Pieni elämäntarina | Page 6

Juho muisti kuin eilisen p?iv?n. H?n osoitti pihalla portaitten edess? paikan miss? oli hevosineen seisonut, kun vainaja oli tullut sis??n, katseeltaan lempe? ja kaunis kuin enkeli. Oli tervehtinyt Juhoa k?tt? ojentaen ja kysynyt nime?. Kun Juho oli ?nkytt?nyt, niin oli h?n katsonut hyvin l?helt? ja sanonut: Yst?v?ni, katso minuun ja sano rauhallisesti. Ja aivan puhtaasti oli silloin tullut suusta: Juho Anttonen.
Siin? samassa paikassa seisoi Juho l?htiess??n palaamaan takaisin, ojensi k?tens? Esterille, yritti sanomaan jotakin, vaan kieli tarttui niin lujaan, ett? seisoi pitk?n aikaa kuin olisi tupehtunut. H?n heitti sanottavansa sikseen pudistaen p??t??n, puristi Esterin k?tt? kyynelten vieriess? silmist?, nousi k?rryihin ja l?hti ajamaan.
Esteri j?i seisomaan jalkainsa sijoihin tuijottaen Juhon j?lkeen. Tuntui kuin nyt vasta olisi koti kadonnut n?kym?tt?miin mets?n taakse. H?nen teki mieli l?hte? juoksemaan Juhon j?lkeen, niinkuin oli tehnyt lapsena, jolloin h?nell? oli aina ja kaikessa turvansa ja lohduttajansa Juhossa. Mutta Juho meni jo kaukana maantiell? tomupilven?. Ja kun sekin katosi, seisoi Esteri p?iv?npaisteisella kievarin pihalla kuin pime?ll? aavikolla yp? yksin??n.
?Esteri!? kuului lempe? ??ni.
Esteri vavahti.
Hyv? Jumala! ?iti?
H?n k??ntyi katsomaan taakseen, n?ki neiti Smarinin suuret silm?lasit ja purskahti itkem??n.

III
Esteri oli kirjoittamassa is?lle syntym?p?iv?ksi.
Ukolle hopeatukalle nuori neiti pyysi saada tunnustaa rakkautensa. Sit? h?n oli yritt?nyt jo kymmeni? kertoja ja kirjoittanut lukemattomia hameentaskullisia rutistettuja kirjeit?. Mutta riitt??k? nytk??n loppuun asti rohkeus, ett? saisi avatuksi syd?mens?? Hyv? Jumala! Mink? vuoksi h?nelt? temmattiin ?iti, joka pienest? asti olisi h?nt? pit?nyt is?n l?heisyydess?, opettanut valloittamaan is?n polven, anastamaan h?nelt? suudelmia, pakottamaan is?n rakastamaan.
Esteri ?kki? herkesi kirjoittamasta. Aivan muutahan h?n oli aikonut kirjoittaa: Onnestaan, jota h?n tunsi hopeahapsisen kes?y?n ukon sulkiessa h?net syliins?.
Ovi avattiin hiljaa, hyvin hiljaa. H?n luuli, ett? se on t?ti Smarin, joka tuli h?nen kammariinsa aina kuin avaimen reij?st? ja kulki kuulumattomasti kuin vieriv? samettipakka, ett? usein ei tiennytk??n, ennen kuin n?ki suuret silm?lasit olkap??ll??n. Esteri oli ennen pysynyt rauhallisena ja v?h??k??n pelk??m?tt?, vaikka t?ti Smarin oli ankara, tarkasti kaikki, nuuski ja haisteli, penkoi laatikot, aukoen liinavaatteetkin laskoksiltaan, selaili kirjat yksin lehdin, puhui pienimm?st?kin tahrasta kuin kuolemansynnist?, luki m??r?yksi? ja s??nt?j? kuin loppumattomalta rullalta. Mutta nyt Esteri s?ik?hti kuin olisi tavattu h?net jostakin luvattomasta teosta, rutisti kirjeen taskuunsa ja istui kyyryss? kuin odottaen jonkun pedon sy?ksyv?n niskaansa. Vaan kun h?n kuuli outoa, kummallista ??nt? takaansa, k??ntyi h?n katsomaan.
Miina?
