Pieni elämäntarina | Page 7

saatuani tuntui kuin olisin siell? kotona, aivan kuin nuo kadulla soivat kulkuset soisivat kotikujalla. Hengess? tulen teid?n onnellisten luo vieraaksi t?m?n kirjeen mukana, jonka t?h?n lopetan jouduttaakseni Rautiaiselle.?
Rautiaisen mukaan h?n kirjoitti toisenkin kirjeen, joka suullisen m??r?yksen mukaan oli annettava forstmestarille ja jonka osoitteena oli ?Is?lle, syntym?p?iv?n??.
?T?ss? muuan lapsista, joka tahtoo olla l?sn? is?? her?tett?ess? laululla ja kaikkien sitten ker?ytyess? kuka miksikin puettuna ripsim??n koristetuilla varpuvastoillaan kylvett?en kaiken vanhuutesi pois. Ja h?n on l?sn? ja l?hell?, vaikka ei kukaan huomaa, sill? h?nell? on hame h?myst?, vaippa varjosta tehty. H?nen varpuvastansa on onnenpuun oksista, jotka ovat hienoja kuin p?iv?ns?teet. H?n laulaa laulun, jonka sanat ovat kastehelmi? ja s?vel orvokin v?rej?. Ja h?n suutelee katseesi aamuruskoksi ja mielesi lintujen viserrykseksi.?
Esteri sulki kiirell? kirjeen kuoreen ja heitt?ytyen tuolillaan puoleksi makaavaan asentoon k?det p??n takana katseli lamppunsa kohdalla v?r?j?v?? valopy?ryl?ist?.
H?n oli jo kes?ss? ja menossa kotia sy?ksy?kseen is?lle syliksi. Mutta yht?kki? h?n oikaisi kuin s?ik?ht?en ja tuijotti yhteen kohtaan.
Hyv? Jumala!
H?nen silmiss??n oli forstmestari, jonka katse oli tuima, k?si ojennettu ja sormi viittasi ovea ulos, ??ni kuin ukkosen jylin?: Mars! Ja h?n n?ki itsens? aivan kuin jonkun toisen tyt?n, kun h?n henki salpauksissa sy?ksyy pihalle myrskyisen syys-illan pimeyteen. Yritt?ess??n tupaan p?in h?n ly? ohimonsa johonkin. Kun h?n tointuu, tuntuu h?nest? kuin makaisi h?n ??rett?m?n kuilun pohjassa. P??sty??n jaloilleen h?n n?kee kirkkaasti valaistun salin ikkunat ja muutamassa ikkunassa forstmestarin, kasvot painettuna lasia vasten, katsoa tuijottavan pime??n k?sien lomitse... H?n hapuilee tupaan. Siell? piika Katri istuu paikkaamassa risaista hamettaan, h?nen edess??n seisoo kylin uunin kuvetta vasten renki Juho, ja Kalle istuu pienell? rahilla lynk?p?isill??n roihuavan takkavalkean ??ress? vihelt?en s?velt? lauluun:
Voi ?iti parka ja raukka, Kun minut synnytit...
H?n heitt?ytyy tuvan lattialle. Hupi tulee nuoleksimaan h?nen k?si??n ja kasvojaan. Juho nostaa h?net syliins? ja koettaa lohduttaa, kun h?n itkee, itkee, itkee...
Esteri heitt?ytyi sohvaan kasvot patjaa vasten. H?n koetti pid?tt?? itkuaan pelottelemalla itse??n, ett? t?ti tulee! Mutta itku purkautui kuitenkin, ja h?n antoi sille t?yden vallan.
Tulkoon t?ti! Sanoo, ett? t?ti ja forstmestarinna ovat ry?st?neet h?nelt? h?nen is?ns?, koko h?nen onnensa ja el?m?ns?.
Kuului kova ryske, aivan kuin sein? olisi luhistunut. H?n ei v?litt?nyt. Mutta sitten h?n arvasi, ett? se oli viereisess? huoneessa asuvain lyseolaisten temppuja, jotka pitkin aikoja olivat harjoitelleet kaikenmoista vallattomuutta oven takaa, tirkistelleet reikeliavaimenreij?st?, tunkien siit? kirjeit? ja runolippuja. H?n nousi suuttuneena.
Lyseolaisten kammarin molemmat ovenpuoliskot olivatkin auki, mutta h?nen edess??n seisoi Lauri Holma, ?kaunis ylioppilas?.
