Pieni elämäntarina | Page 3

Ett? itken muistellessani, kun tuo mies teki ty?t? aamusta varhain my?h??n y?ll?, jokap?iv?isen? leip?n??n puute, ihmisten syd?met?n iva ja julma nauru, kun h?n pingotti kaikki voimansa toivossa saada toteutetuksi aatteensa. Ett? itken sit? n?ky?, kun ulkomailta tullut tieto samasta hy?dyllisest? keksinn?st? oli kerralla raukaissut mies raukan ??rimm?isyyksiin pinnistetyt voimat, niin ett? makasi sairasvuoteessaan luhistuneena ja kutistuneena, vaan silm?t kirkkaina ja verett?m?t huulet hymyss? kuiskasi: ?Nyt n?kev?t, ett? min? sittenkin oli oikeassa!? Mutta pappi hymyillen veti ristin kirkonkirjaan, kellonsoittaja pilkkalaulua loilottaen soitti kuolonkelloja ja haudankaivaja s??liess??n siunattua maata siihen kiroillen kuopan kaivoi.
?Rakastiko h?n teit?, is?nne?? kysyi Esteri kuiskaavalla ??nell?.
Opettajatar vavahti, k??ntyi ja loi pitk?n katseen Esteriin, jonka silmiss? oli syv? suru.
?Esteri!?
Esteri istui rauhallisesti ja katseli kasvoihinsa paistavaa kuuta, opettajatar h?nen edess??n polvillaan, p?? h?nen syliss??n, itkien rajusti. Mutta kun opettajattaren itku oli tyyntynyt, Esteri puristi h?nen p??ns? k?siens? v?liin ja suuteli h?nt? kuumille huulille.
Illallisp?yd?ss? neiti Rutanen oli iloinen ensikerran puoleen vuoteen ja puheli vilkkaasti kaikkien h?mm?stykseksi. Illallisen j?lkeen h?n leikki lasten kanssa kuin itse huimin huimimmista. Esteri oli jo s?ngyss??n, kun opettajatar tuli kammariinsa. H?n luuli Esterin nukkuvan, liikkui hiljaa ja pani maata sanaa virkkamatta. Keve? mieli karkoitti unen silmist?. H?n kuuli, kun ruokasalin kello l?i kaksitoista. Hetken kuluttua kuului Esterin ??ni, hyvin hiljaa:
?Nukutteko??
?En. Mutta mink? vuoksi sin? viel? olet valveilla??
Esteri ei vastannut mit??n, vaan jonkun ajan kuluttua sanoi:
?Mink? vuoksi ette en?? koskaan kerro ?itivainajastani??
Opettajatarta h?vetti. H?n ei osannut mit??n vastata.
?Kuulkaa!? sanoi Esteri.
?No??
Esteri nousi s?ngyst??n, sytytti kynttil?n, otti sen k?teens? ja itse l?htev?n n?k?isen? sanoi:
?Tulkaa!?
Esteri katsoi pyyt?v?sti opettajatarta.
?Sano, hyv? yst?v?, minne!?
?Tulkaa!?
?Nyth?n on syd?ny?.?
Vastustellessaan opettajatar kuitenkin nousi. Esteri tarttui tanakalla k?dell? h?nen k?sikoukkuunsa ja vei mukanaan. He kulkivat kuin kaksi valkoista haamua kynttil?n valossa salin l?pi, suurten varjojen vaappuessa heid?n takanaan. Esteri johti forstmestarin ty?huoneeseen, jossa sytytti lampun ja kaikki kynttil?t.
?Mit? sin? aiot??
Esteri veti opettajattaren istumaan viereens? sohvaan, viittasi ?itins? suurta kuvaa sein?ll? ja sanoi:
?Kertokaa nyt!?
?Mutta hyv? Esteri, keskell? y?t?. Ja olemme n?in paitasillamme!?
?Mit? se haittaa? Vai onko teill? kylm???
Esteri katosi silm?nr?p?ykseksi ja toi forstmestarin suuret matkaturkit, joihin hautasi opettajattaren kaulaa my?ten, sukeltaen itse turkin alle h?nen viereens?.
?No nyt!?
H?n k??ri k?tens? opettajattaren kaulaan, painoi poskensa vasten h?nen poskeaan ja kuvaa katsoen sanoi:
?Elk?? kertoko! Min? muistelen, mit? ennen olette kertonut.?
Syntyi syv? hiljaisuus, jota kesti kauan. Kuiskaten h?n sanoi sitten ja aivan kuin lainaten lauseen jostakin opettajattaren kertomuksesta:
?Ja sitten h?n suuteli teit?.?
Pitk?n ??nett?myyden per?st? taas:
?Minua h?n ei suudellut!?
Esteri sanoi sen niin surullisesti, ett? opettajatar oli parahtaa itkem??n.
