykk??,?muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi.
_Paavo Cajander_.
Kuva.
Mun huonehessani sein?ll' on?yks kuva halpa ja koruton,?se siin? ollut on monta vuotta,?ja aina ihaelen ma tuota.
En tied? mi siin? vieh?tt??,?lumenko peitt?m? harmaa p??,?vai surun uurtamat vaot nuoko,?vai silm?n lempe? tuike tuoko.
En tied?; mutta niin l?mmin on?sen l?heisyys, kuin auringon,?ja ompa kuin h?nen katsannastaan?heloittais taivahan rauha vastaan.
Ma tuntikausia ihaillen?kuvoa tuot' yh? katselen,?ei sulho kultoaan punastuvaa?niin tyystin katso kuin min? kuvaa.
Ja kun ma katson, niin v?hitt?in?her??pi muistoja mieless?ni?niin armahaita, niin ihanoita?ja kaivatessani katkeroita.
Ma poies mennehen polvekseen?n??n lapsuusmaailman riemuineen,?n??n kynttil?it? ja joulupuita?ja yst?vyksi? hymysuita.
Ja ompa kuin kuva elon sais?ja mua hell?sti katsahtais,?ja ompa kuin h?nen katsannastaan?heloittais taivahan rauha vastaan.
Ja senh?n vuoksi niin l?mmin on?sen l?heisyys kuin auringon.?Mut ken se ompi se armahainen??Mun oma ?itini on se vainen.
_Paavo Cajander_.
Suksimiesten laulu.
"Yl?s, Suomen poijat nuoret,?ulos sukset survaiskaa!?Lumi peitt?? laaksot, vuoret,?hyv' on meid?n kiikuttaa!?Jalka potkee,?suksi notkee?sujuileevi sukkelaan!"
Her?s tuuli tuntureilla,?lehahtihe lent?m??n. --?"Sukkelat on sukset meill??l?ht??n, veikot, kiist?m??n!?Saishan koittaa?kumpi voittaa,?eik? tuulta saavuttais!"
Koti kontion on tuossa,?siihen sukset k??nt?k??!?Havuin alla korpisuossa?vanhus nukkuu r?h?tt??. --?"Kuules ukko,?oves lukko?miehiss? jo murretaan!"
Kohoaapi k?mmenille?mets?n kuulu kuningas. --?"L?ht??n, otso, painisille,?t?ss? l?yd?t vertojasi" --?Hammasluske,?keih?sruske?kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna; --?keih?s sattui rintahan; --?ukko nukkuu uupununna?sikehint? untahan. --?"Riemuellen,?soitatellen?viek?? saalis kotihin!"
Vaan kun verivainolainen?Suomellemme rynn?tt??,?silloin saalis toisellainen,?veikot, meit? hiihd?tt??.?K?si sauvan,?toinen raudan?ter?v?isen tempoaa.
Verihins? kohta n??ntyy?kuka meit? vastustaa,?kenp? pakosalle k??ntyy,?senkin suksi saavuttaa.?Pelastettu,?rakastettu?kohta ompi kotimaa.
_Suonio_.
Varpunen.
Jos ruikutella voisin?ma kielin sataisin?tai kiurusena oisin?kohoova pilvihin, --
Niin aina kiitteleisin?suloista Suomea,?ja Jumalalle veisin?ma huokauksensa.
H?n silm?t ehk? loisi?my?s meihin raukkoihin?ja p?iv?n paistaa soisi?saloihin synkkihin.
Ei ??ni mulle suotu?oo satakielisen;?heikoksi siipi luotu?ei kanna taivaasen.
Vaan laulustani kuiten?en huoli vai'eta,?kun ??ni lintuin muitten?ei kuulu talvella.
Paremmat laulu-??net?kev??ll? ehtinee,?niin kuunnellessaan noita?jo varpu vaikenee.
_Suonio_.
Lumisateella.
Lumia lent???ristin ja rastin?leikki? ly?den ja?taistellen;?vaan v?synein??vaipuvat viimein,?etsien rauhaa,?povehen maan.?Mutta kun p?iv??kev?inen kutsuu,?pilviks ilmahan?haihtuvat taas!
Ihmiset my?skin,?maailman lapset,?raatavat, lempiv?t,?taistelevat;?vaan v?synein??horjuvat hautaan,?t?ist?h?n, teist??n?lep?j?m??n.?Kerran kun kutsuvi?Jumalan ??ni,?henkin? nousevat?taivahasen.
_Suonio_.
Karjala.
Kuss' aallot Laatokan vuoriin ly?,?kuss' Imatran innot raukes,?kuss' uurtaa vaaroja Pielisvy?,?siell' ensin silm?ni aukes,?siell' leikin lasna ma rantamalla,?siell' lep?? heimoni nurmen alla,?ja siell? neitonen Karjalan?sai lempeni leimuamaan.
Siell' el?? kansa niin sitke??kuin vaahteren latva nuori!?se kyllin saanut on itke?,?mut vankkana on kuin vuori;?se orjana ollut on ounaan herran,?se vaivaa n?hnyt on toisen verran?kuin Suomi muu, mut murtumaton?ja hilpe? viel? se on.