Miina, neiti Smarinin palvelija, oli suuriluinen ihminen ja kuuluisan k?mpel?liikkeinen. H?n v?liin sai sellaisia maanj?ristyksi? aikaan, ett? talo t?risi, p??ns? oli kuhloja t?ynn? ja ruumiinsa aina kirjavana mustelmista. Sen kolmisen vuoden kuluessa, mink? h?n oli ollut neiti Smarinin palveluksessa, melkein koko palkkansa oli mennyt rikkomiensa esineiden maksamiseen, vaikka neiti Smarin oli h?nelle h?nen uskollisuutensa ja ahkeruutensa vuoksi antanut puolet anteeksi. Niin yksinkertaisessa asiassa kuin oven avaamisessa h?n piti meteli?, joka muille ihmisille olisi ollut mahdotonta parhaalla tahdollakin. Mutta nyt h?n tuli hiljaa. Ja h?n kulki astuen p?ki?isill??n, varpaat vain napsahtaen joka askeleella, jota koetti karttaa v??ntelem?ll? leukapieli??n niin ett? hampaat kalisivat. Niin hassulta kuin Miinan liikkeet n?yttiv?tkin, Esteri katsoi h?nt? s??lien. Raukka joka p?iv? sai em?nn?lt??n toria, ja talossa asuvat lyseolaiset, syd?mett?m?t, k?yttiv?t Miinan k?mpelyytt? huvikseen, laittaen h?net kaikilla vippakeinoilla kaatamaan milloin jonkun suuren vaatekaapin, milloin muun mahdottoman esineen, p?ydist? ja muista keve?mmist? kapineista puhumattakaan. Miina raukka uskoi kaikki syykseen ja aina uudistuvalla hartaudella koetti opetella liikkumaan ?ihmisten tavoin?.
Vasta aivan l?helle p??sty??n Miina kuiskasi k?he?ll? ??nell??n:
?Siell? on Rautiaisen is?nt?. Toi kotoanne voipytyn ja vasikanpaistin. K?ski sanoa neiti Esterille paljon terveisi?.? Ja vilaisten taakseen Miina veti vy?liinansa alta esiin kirjeen, jossa ei ollut mit??n osoitetta, ja tuippasi sen Esterin k?teen kiireell? kuin olisi se poltellut h?nen hyppysi??n.
Se polttelikin. H?n oli Esterin taloon tullessa saanut m??r?yksen, ettei h?n saa Esterille tulevia kirjeit? vied? Esterille eik? Esterin kirjeit? vied? postiin, vaan ne oli ensin annettava neiti Smarinille itselleen. Miina oli tehnyt ty?t? k?sketty? aavistamatta, ett? siin? oli mit??n pahaa. Mutta sitten h?n oli saanut uuden m??r?yksen, ett? jos talonpoikia Esterin kotipuolesta tulee k?ym??n kuka tahansa, ja tahtoo tavata Esteri?, niin pit?? sanoa, ett? Esteri ei ole kotona. Juuri silloin oli k?ynyt t?m? sama Rautiainen, joka nytkin, ollut v?h?n kaupunkituulella niinkuin nytkin, ja ky?kiss? kahvia juodessaan selitt?nyt Miinalle, niinkuin nytkin, ett? h?nell? on poika Eemeli, joka k?y Helsingiss? koulua ja meinaa t?t? Esteri?. Miinalle oli asia selvinnyt: Esteri ja Eemeli ovat mieltyneet toisiinsa, vaan Esteri? ei tahdota antaa. Miina oli itkenyt heid?n puolestaan ja rukoillut Jumalaa auttamaan Eemeli? rovastiksi. Nyt h?n oli saanut p??h?ns?, ett? kirje oli salainen kirje Eemelilt?.
?Rautiaisen is?nt? antoi sen ja sanoi ett? se on neiti Esterille?, kuiskasi Miina ja selitti ett? Rautiaisen is?nt? on kortteeria Luokkisella: viimeinen talo laitakadun p??ss?, maantien suussa, aivan erill??n muista. Ja t?m?n selityksen annettuaan h?n l?hti pois, menness??n kaataen tuolin ja sit? pystyyn nostaessaan pienen p?yd?n.
Kirje oli suurelle paperille piirrettyj? koukeroita. Esteri ensin otaksui sen olevan pikku Viljolta, vaan tarkastellessaan h?n sai selville Juhon nimen, mutta muuta ei.
?Rakas Juho! Parhaalla tahdollanikaan en saanut selv?? kirjeest?si. Arvaan, ett? se on joku salaisuus Katrille, kun et ole h?nen antanut kirjoittaa. Kirjoituta jollakin muulla.
Kirjeesi