Heid?n siin? yh? istuessaan ??nett?min? paukahti sein??n, niin ett? koko huone t?risi. Opettajatar s?ik?hti.
?Pakkanen?, sanoi Esteri rauhoittavasti. Mutta yht?kki? oikaisi suoraksi ja katsoen opettajatarta palavin silmin sanoi:
?Jos ?idin haamu tulisi!?
?Esteri!?
?Min? olen t??ll? k?ynyt v?liin ?isin, kun te olette nukkunut. Ja min? olen odottanut.?
Opettajatar viskasi turkit syrj??n ja nousi sohvalta.
?Esteri! Nyt l?hdemme omaan kammariin.? Esteri heitt?ytyi maata pitk?? pituuttaan.
?Min? olen odottanut, ett? tulisi ja suutelisi minua. Suutelisi yhden ainoankaan kerran.?
?Nyt l?hdemme. Min? sammutan tulet.?
?Niin, sammuttakaa. Ehk? h?n sitten tulee.?
?Esteri, hyv? Esteri, l?hde nyt!?
?H?n on suudellut teit?, suudelkaa te minua h?nen puolestaan.?
?Minun huuleni ovat siihen halpaset. Mutta pyyd? is??si, h?nelle ?itisi varmaan j?tti suudelmia sinulle.?
Esteri kohosi istumaan, loi opettajattareen katseen, joka oli tuskaa. H?n heitt?ytyi levottomana sohvanp??t? vasten.
??iti! ?iti! Mink? vuoksi et tule? Etk? voi? Vai etk? tahdo? Etk? minua rakasta?...?
Herra Jumala sit? kyynelet?nt? ep?toivoa!
Opettajatar itki, syleili, pyysi ja rukoili.
?Sin? et tule, ?iti. Niin, niin. Sin?k??n et olisi minua rakastanut, jos olisit el?nyt...?
?H?n rakastaisi sinua. Kuule, armas Esteri, rakas sisko, kuule, min? olen varma, ett? h?n rakastaisi sinua.?
?H?n tulisi, jos olisi rakastanut minua, varmaan tulisi!... Mutta minua ei rakasta kukaan.?

II
H?n tuli, ?iti. Tuli sitten kerran, er??n? kirkkaana kes?y?n?, nousevan auringon ruskottaissa.
Esteri meni her?tt?m??n forstmestaria. Forstmestari katsoi ihastuneena kuin sulhasmies ojentaen molemmat k?tens?:
?Ester!?
?Niin, niin. Joutukaa nyt!?
?Esterih?n se on?, sanoi forstmestari muuttuneella ??nell?. ?Mik? nyt on??
?Tulkaa!? kutsui Esteri p??t??n ny?k?ytt?en kiirehtiv?sti ja l?hti itse edelt?.
Forstmestari kiireimmiten v?h?n pukeutui, ihmetteli ja eh?tti Esterin j?lkeen, mutta oli v?lilt? palata takaisin johtuessa mieleen, ett? varmaan oli tullut forstmestarinna, joka oli ollut kaupungissa hampaitaan laitattamassa, ja sisarensa neiti Smarin tullut h?nen mukanaan, niinkuin puhetta oli ollut. Mit?s sen vuoksi tarvitsi koko taloa her?tt??! Vaan Esteri, joka odotti h?nt? h?nen ty?huoneensa ovella, oli huomasi h?n nyt, juhlapuvussaan.
Mit? ihmett??
Esteri avasi h?nelle oven.
Oli aivan kuin olisi astunut palavaan huoneeseen, kun tulena roihuavana taivaanranta paistoi kolmesta ikkunasta. Mutta kun forstmestari ei huomannut mit??n muuta, k??ntyi h?n kummastuneena katsomaan Esteri?. ?Mik? on tarkoituksesi?? Esteri nauroi, ja forstmestari j?i seisomaan kuin tajuttomana ymp?rist?st??n. Oli kuin h?n olisi toistamiseen n?hnyt jonkun entisen unen, josta j?ljell? ei ollut kuin tunnelma ja muutamia h?m?ri? yksityiskohtia. Tiet?m?tt??n h?n seurasi Esteri?, kun t?m? talutti h?net sohvan luo ja sanoi:
?T?ss?h?n ?iti istuu.?
??itih?n on kaupungissa?, sanoi forstmestari konemaisesti, ajatukset toisaalla.
?Ei se! Vaan minun oma ?itini!? sanoi Esteri sellaisella ??nell?, ett? forstmestari aivan kuin itse havahtuen unesta katsoi Esteri? pitk??n.
?Uneksitko sin?, lapseni?? kysyi h?n ep?varmasti kuin ep?illen itse??n ja yritti istahtamaan sohvaan. Mutta Esteri alkoi h?t?ill?:
?Ei ei ei, ei! Ei siihen, is?! Siin?h?n istuu ?iti!?
?T?ss?k???
Esteri j?i kummastuneena katsomaan forstmestarin osoittamaa