Se soittaa viel?kin kanneltaan --?sit' usein lasna ma kuulin --?ja vanhoja V?in?n-laulujaan?se laulavi partahuulin;?ja urhoot astuvat kumpuin y?st??ja kertovat muinaiskansan ty?st??ja neuvovat polvea nousevaa --?Oi Karjala, muistojen maa!
Siell' ensin lempim?h?n m? sain?t?t? Suomen kansoa oivaa,?ja puolueetuutta Ruotsin lain,?jok' orpoisintakin hoivaa,?ja puhdast' uskoa Lutheeruksen,?mi mielen vaativi uudistuksen,?ei tyydy paastohon, tuohuksiin,?ei suitsutus-uhreihin.
Ja siell' opin ensin kammoamaan?sit' inhaa oppia uutta,?ett' ihminen on vain muodos maan,?ett'ei ole kuolottomuutta:?se tarjovinaan on tiedon kultaa?eik' anna muuta kuin kalman multaa?ja ymp?rist?ns? saastuttaa --?Ole valpas, Karjalan maa!
Ja siell? n?in min? murheeksen',?kuin k?rsi? kansa saapi,?jok' ei ole vaan sopusointuinen,?vaan kahtia raukeaapi:?kuink' alla kauhean veljesvainon?ja alla vierahan vallan painon?oot, Karjala, kauvan v?rjyillyt --?Yksmielinen olkosi nyt!
Kun oikeuttasi, uskoas?ja V?in?n-kielt?si hoidat,?ei pelkoa sull' ole kateistas,?ei voittaa voi sua noidat:?s? kev?in kukkiva vanha tuomi,?s? j?lleen nuortuva vanha Suomi,?s? talvet vihre? vanha kuus,?s? Suomi Vanha ja Uus!
_Arvi J?nnes_.
V?in?l?n lapset.
Kas Suomenlahdella hyrskyt?ja laajat Laatokan ve'et?ja vuolaan Tornion tyrskyt?ja Maansel?n harjanteet?ne halkoo Suomea suurta,?ne pilkkoo kansaa sen,?ne katkovat Sammon juurta,?ei juurru se uudelleen:
Vaan kaikki W?in?l?n lapset?jo eksyi toisistaan,?kuin tuulisp??ss? hapset?ne kaikk' ovat hajallaan:?ei Aunus, Veps? tunne,?kust' Eestein kulkee tie,?ei Karjala tied?, kunne?jo Kainuu h?ipynyt lie.
Mut "j?ljet V?in?m?n laivan"?halk' aaltojen haimentaa,?ja "viikatteens'" yli taivaan?h?n viel?kin kuljettaa;?yli Maansel?n kaskein sauhun?h?n nostavi harmajan p??n,?ja kautta kuohujen pauhun?ikitiet?j?n kuuluu ??n'.
Ja vanhan W?in?m?n haamu?se silloin laulavi noin:?vois sullekin koittaa aamu,?s? kansani onnetoin;?ei viel' ois aikas ilta,?jos heimoushenke? ois,?vaan synty? voisi silta,?mi kansani yhteen tois.
_Arvi J?nnes_.
J??nl?ht? K??p?n joesta.
Kauvan kattoi rantoasi?lunten laajat peittehet,?kauvan kietoi aaltojasi?j?iden kylm?t kytkyet.?Usein p??lle peittehesi?uhkuit, hanget hautoen,?mut sait kelpo harteillesi?katteen kaksinkertaisen.?Valtoas on vaimennellut?talvi, vanha vainomies.?Ootko suotta ponnistellut,?suotta mereen k?ynyt ties?
Ukko pilvivaippahansa?k?tkee armaan auringon;?tuul' vie pilvet helmassansa?hajalleen ja roukkohon.?Ukon ??n' k?y korkealla,?pilvist' ampuu Pitk?inen.?Maassa hirmu-hirnunnalla?kulkee myrsky raivoten,?paljon turmaa aikaan saapi,?sade maahan virtoaapi.
Puro pieni lainehtiipi,?m?elt? rient?? notkoon p?in;?l?pi tien ja maan se hiipii,?K??p?n puoleen k??nn?ht?in.?Tuuli vinkuu,?lumi sinkuu,?oksat ohkaa,?veet ne vohkaa?t?ytt?in K??p?n tupo tulvilleen:?vesi nousee valkovaahtoineen.
Kauvas kuuluu K??p?n roiske,?vetten loiske,?j?iden jyske,?rantain ryske:?j?? jo lohkee -- lohkee l?htien!?Huimast' huudan sille riemuiten:?rienn?, lenn?,?joesta enn?,?kahle lauhain lainehien,?kate kaunorantasien!?Pauvanne kun pauhoaa,?voiman, voiton K??pp? saa.
Niin sun kylm?n kahlehista?kev?t p??sti kaunoinen;?l?pi surun sulkusista?jouduit riemujuhlallen.?Nyt s? uhkut uusin toimin,?nouset vapauden voimin,?rannan hanget hajoovat,?vetten vaahtoon vajoovat.?Nouse, mutta muista taas:??yr??n all' on armas maas!
??rihins? astuu hyrsky,?laine heitt?? loiskunnan,?m?yryynn?st? taukoo myrsky,?p?ivyt paistaa rauhaisaan.?Kas, mi tuolla veess? v?ikkyy?kaikuvasti