He olivat olleet muutamia kertoja samassa seurassa. Ja Esterin koko huomio oli aina ollut kiinnitettyn? Holman omituiseen olentoon. H?n ei ollut hetke?k??n rauhallisesti, istuipa tahi seisoi, vaan teki yht? vaihtelevia kuin ?killisi? liikkeit?. H?nen katseensa siirtyi suurilla hypyill? paikasta toiseen aivan kuin ei olisi l?yt?nyt mit??n kiinnekohtaa, mutta yht?kki? se saattoi iskeyty? johonkin voimalla kuin siin? ijankaikkisesti pysy?kseen. Puheensa oli avomielist? ja rohkeaa, vaan tuntui kuin kieli ei olisi ehtinyt l?himainkaan t?ytt?? teht?v??ns? ja usein j?i kerrassaan liikkumattomaksi, jolloin h?n puhui kasvoillaan, k?sill??n ja koko ruumiillaankin. H?n oli aivan kuin joka silm?nr?p?ys vaarassa tehd? kompastuksen liikkeiss??n ja puheessaan. Se oli kiinnitt?nyt Esterin huomion aina niin tarkoin, ett? Holman muoto oli j??nyt h?nen mieleens? hyvin h?m?r?sti.
Nyt kun he katsoivat toisiaan silm?st? silm??n, Esteri h?mm?styi h?nen kauneuttaan. Punastuen v?isti h?n katseellaan ja yritti l?htem??n pois kammaristaan. Mutta samassa h?n huomasi, ett? Holma, joka seisoi oudostuttavasti j?sent? v?r?ytt?m?tt?, oli lakki p??ss?, palttoo p??ll?, sukkasillaan ja keng?t k?dess?, onnettoman n?k?isen? kuin kiinni saatu varas.
?Herra Holma!? sanoi Esteri luoden panttivankiinsa rohkaisevan katseen, otti p?yd?lt? kirjeens? ja antoi ne Holmalle. ?Rangaistukseksi saatte l?hte? minua saattamaan!?
Heid?n tultuaan kadulle, Holma ensimm?isiksi sanoiksi ??nell?, joka oli nuhteleva, kysyi mink? vuoksi Esteri ei ole luistinj??ll?, jossa on koko kaupunki, nuoret ja vanhat, suuri juhla soitoin, kokoin ja ilotulituksin. Mutta sitten h?n kulki harvasanaisena, parahiksi vastaten Esterin kysymyksiin, joita useinkaan ei ymm?rt?nyt yhdell? kertaa aivan kuin ne olisivat olleet hyvinkin mutkikkaita tahi ep?selvi?. Kun he olivat tulleet laitakadulle, jonka toisella puolen ei ollut rakennuksia, ja kulkeneet sit? hyv?n matkaa, h?n yht?kki? pys?ytti Esterin ja h?mm?styneen? kysyi:
?Herran nimess?! Miss? me olemme? Ja mihin me menemme??
?Maailman loppuun!? oli Esterin valmis vastaus.
Holma katselihe. Kaukana heid?n takanaan oli viimeinen katulyhty ja kulkusissa soiva kaupunki, edess?p?in jostakin ikkunasta kuin salaper?isest? aukosta kuumotti himme? valo ja sen takana oli maasta taivaaseen ??net?n pimeys. Holma huitoi k?sill??n, sitten kuiskaten sanoi:
?Maailman loppuun! Todellakin!?
Esteri nauroi.
?Tek? nauroitte?? huudahti Holma tarttuen Esteri? k?sist?.
?Pelk??ttek??? kysyi Esteri yh? nauraen, vaan samassa tyrmistyi naurunsa kaikua, joka kuului kaukaa pimeydest?. Oliko se h?n, vai joku toinen, joka oli nauranut? Miten oli h?n voinut sill? tavoin nauraa keskell? t?t? mustaa synkkyytt?!
H?n l?hti astumaan kiireesti kuin jotakin pakoon ja pys?htyi viimein muutaman lauta-aidalla ymp?r?idyn pihan portille, mist? sekavina haamuina h??m?tti kuormia ja hevosia ja kuului yht?mittaista tiukujen kilin?? ja heini??n pureksivien hevosten hampaanrousketta. Pihan muutamassa laidassa n?kyi jostakin rakennuksesta valaistu ikkuna. Pahaisen kattolampun valossa ja tupakansavussa h??ri huoneessa joukko miehi?. H?n tunsi Rautiaisen ja muita is?nti?, mutta j?i seisomaan neuvottomana.
Mit? varten h?n oli t?nne l?htenyt? Mit? varten?
H?n oli ottanut kirjeet n??n vuoksi, ainoastaan n??n